Helmikuun punainen

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa pitää tehdä kuukausittain jokin työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värien lisäksi päätin osallistua tähän haasteeseen jo ostetuilla käsityömateriaaleilla, joten uutta ei saa ostaa kuin äärimmäisessä tapauksessa. Tämä päätös on tapani konmarittaa, siivota ylisuureksi kasvanutta lanka- ja kangasvarastoani pienemmäksi.

Aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik. Tammikuuni oli harmaa ja helmikuuni puolestaan punainen, jota ei kaapeistani löytynyt kuin yhden puseron verran. Syy pieneen punaiseen varastooni on siinä, että värinä se ei minua oikein viehätä, ei ainkaakaan tällä hetkellä. Tämäkin joustofroteen ostin jouluhuuruissani.

img_20170203_053816_866

puutarha1

Punaisen ohessa viime jouluna heräsi kauan kadoksissa ollut kaipuu vihreää kohtaan: erityisesti ajatuksissani oli metsänvihreä, jota pidin kyllästymiseen asti parikymppisenä. Mutta sekin himo hiipui uuden vuoden myötä eli, kun joulun taika alkoi raukemaan, menetti vihreäkin viehätysvoimansa. Tuolloin ehdin kuitenkin ostaa havunvihreää joustocollegea, ja jos aikatauluni pitävät, postaan siitä ensi viikonloppuna, sillä maaliskuuni on vihreä. Joten puss och kram, vi ses! Mukavaa maaliskuuta ♥

Käsityölehdet – ilo vai ahdistus?

Olen jonkin sortin lohtusyöppö käsityölehtien suhteen, sillä en pysty lopettamaan niiden ostamista, vaikka minulla on niitä niin paljon, että vaikka hevosille syöttäis. Enkä osta niitä tarpeeseen, vaan hetkellistä mielihyvää varten, joka menee vielä ohi melko nopeasti lehden selattuani. Sitten seuraa morkkis, kun harmittaa paperin, rahan sekä hyllytilojen tuhlaus, sillä harvoin niistä mitään toteutan.

Tänäkään vuonna en ole yhtäkään mallia lehdistäni tehnyt, vaan lähes kaikki ompelutyöt ovat olleet pdf-kaavoja. Olenkin aivan ihastunut niihin (mielestäni kokoaminen voittaa piirtämisen), mutta silti viime viikolla ostin – jälleen kerran – uusimman Ottobreen kiireisen työviikon päätteeksi ikään kuin palkinnoksi.

ottobre

Ilokseni tämä kerta oli kuitenkin poikkeus, palkintolehti ei siis harmittanut niin kovasti, koska toteuttamiskelpoisia malleja lehdessä oli peräti kuusi. Eli seuraavia, yksinkertaisia peruskaavoja, aion kevään aikana kokeilla:

  • malli 1. teepaita
  • malli 2. svetari
  • malli 4. mekko
  • malli 8. huppari 
  • malli 9. leggingsit
  • malli 11. teepaitamekko

ottobre3

Suunnitelmani sopivat Opi uutta-haasteeseen, jota venytän ainakin kevään loppuun asti Unelmallisen-blogin Katin luvalla. Uutta haastetta minulle, aloitelijalle, näissä on uuden kaavan testaamisen lisäksi monenlaista, kuten esim. mekon v-kauluksen ja helman huolittelu kaitaleella, hupparin upotetut taskut sekä piilovetoketjut leggingsien lahkeissa.

opiuuttahaaste

Toteutuksessa huomioin myös värien käytön Vuosi väriterapiaa-haasteen mukaisesti eli näin tulen lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

vuosivariterapiaa

Vaikka tämä käsityölehti vaikuttaa hyvältä, niin yhä mietin, että mihin tarvin niitä kymmenittäin ja kuinka niitä vähentäisin. Kuinka sinun laitasi on? Oletko yhtä toivoton lehtihamstraaja vai ostatko vain tarpeeseen? Vai oletko niin rautaisella itsekurilla varustettu, että kykenet odottamaan, milloin haluamasi lehti on lainattavissa kirjastosta? Se olisi kyllä hyvä juttu, vaikkakin omakohtaisesti koen sen ihan utopistiseksi ajatukseksi 😀 .

