Miten ne jutut epäonnistuneista käsitöistä menikään, että kuinka niistä oppii, tulee paremmaksi ihmiseksi? Joskus semmoisesta olen lukenut, mutta nyt ei just tule mieleen, mikä hopeareunus epäonnistumiseen olikaan kätketty… Nyt ei siis ole mitenkään jalo ja ylevä olo. Juu ei, sillä tämä ompeluprojekti jäi kutakuinkin Instagramissa nähdyn prosessikaavion neljänteen kohtaan.
Yritin ommella Sew Scoundrelin ohjeiden mukaan timantin puserooni. Tutoriaali oli selkeä, ja onnistuinkin timantin piirtämisessä (tosin liian ylös) ja kankaan leikkaamisessa, mutta ompelu olikin sitten eri juttu.
No, tulipa kokemusta. Muokkasin timantin vielä uuteen hupparikaavaan, joka ei päälleni oikein istunutkaan: etuosa oli liian leveä ja olkasaumat puolestaan liian kapeat, joten kaavakaan ei taida päästä jatkoon.
Toisaalta harvoin olen heti ensimmäisen kokeilun jälkeen luovuttanut, että saa nyt nähdä. Vähänhän tuo jäi kyllä kaivelemaan, että asettuisiko olkasaumat paremmin, kun pääntielle ompelisi kaavan mukaisen hupun ja etuosan leveys tekemällä sivusaumoihin kuuluvat taskut. Että muutinko kaavaa nyt sellaiseen suuntaan, mihin se ei taitu… Koska sitä en osaa arvioida vain kaavaa katsomalla, pitää varmaankin kokeilla 🙂 .
Mutta sitä ennen kaivan puikot esille, sillä nyt tarvitaan lohtuneulontaa ♥.
Lohtuneulonta kuulostaa oikein hyvältä! 😀 Mä niin tiiän ton tunteen…
Ihana kanssasisareni – kiitos myötätunnosta 😀 !