Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).
Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.
Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.
Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂
Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…
Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.
Hieno huppari. Minä olen vieläkin niin aloitteleva ompelija kahdeksan vuoden harrastamisen jälkeen, että kaikki tuollaiset pelottavat… mutta ohjeita noudattamalla yleensä onnistuu, joten pitäisi kai rohkaista mielensä tässä(kin).
Kiitos Teresa. En minunkaan taidot vielä kaksiset ole, että yhä ompelen helppoja kaavoja, koska taidot eivät riitä vielä siihen, mitä mieli haluaisi. Jokseenkin koen, että tenavanakin ompelin paremmin, ja välillä ihmetyttää, mihin taitoni ovat oikein kadonneet. Mutta silloin sitä taisi olla juurikin niin peloton, että rohkeasti tuli ommeltua sitä sun tätä… Tai aika kultaa muistot! 😀
Oih, kaunis huppari! (: Aina kateellisena kattelen muiden ompeluksia, kun itse olen ihan onneton ompelija. Harjoituksen puutetta ja lyhyet hermot. Ois kiva tehdä itselle ihan perus pitkähihasia puseroita, mutta taidan kerätä rohkeutta ja ompelukokemusta vielä tovin! 😀
Kiitos Pipo-otus! Myönnetään, että hermoja tämä kyllä välillä vaatii eikä niitä mullekaan ole liiemmin suotu. 😉 Mutta rohkeasti vaan kokeilemaan, ja autan kyllä, jos suinkin osaan. 🙂 Aika alkutaipaleella minäkin vielä olen, mutta pikku hiljaa taidot karttuu ja rohkeus sitä mukaan.