Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.
Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin.
Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…
Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.
Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀
Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään?
Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.
Kaunis huppari! (: Ei niitä virheitä kukaan huomaa, etenkään, kun vaate on päällä. Itse on aina itsensä pahin kriitikko! Ja voi, käsitöiden tekemisessä on niin monia ihania juttuja. Nautin siitä, että näen konkreettisesti kätteni jäljen. Lisäksi käsitöiden tekeminen rentouttaa ja tuottaa iloa monesti muillekin kuin vain itselle. 😉 Ja mahdollisuudet uuden oppimiseen ovat lähes rajattomat. 🙂
Totta! Itse on pahin kriitikko. Mulla menikin pitkä aika ennen kuin aloin nauttimaan käteni jäljistä. Itse asiassa meinasin viime syksynä lopettaa koko ompeluharrastuksen, kun niin nuivasti omiin töihini suhtauduin. Mutta onneksi en periksi antanut, ja täähän alkaa olla mukavaa sekä rentouttavaakin. 😀 Mukavaa alkanutta viikkoa!
Söpö huppari! Tykkään, enkä näe virheitä. Löysäsin myös otetta ja lopetin silittämisen ja harsimisen. Myös tikkitaistelu saa jäädä hetkeksi, en halua tappaa alkavaa kipinää kaikella tylsällä. Onneksi kankaat on niin hienoja ettei kukaan näe muuta, Kiva kun kävit blogissa jättämässä moikat!
Kiitos Teresa! Lähes viikon olen pitänyt tuota huppari, ja saanut paljon kehuja työkavereilta sekä oppilaita. Että oli jo aikakin lopettaa tää pingottaminen, kun näen virheitä siellä, missä niitä ei ole. 🙂
Ja eipä kestä, tulen vierailulle toistekin. 🙂 Mukava, kun tulit vastavierailulle! Ihanaa lauantaita!
Kaunis huppari! Itselläni on sama kaava jo piirrettynä, mutta ompeluinspiraatio on kateissa.. Itselle käsityöt ovat rentoutumiskeino, joten siksi monesti ompelussa tulee jumituksia kun ei jaksaisi alkaa pähkiä uusien kaavojen ja ohjeiden parissa. Neulominen on helpompaa kun se tulee niin selkärangasta, että harvoin enää tulee sellaista ohjetta vastaan ettei sitä osaisi soveltaa.
Kiitos Anne! Sama täällä – kutominenhan menee automaatiolla, vaikka television ääressä, mutta ompeleminen vaatii miettimistä. Varsinkin uudet kaavat… Tämä kaava oli mun mielestä melko reilun kokoinen, mutta onneksi se ei tällaisessa rennossa mallissa haittaa, mutta luulen, että yhden koon pienempikin olisi mulle mennyt. Toisaalta viikon käytön jälkeen reiluus on tuntunut ihan hyvältä noiden etutaskujen käytettävyyden kannalta. Ja helmaa lyhensin viisi senttiä, mutta silti tämä on melko mekkomainen. Olen siis 163 cm pitkä.
Ihana lukea blogia, joka on selkeä niin designiltaan kuin sisällöltään.
Voi kunpa minäkin osaisin ommella vaatteita!
Kiitos kaunis Minttu! Arvostan kovasti palautettasi ♥ Osaltaan kiitos kuuluu kyllä myös itsellesi, blogisiskoni, jonka postauksista olen vinkkejä saanut. 🙂
Minä puran vain, jos vaatteen sopivuus paranee. Mutta töitä olen myös tehnyt sen eteen, että voin päästää seulasta läpi vinot tikkaukset tai muut pienet ulkonäköseikat. Käsitöiden parissa voi rentoua ihan eri tavalla, kun ei turhaan stressaa pienistä asioista.
Kiitos Johanna kommetista! Tuo onkin hyvä ”ohjenuora” jatkossa mullekin, että ratkoja otetaan esille vain istuvuuden nimissä. Kiitos!