Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.
Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?
Ja miksi kolme? No, kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…
… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….
… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!
Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?
Selailin sun vanhoja postauksia ja törmäsin tähän ihanaan Rikkeen. Hyvä, kun tuli mieleen, minunkin on pitänyt neuloa tällainen jo useamman vuoden ajan. Ohje on jopa tallessa. Mutta nytkin on niin monta mukavaa neulomusta kesken, että saattaapi jäädä Rikke taas ensi talveen. Kohta aletaan odotella kevättä ja villaneuleet alkavat hiostaa 🙂
Kiitos Kati huomiostasi. <3 Vihreä Rikke päässä on tämäkin viikko menty ja viime viikolla pidin mustaa. Onkin hyvä, kun on monta eriväristä, niin voi vaihdella mielen mukaan.
Minäkin huomaan kevään jo hiipivän ajatuksiin, sillä ohuemmat ja vaaleammat langat ovat alkaneet huhuilemaan lankakorista… 😉