Mustavalkoinen mekko

Viikonlopun aikana ompelin mustavalkoisen mekon, minkä etuosa on Eurokankaan paksua trikoota ja muuten mustaa joustocollegea.

Tein mekon tuunaamallani Ottobren Relaxed-kaavalla, jolla tein jo aikaisemmin onnistuneesti kolme tunikaa. Muutin vielä hieman helmaa sekä hihaa viimeisimmässä Suuri Käsityölehdessä nähdyn puseron mukaisesti. Ajattelin, että suoraviivaisuudessaan ne sopisivat geometriseen miehustaan ja muutenkin toisivat vaihtelua jo paljon käyttämääni kaavaan.

geometrinenhiha

Mekko sopi väritykseltään HommaHuoneen Vuosi värien kanssa-blogihaasteeseen, koska lokakuun teemavärit ovat musta ja harmaa. Värihaaste jatkuu marraskuusssa violetin ja lilan sävyillä, tällä hetkellä näyttää siltä, että teemavärien mukaisesti kaapista löytyisi ainakin yksi joustocollage ja pari keskeneräistä neuletta. Että vi ses!

Lempipiponi Rikke

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No,  kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?

Räsymattosukat synttärisankarille

rasymattosukat

Tarvitset:

  • jämälankanyssyköitä
  • yksi pariton sukka
  • aloitettu kerä inhokkiväriä
  • 3,5 mm sukkapuikot
  1. Sekoita langat oman mielesi tai sukkien saajan toiveiden mukaan. Muista heti alusta lähtien juoda paljon kahvia ja selailla netistä erilaisia malleja, vaikkakin luultavasti päädyt kutomaan perussukkaa tai sen ohjeen mukaan, mitä ensimmäisenä katsoit.
  2. Aloita sukkien vaivaaminen. Muista jatkaa kahvin juontia, mutta unohda syödä tai hoitaa mitään muitakaan arkisia asioita. Jatka myös haaveilua siitä, että olisko jokin toinen silmukkamäärä, malli tai lanka sittenkin parempi.
  3. Kohota sukantekeleitä tarpeen mukaan piilossa muiden keskeneräisten käsitöiden alla, jos haluat yllättää kanssasi asuvan synttärisankarin. Varo kuitenkin kohottamasta niitä liian kauan, koska se syntymäpäivä on edessä enemmin tai myöhemmin.  Esimerkiksi syntymäpäivää edeltävänä iltana joudut kutomaan ihan tosissaan, jos siinä vaiheessa vasta toinen sukka on valmis. Ja kyllä – puolisosi syntymäpäivä on samana päivänä joka vuosi :D.
  4. Paista sukat tasakokoisiksi esimerkiksi mittanauhan avulla.
  5. Jäähdytä valmiit sukat päättelemällä langan pätkät. Kuten vaivaaminen, myös tämä vaihe voi kestää kauan toteutuakseen. Sitä voi kuitenkin nopeuttaa aikataululla, joka on sinusta itsestäsi riippumaton. Hyviä tällaisia ovat esimerkiksi ne vuosittaiset syntymäpäivät, joita et voi mielivaltaisesti oman tahtosi tai muistisi mukaan siirtää ;).
  6. Tarjoile sukat toisen lahjan kylkiäisenä tai sellaisenaan!

nni

Kolme onnistumista

Ompelin kolme tunikaa Relaxed – kaavalla (Ottobre 5/2016), koska tykästyin sen yksikertaisuuteen. Lyhensin heti mekon helman tunikamittaan ja jätin taskut pois, koska oletin niiden korostavan jo ennestään pyöreää vatsanseutuani, ja eihän kukaan nyt sitä halua, eihän… Taskut voisivat toki toimia minullakin hieman ylöspäin nostettuna, mutta tuollaisenaan näyttäisi siltä, että ne alkavat juuri vatsani korkeimmalta kohdalta. Että ehkä vielä tuunaan niitä, mutta nyt halusin ylipäätään vain kokeilla mallin sopivuutta.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, mikä olikin istuva, mutta lantion ympärys oli hyvinkin reilu. Mutta alaosan pyöreys eli mallin kuosi sopi mielestäni ensimmäisen tunikan kankaan kuosiin, joten jätin sen sellaiseksi. Kiristin helman vain kuminauhalla, jotta tuo väljyys asettuu paremmin päällä eikä näytä hyvältä vain kun seison paikallaan. Lopputulos onkin varsinainen pallopaita ♥.

pallopaita

Toista tunikaa varten kavensin kaavaa lantion kohdalta sekä pidensin hihaa. Toisen tunikan tein siis Lillestoffin pehmeästä Sketch – kankaasta, ja tästä tuli aivan ihana! Tunikan ompelu onnistui mutkattomasti ja kuvioraidatkin osui kohdalleen lähes täydellisesti.