Helmikuun kuvia

Vielä ei tullut vuosi täyteen 365 erilaista päivää – valokuvausprojektissani, mutta nyt on pidettävä tauko. Takana on siis 233 päivää, ja jatkan siitä sitten, kun jatkan: parin viikon päästä on talviloma, ja onhan tuo kesäkin kohta, että näkee sitten.

colorful

Tauon pitämistä olen miettinyt jo vuoden vaihteesta, kun aloitin uudessa työpaikassa, mutta mieli ei antanut heti periksi. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että kuvien ottaminen ei ole enää mitenkään mukavaa enkä koe kiireessä mitään valokuvaamisesta oppivanikaan.

Vähän haikealtahan tämä tuntuu, jättää #fmskuvapäivässä -yhteisö taakseen ainakin hetkellisesti. Toisaalta se on vapauttavaakin, koska yllättävän paljon aikaa päivittäisen kuvan ottamiseen menee: se kummittelee mielessä niin kauan, että sen on ottanut ja Instagramiin laittanut, minkä jälkeen pitää tirkistellä muiden kuvia samasta aiheesta.

Mutta toistaiseksi, tässä  lyhyeksi jääneen kuukauteni suosituimmat:

Hiomaton timantti

Miten ne jutut epäonnistuneista käsitöistä menikään, että kuinka niistä oppii, tulee paremmaksi ihmiseksi? Joskus semmoisesta olen lukenut, mutta nyt ei just tule mieleen, mikä hopeareunus epäonnistumiseen olikaan kätketty… Nyt ei siis ole mitenkään jalo ja ylevä olo. Juu ei, sillä tämä ompeluprojekti jäi kutakuinkin Instagramissa nähdyn prosessikaavion neljänteen kohtaan.

screenshot_2017-01-07-13-24-57

Yritin ommella Sew Scoundrelin ohjeiden mukaan timantin puserooni. Tutoriaali oli selkeä, ja onnistuinkin timantin piirtämisessä (tosin liian ylös) ja kankaan leikkaamisessa, mutta ompelu olikin sitten eri juttu.

timanttipaita

No, tulipa kokemusta. Muokkasin timantin vielä uuteen hupparikaavaan, joka ei päälleni oikein istunutkaan: etuosa oli liian leveä ja olkasaumat puolestaan liian kapeat, joten kaavakaan ei taida päästä jatkoon.

timanttisweater

Toisaalta harvoin olen heti ensimmäisen kokeilun jälkeen luovuttanut, että saa nyt nähdä. Vähänhän tuo jäi kyllä kaivelemaan, että asettuisiko olkasaumat paremmin, kun pääntielle ompelisi kaavan mukaisen hupun ja etuosan leveys tekemällä sivusaumoihin kuuluvat taskut. Että muutinko kaavaa nyt sellaiseen suuntaan, mihin se ei taitu… Koska sitä en osaa arvioida vain kaavaa katsomalla, pitää varmaankin kokeilla 🙂 .

Mutta sitä ennen kaivan puikot esille, sillä nyt tarvitaan lohtuneulontaa ♥.

Alkuvuonna toteutuneet haaveet

Huh, huh, kauankohan vuoden vaihtuminen vielä vaikuttaa: olen ollut alkuvuoden tehokkaampi ompelija (ja siinä sivussa bloggaajakin), mitä ikinä aikaisemmin. Teinkin alkuvuodesta lupauksen itselleni, että raivaan työhuoneeni varastot pienemmäksi, ja niitähän riittää, joten ahkara saan ollakin.

