Tänään tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun aloitin 365 erilaista päivää – valokuvausprojektini. Alunperin ajattelin ottavani kuvia vain ja ainoastaan järkkärilläni oppiakseni käyttämään sitä. Siitä periaatteesta olen lipsunut, ja osa kuvista on otettu kännykällä tai pokkarilla: sillä, mikä milloinkin on ollut käden ulottuvilla.
Kuvien ottaminen on pääsääntöisesti ollut ihan hauskaa, vaikkakin jonkinlaista “turnausväsymystäkin” on ollut eli niitä päiviä, kun ei keksi mitään eikä jaksaisi asiaa edes ajatella. Sen vuoksi vielä edessä oleva puoli vuotta hieman hirvittää, mutta toisaalta projektin vetovoima on niin kova, että tuskin välipäiviä tulee.
Miksi tämä on sitten imaissut minut niin hyvin matkaansa? Ainakin siksi, että pidän kovasti Fat Mum Slim -blogin kuukausittaisesta haasteesta, valmiista päivittäisestä sanalistasta ja sen mukana tulevasta yhteisöstä. Valokuvaushaaste ikään kuin kutistaa koko maailman kännykkään, sillä päivittäisiä sanoja toteutetaan niin monin eri tavoin eri puolilla maailmaa: kuvat usein ilmentävät ihmisten arkipäivää ja esimerkiksi joulu on hyvin erinäköinen Australiassa kuin täällä koti-Suomessa.
Vaikka valokuvaushaaste “pakottaa” päivittäin ottamaan kuvia, taitoni eivät ole juurikaan karttuneet: alunperin haastoin itseni juuri siksi, että joutuisin systemaattisesti ottamaan kuvia sen sijaan, että kamera jäisi arjen keskellä sivuun pitkäksikin aikaa, jolloin taidotkaan eivät kehittyisi. Niin ei ole käynyt, kamera on käytössä päivittäin, mutta määrä ei näytä korvaavan tässäkään asiassa laatua, sillä kiireessä kuvia tulee otettua sieltä sun täältä ja siksi kuvaaminen on yhä “sattumankauppaa”. Toisaalta mennyt puoli vuotta osoittaa sen, että valokuvaaminen on taito, jota ei hetkessä opi, joten nyt pitää vain olla kärsivällinen ja jatkaa harjoittelua :D.