Vihreä maaliskuu meni, tervetuloa musta huhtikuu! Jälleen kuukausi vaihtui, niin vaihdoin myös blogin ylätunnisteen kuukauden teeman mukaisesti, mustan puhuvaksi. Eli osallistun tänä vuonna Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tulee tehdä kuukausittain jokin työ/töitä ennalta valitun värin mukaan, ja etukäteen olen siis valinnut huhtikuun värikseni mustan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun aikaisemmista haastetöistä puolestaan täältä, klik.
Kuukauden ensimmäinen musta työni on tehty Novitan Kaisla -langasta. Muutama vuosi sitten, ollessani pitkässä tulehduskierteessä, se oli ainut lanka, jota pystyin kutomaan ilman rintarangan tulehtumista tai järjettömiä niska-hartiakipuja. En tiedä miksi, sillä se on melko paksua, painaavaakin, mutta niin vain oli.
Plussaa on myös se, että Kaisla-langasta tehdyt neuleet voi pestä jopa 60:ssä asteessa, se on suomalaista ja tehty osittain kierrätyspuuvillasta. Kaikkine hyvine ominaisuuksineen, kutoisinkin siitä kaikkea mahdollista, mutta paksuna puuvillalankana se ei ihan kaikkeen taivu.
Heh, mutta silti piti yrittää. Veera Välimäen Snug on tarkoitettu ohuemmalle sporttivahvuiselle, kolmosen puikoilla kudottavalle langalle. Kaisla on puolestaan viitosen puikoilla kudottavaa, joten ihan suoraan ohjeen noudattaminen ei onnistunut.
Ensimmäiseksi yläosan jouduin kutomaan uudelleen omalla silmukkajaolla, koska näin paksu lanka ei armahtanut yhtään, kun raglansaumat eivät olleet täysin kohdallaan. Ensimmäisessä versiossa olikin kamalat kainalopussit.
Seuraavaksi sain aikaiseksi pussin selän puolelle. Olin aivan ihmeissäni, kuinka onnistuin tuon ompelusta tutun ongelman siirtämään kutomiseen. No, ihmettelyt sikseen: toki raskas neulekin pussittaa, jos väljyyttä on vyötärön kohdalla liikaa ja lantion kohdalla liian vähän, joten uusiksi meni.
Myös helma piti tehdä kahteen kertaan, koska alkuperäinen taaksepäin pitenevä helma ei sopinutkaan minulle. Joten purin jälleen ja kudoin omanlaiseni, tasapitkän.
Tällainen on siis minun lempilankani ♥. Millainen on sinun?
Oi miten ihana pusero! Sopii sinulle kuin nakutettu. Ihailen jaksamistasi purkaa ja tehdä uudelleen. Minulla on yksi pitsineulepusero työn alla, joka on myös varsinainen ongelmatapaus. Sain sen valmiiksi ja se osoittautui liian leveäksi ja lyhyeksi. Nyt olen jatkanut sitä tehdäkseni mekon mutta huomasin, että sekään ei toimi. Sitten purin sitä tehdäkseni tunikan mutta sekään ei näyttänyt hyvältä. Nyt harkitsen purkavani kaiken sen lisäosan, jonka olen tehnyt tähän asti ja lisäävääni vain muutaman kerroksen lisää siihen puseroon. Lisäksi mokasin kauluksen kanssa. No, ehkäpä kirjoitan postauksen täsä kaikkine sepostuksineen, mitäpä sitä tässä en kummemmin avautumaan. Mutta asiaan: kaunis lanka, kaunis pusero, mukava postaus.
Kiitos Craft Candidate! Tästä tuli kyllä hyvä, kaiken veivaamisen jälkeen 😀 Onneksi tämä lanka ei siitä mene miksikään, vaan sitä kärsii kutoa uudelleen ja uudelleen. Mutta sama se, mikä lanka on kyseessä, inhoan purkamista, mutta sitäkin enemmän inhoan keskeneräisiä neulekasoja, joita herkästi kerääntyy nurkat täyteen… Ja laiska, kun olen, kudon vain saumattomia malleja, joita on helpompi muokata matkan varrella, ja niin ei tarvi niin hirveästi purkaa saatia saumoja aukoa.
Vau, siisti ja hyvinistuva pusero! Mä oon kovasti opetellut sietämään purkamista, mutta en tykkää siitä vieläkään yhtään. Oot nähnyt ison vaivan puseron kanssa, mutta se kannatti kun lopputulos on noin hyvä! 🙂
Kiitos Veera! Tehdessä tietenkin vähän huokailutti, kun istuvuus oli niin pielessä, mutta sen siitä saa, kun valitsee niin sopimattoman mallin lankaa ajatellen. Tunikasta tuli kyllä ihan huippu, että toinen samanlainen eri värinen olisi kiva.
Tämä ihana tunika oli mennyt minulta ihan ohi. Loistava malli ja sopii sulle hyvin. Ja paksu puuvillalanka näyttää yllättävän hyvältä. Mukavaa viikonloppua sulle!
Kiitos Kati! Tämä on yksi parhaista neuleistani, takuuvarma farkkujen kaveri. 🙂
Mukavaa viikonloppua!