Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.
Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.
Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.
Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.
Olihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥
Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂
Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.
Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!
Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉
Aivan ihana tuo hupparitakki 🙂
Kiitos kaunis!
Kiva takki! 🙂 Mutta nyt en pääse irti tuosta koulukaapu-ajatuksesta, taskusta pilkistää taikasauva taikka sammakko… 😉
Kiitos! Sanopa muuta. 😄 Itekin mietin vielä nappien lisäämistä, että loputkin jämät tuosta mielikuvasta häviäisi.
Tätä ihailin jo instassa, aivan upea.
Kiitos paljon, toistamiseen! ♥ 🙂
Onpa hyvin onnistunut neuletakki👌 Sulle sopii loistavasti mekko ja neuletakki yhdistelmä. Myös sukkikset on tosi kivat. Juuri tuollaiset asut sopivat hyvin arkeen ja työhön. Eivät taida puristaa liikaa mistään? Kiva, kun bongasit kässähamsteri-haasteemme. Luulen, että kaikilla käsitöitä tekevällä kaapeissa on paljon materiaaleja ja aika ajoin on hyvä vähän ryhdistäytyä niiden käyttämisessä. Mulla on parhaillaan huivi tulossa jämälangoista, kankaat saavat vielä jonkin aikaa odottaa inspiraatiota.
Kiitos, Kati. Ei purista eikä kiristä. 🙂 Aikaisempi mustavalkoinen Poniletti-mekko alkoi olla jo niin kulunut, että piti tehd uusi, sillä tämä kuosi ja malli sopii sujuvasti niin arkeen kuin johonkin vähän virallisempaankin. Että luottomekon tilalle piti tehdä toinen, mutta sentään väriä vaihdoin.
Teidän haaste on oikein ajankohtainen ja varmasti monia innostava. Ite vielä mietin, että linkkaanko nyt heti vai vasta myöhemmin, kun näitä nyt tulee… Osallistumiskriteerinähän ei ollut toisten postausten pakonomainen kommentointi, mutta tykkään itse, että jos mukaan lähden, niin pyrin seuramaan muitakin. Tämä vuosi kuiteknkin näyttää alkavan heti tulehduskierteellä, joten mietin ja kattelen vielä, mihin tilanne kehittyy ja mihin voimat riittää.
Näissä fiiliksissä muakin viehättää enemmän kutominen, kun se sujuu sohvaltakin käsin. 😀
Käy ihmeessä linkkaamassa! Ei haittaa, vaikkei ehtisi muiden blogeja kommentoimaan sen koommin, mutta olisi tosi kiva, että siellä näkyisi osallistujia enemmänkin. Saisi samalla inspistä ja motivoisi tekemään, kun huomaa, että muutkin siellä pakertavat.
Niin ja olet kyllä tosi taitava ompelija – tuo takki on hieno. Itse voin vain haaveilla moisen ompelusta.
Paljon tsemppiä kevääseen. Toivottavasti et kokonaan katoa blogimaailmasta. <3
Totta tuokin. Minäpä käyn lisäämässä linkin, ja yritän kommentoida toisia parhaani mukaan ilman paineita. 🙂
Kiitos ♥ Luulen, etten katoa kokonaan, mutta ainakaan MakroTex-haasteeseen en ole ehtinyt vielä tälle vuodelle osallistumaan. Kummasti sitä kaipaa tottuja tapojaan, viikkorytmiä, kunnes uusi muuttuukin tavaksi… Saapa nähdä, miten käy. 🙂 Tsemppiä sinnekin!