Mustavalkoinen mekko

Viikonlopun aikana ompelin mustavalkoisen mekon, minkä etuosa on Eurokankaan paksua trikoota ja muuten mustaa joustocollegea.

Tein mekon tuunaamallani Ottobren Relaxed-kaavalla, jolla tein jo aikaisemmin onnistuneesti kolme tunikaa. Muutin vielä hieman helmaa sekä hihaa viimeisimmässä Suuri Käsityölehdessä nähdyn puseron mukaisesti. Ajattelin, että suoraviivaisuudessaan ne sopisivat geometriseen miehustaan ja muutenkin toisivat vaihtelua jo paljon käyttämääni kaavaan.

geometrinenhiha

Mekko sopi väritykseltään HommaHuoneen Vuosi värien kanssa-blogihaasteeseen, koska lokakuun teemavärit ovat musta ja harmaa. Värihaaste jatkuu marraskuusssa violetin ja lilan sävyillä, tällä hetkellä näyttää siltä, että teemavärien mukaisesti kaapista löytyisi ainakin yksi joustocollage ja pari keskeneräistä neuletta. Että vi ses!

Lempipiponi Rikke

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No,  kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?

Räsymattosukat synttärisankarille

rasymattosukat

Tarvitset:

  • jämälankanyssyköitä
  • yksi pariton sukka
  • aloitettu kerä inhokkiväriä
  • 3,5 mm sukkapuikot
  1. Sekoita langat oman mielesi tai sukkien saajan toiveiden mukaan. Muista heti alusta lähtien juoda paljon kahvia ja selailla netistä erilaisia malleja, vaikkakin luultavasti päädyt kutomaan perussukkaa tai sen ohjeen mukaan, mitä ensimmäisenä katsoit.
  2. Aloita sukkien vaivaaminen. Muista jatkaa kahvin juontia, mutta unohda syödä tai hoitaa mitään muitakaan arkisia asioita. Jatka myös haaveilua siitä, että olisko jokin toinen silmukkamäärä, malli tai lanka sittenkin parempi.
  3. Kohota sukantekeleitä tarpeen mukaan piilossa muiden keskeneräisten käsitöiden alla, jos haluat yllättää kanssasi asuvan synttärisankarin. Varo kuitenkin kohottamasta niitä liian kauan, koska se syntymäpäivä on edessä enemmin tai myöhemmin.  Esimerkiksi syntymäpäivää edeltävänä iltana joudut kutomaan ihan tosissaan, jos siinä vaiheessa vasta toinen sukka on valmis. Ja kyllä – puolisosi syntymäpäivä on samana päivänä joka vuosi :D.
  4. Paista sukat tasakokoisiksi esimerkiksi mittanauhan avulla.
  5. Jäähdytä valmiit sukat päättelemällä langan pätkät. Kuten vaivaaminen, myös tämä vaihe voi kestää kauan toteutuakseen. Sitä voi kuitenkin nopeuttaa aikataululla, joka on sinusta itsestäsi riippumaton. Hyviä tällaisia ovat esimerkiksi ne vuosittaiset syntymäpäivät, joita et voi mielivaltaisesti oman tahtosi tai muistisi mukaan siirtää ;).
  6. Tarjoile sukat toisen lahjan kylkiäisenä tai sellaisenaan!

nni

Kolme onnistumista

Ompelin kolme tunikaa Relaxed – kaavalla (Ottobre 5/2016), koska tykästyin sen yksikertaisuuteen. Lyhensin heti mekon helman tunikamittaan ja jätin taskut pois, koska oletin niiden korostavan jo ennestään pyöreää vatsanseutuani, ja eihän kukaan nyt sitä halua, eihän… Taskut voisivat toki toimia minullakin hieman ylöspäin nostettuna, mutta tuollaisenaan näyttäisi siltä, että ne alkavat juuri vatsani korkeimmalta kohdalta. Että ehkä vielä tuunaan niitä, mutta nyt halusin ylipäätään vain kokeilla mallin sopivuutta.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, mikä olikin istuva, mutta lantion ympärys oli hyvinkin reilu. Mutta alaosan pyöreys eli mallin kuosi sopi mielestäni ensimmäisen tunikan kankaan kuosiin, joten jätin sen sellaiseksi. Kiristin helman vain kuminauhalla, jotta tuo väljyys asettuu paremmin päällä eikä näytä hyvältä vain kun seison paikallaan. Lopputulos onkin varsinainen pallopaita ♥.

pallopaita

Toista tunikaa varten kavensin kaavaa lantion kohdalta sekä pidensin hihaa. Toisen tunikan tein siis Lillestoffin pehmeästä Sketch – kankaasta, ja tästä tuli aivan ihana! Tunikan ompelu onnistui mutkattomasti ja kuvioraidatkin osui kohdalleen lähes täydellisesti.

raita2

raita

Kolmannen tein samoilla kaavamuokkauksilla kuin toisenkin. Tästä taisi tulla mieluisin, koska kankaan sininen väri on vaan niin kaunis. Farkkujoustocollege on Verson Puodilta (minkä sivuilta väri näkyy suttuista kuvaani paremmin).

farkkumekko

Nyt istun täällä kotona käsien päällä miettien, että kuinka monta samanmallista tunikaa/mekkoa voin vielä tehdä, että vaikutan yhä täysjärkiseltä… 😀