raita2

raita

Kolmannen tein samoilla kaavamuokkauksilla kuin toisenkin. Tästä taisi tulla mieluisin, koska kankaan sininen väri on vaan niin kaunis. Farkkujoustocollege on Verson Puodilta (minkä sivuilta väri näkyy suttuista kuvaani paremmin).

farkkumekko

Nyt istun täällä kotona käsien päällä miettien, että kuinka monta samanmallista tunikaa/mekkoa voin vielä tehdä, että vaikutan yhä täysjärkiseltä… 😀

Pipo perässähiihtäjälle

Jostain syystä vuodenajat yllättävät minut kerta toisensa jälkeen; tuntuu, että olen – jos en aina, niin ainakin useimmiten – jotenkin jälkijunassa. Esimerkiksi keväällä, kun t-paita ym. kesävaatteiden ompelu pitäisi olla täydellä teholla, aloitan vasta suunnittelun ja ensimmäinen t-paita on valmis syksyllä kaikkien kaava- ja ompeluhasardien jälkeen. Jos ei into ole sitten jo loppunut jossain vaiheessa kesää.

Nyt olen kerrankin ajoissa pipoasioiden suhteen, sillä muutama päivä sitten kudoin lämpimän talvipipon. Ajoissa olemisen syynä on se, että minuunkin on iskenyt – luonnollisesti jälkijunassa tämäkin ilmiö – konmaritus-into inventoida kaappeja ja hävittää mahdollisia turhia tarvaroita pois.

perassahiihtaja5

Siivotessani löysin siis tämän aarteen eli pari kerää Schachenmayerin pehmeää alpakkaa, joka sopi ihailemaani Veera Välimäen Looking Ahead– pipomalliin (malli löytyy Ravelrystä täältä, klik). Kerät olivatkin todellinen aarre, sillä olin ne ostanut kolme vuotta sitten, joten ne olivat varmasti marinoituneet kaapissa jo ihan riittävästi…

perassahiihtaja1

Ohje oli helppo ja lanka suhteellisen paksua, joten pipo syntyi vauhdikkaasti nelosen puikoilla. Värivalintani olisivat voineet olla ”leikkisimmät” tavan musta-harmaan sijaan, sillä vaalean harmaan kaveriksi olisi makeasti sopinut jokin tehosteväri kuten pinkki tai vihreä. Tyydyin kuitenkin mustaan pom-pom-tupsuun, jotta pipo sopisi useamman takin kanssa pitkin syksyä ja talvea.

perassahiihtaja2

Pipo syntyi ”välityönä” kaikkien muiden keskeneräisten keskellä, joita on syksyn aikana tullut aloitettua innokkaasti melkoinen määrä. Yksi keskeneräinen ihanuus on Breathing Space – pusero, joka taitaa valmistua seuraavaksi, sillä neule on niin koukuttava, etten tahdo maltaa käsistäni laskea.

perassahiihtaja4

Heh, höpisen niin kuin olisi olemassa muunlaisiakin neuletöitä kuin koukuttavia ”vielä tämä kierros” -neuleita. Ei taida olla, vai mitä? 😉

Syyskuun kuvia

Syyskuun ajan otin päivittiset kuvat Fat Mum Slim– blogin sanalistan mukaisesti, koska omat valokuvausideat alkoivat hiipumaan yhtäaikaisesti kesän kanssa. Tässä on siis osa noista kuvista, loput löytyvät niin Instagramista kuin 365 erilaista päivää – blogistani.

Valmiin sanalistan toteuttaminen oli hauskaa hommaa, ja sen ansiosta tuli touhuttua monenlaista mitä muutoin en ehkä olisi tehnyt. Esimerkiksi usempana aamuna nousin aikaisin ylös kuvaamaan heräävää luontoa sekä kävin paikoissa, joissa en ollut aikaisemmin käynyt.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni siitä, kuinka olla osa jotakin yhteisöä somessa. Kokemus oli siitäkin näkökulmasta mukava, sillä oli inspiroivaa selailla kuinka muut ympäri maailmaa olivat kulloisenkin sanan toteuttaneet. Yhteinen päivän teema ruokki myös vuorovaikutusta, keksinäistä palautteen antamista ja niin minustakin tuli menneen kuukauden aikana ainakin hivenen sosiaalisesti rohkeampi Instagramin käyttäjä.

Myönteisestä kokemuksesta johtuen päätin jatkaa 365 erilaista päivää -projektiani #fmskuvapäivässä-teemalla lokakuussakin. Lokakuun lista näyttää innostavan värikkäältä, joten kovasti odotan neljän viikon kulumista ja sitä, että näkee sitten lopputuleman: että tuliko tästä sateenkaarikuukausi vai jotain ihan muuta…

lokakuu