Lupaukseni toteutumiseksi tein ihan suunnitelmia. Ensimmäiseksi päätin kokeilla vain helppoja ompelutöitä, koska muuhun taidot eivät vielä riitä, ja epäonnistumiset, varsinkin toistuvat sellaiset, ovat omiaan ompelujumin syntymiselle.

raidallinentorsoPerusraitaa vinksin vonksin 

Toiseksi lisäsin suunnitelmallisuutta ottamalla osaa Vuosi väriterapiaa – haasteeseen. Siitä vaikuttaakin tulevan punainen lanka tämän vuoden käsitöille, koska se toimii: se rajaa keskittymiseni tietyn värisiin kankaisiin ja lankoihin sen sijaan, että yritän tehdä kaikkea, heti, tässä ja nyt. Silloin en yleensä saa aloitettua yhtään mitään. Kuulostaako tutulle?

tammileggarit4Betoniromusta leggingsit 

Löysin myös toisen kivan käsityöhaasteen, Opettele uutta -haasteen. Osallistumisohjeet löydät kokonaisuudessaan Katin Unelmallinen – blogista, mutta tässä lyhyt suora lainaus, mikä innosti minut kokoamaan postauksen kaikista alkuvuoden uusisista asioista:

Kokeile uutta tekniikkaa, uutta kaavaa, uutta materiaalia jotain mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Jotain minkä osaamisesta olet aina haaveillut. Vaikeaa tai helppoa. Ompelua tai muita kädentaitoja. Ei ole väliä. Ota härkää sarvista ja kokeile! Just nyt on hyvä hetki. Tsempataan yhdessä toisemme eteenpäin. Poiketaan tutulta reitiltä ja kokeillaan mitä tulee.

Haaste on ihana! Se on kannustava tällaiselle wannabe-ompelijallekin, kun voin ottaa osaa, olla mukana, vaikka en niin taitava olekaan. Kunhan kokeilen jotain uutta, ja niitähän aloittelevana riittää.

punainenhelmiBowline Sweater

Alkuvuoden aikana olen siis kokeillut usempaa uutta asiaa jo siitä lähtien, että olen rohkaistunut ottamaan osaa näihin blogihaasteisiin. Lisäksi olen kokeillut kolmea uutta kaavaa ja ensimmäistä kertaa ommellut joustofroteesta. Olenkin ihan liekeissä! Uusien asioiden kokeilu, ja varsinkin niissä onnistuminen, on ollut ihan parasta joogaa ja auringonpaistetta yhtä aikaa!

puutarha2Punaista joustofroteeta

Koska Katin haaste loppuu helmikuussa, tämä postaus on saattaa olla sen suhteen ensimmäinen ja viimeinen: huomasin haasteen liian myöhään, niin aika taitaa loppua kesken, kun välillä pitää käydä töissäkin eikä liikuntakaan pahaa tee 😀 . Mutta haastetta on vielä tämä kuukausi jäljellä, joten jos aikaa liikenee, niin mukaan vaan, sillä tällaiset haasteet piristää kummasti!

Raidallinen Bowline

Aikaisemmin tein harmaasta viskoositrikoosta Papercut Patternsin puseron, Bowline Sweaterin. Kokeilupusero onnistui hyvin, vaikka sitä tehdessä epäilin – syystä ja toisesta – lähes kaikkia työvaiheita.

punainenhelmi

Toisen tein hieman paksummasta raitatrikoosta, jonka kanssa yksi epäilys, pääntiekaitaleen pituus, osottautuikin oikeaksi. Jo ensimmäisen kohdalla epäilin siis sen pituutta: onko se liian pitkä, jääkö se liian väljäksi, koska se oli yhtä pitkä kuin itse pääntiekin. Viskoositrikoisessa se kuitenkin laskeutui nätisti kaulalle, mutta nyt se sojotti kohti taivasta.

punainenhelmi3

Muutoin ompelu sujui mutkattomasti eikä purkaminenkaan iso juttu ollut, sillä ompelin pääntiekaitaleen uusiksi vain takaosan levydeltä. Näin siksi, koska kaiteleen ompelu pääntielle on jo kolmas työvaihe. Renkaaksi se ommellaan kuitenkin vasta lopussa, joten kokonaan sen uusiksi ottaminen olisi tarkoittanut puseron purkamista lähes atomeiksi. Eiih… Toki olisin sen tehnyt, jos olisi ollut pakko, mutta onnekas olin eli pääntiestä tuli hyvä näinkin.

paaluso

punainenhelmi4

Tästä tuli kyllä kiva! Raidat on vielä kankaaseen kudottu, joten niiden ei pitäisi mennä pesussakaan miksikään. Ja mustavalkoisuus on kyllä niin mun juttu, mutta vielä puuttuu se kokonaan musta