Pinkki kesäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini olivat pinkki ja vaaleanpunainen. 


Mä ooon _niin_ lomalla! Käsitöitä on tullut tehtyä, ja monenlaista kuperkeikkaa suuntaan jos toiseen, mutta blogiin asti ei oikein mikään ole ehtinyt. Nyt kävi siis niin, että pinkkien töiden postaaminen siirtyy ensi kuulle, valkoiselle heinäkuulle.

Vain muutama vaaleanpunainen neule ehti siis tänne asti kesäkuun aikana, vaikka olenkin tehnyt pinkin Hide Away-hupparin sekä muutamat leggarit ja kesken on vielä vadelman värinen pontso…

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Vaaleanpunainen villatakki Seitsemästä veljeksestä, klik.

muitaihania_kaulahuivi

Muitaihania-kaulahuivi, klik.

Koska mä oon niin lomalla 😀 , postailen jossain vaiheessa nuo pinkit työt, mutta mitähän muuta sitten… Ei jaksa oikein suunnitella sen pitempään kuin, että mitä syötäis ja milloin lämmittäis saunan.

kesäkuu_auringonlasku_lokki_kivi

Onko kesä sotkenut sinun alustavia suunnitelmia hyvällä tavalla? Toivottavasti on. ♥

Vaaleanpunainen villatakki

Taistelin pitkän aikaa tätä ruusunpunaista lankaa vastaan, ja ihan turhaan. Joulun aikaan se oli alennuksessa Novitan verkkokaupassa, niin tilasin sitä siltä seisomalta, silmääkän räpäyttämättä, ilman ainuttakaan harkitsevaa tai epäilevää ajatusta.

Aloitin villatakin kutomisen Novitan ylhäältä-alas-ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi muokkasin ohjetta vähän joka käänteessä.

Kaulusen tein lyhennetyin kierroksin, jotta se olisi takaa etuosaa korkeampi. Muutoin tahtoo tulla sellainen fiilis, että on nuttu nurinpäin päällä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_kaulus

Harteikkaana saan yleensä aina kutoa yläosan pitämmäksi kuin ohjeessa. Niin tein nytkin. Ilokseni raglansaumat olivat kuitenkin juuri oikeissa kohdissa eli ohjeen mukainen silmukkajako toimii minulla. Ja sehän tietenkin parantaa istuvuutta ja ehkäisee kainalopussien syntymistä. Inhoan niitä yli kaiken.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_ylhaalta_alas

Kapealanteisena jätin osan helmalisäyksistä pois. Lisäksi kavensin muutaman silmukan ennen helman ainaoikeaareunusta, jotta se laskeutuisi paremmin. Niin A-mallista tuli enemmän maatuskamallinen. Kudoin villatakkiin myös valesaumat sekä päällitaskut.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_valesauma

Lopputuloksesta ensimäisenä ajattelin, että voi veljet, olikohan tämä nyt ihan loppuun asti ajateltu. Väri on ihana, mutta en ole varma tykkäänkö siitä näin suurena pintana. En aio tätä kuitenkaan purkkaakaan, koska sinällään takissa ole mitään vikaa, vaikka onhan se kooltaan aika reilu. Ehkä kuitenkin vielä tuunaan sitä, sillä mielestäni jotain särmää tähän supertyttömäiseen takkiin pitäisi saada. Ehkä jonkinlaiset yksinkertaiset sashiko-kirjontamallit voisivat  toimia, vai mitä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Oletko sinä hullaantunut vaaleanpunaiseen?

Keskikesän tunnelmia

Jokunen kuva tuli juhannuksena otettua, vaikka kamera tuntui olevan aina väärässä paikassa eli minä jossain ja kamera mökillä. Muutamaan otteeseen se harmitti, mutta toisaalta kaverijuhannukset ei oikein mitään valokuvausreissuja ole, että uskoakseni kameran etu oli jättää se mökille. Huippumukavaa kuitenkin oli ja sehän se on pääasia!

juhannus_sunnuntai_2017

mokinverhot

keltavastarakki_oksalla

halkopino

metsatahdet

mökkipyörä

Juhannusta vietimme siis mökkimaisemissa meren rannalla, josta nämä muutamat tunnelmakuvat. Rannnassa olisi riittänyt kyllä kuvattavaa jo ihan siitäkin syystä, että sää vaihteli melko nopeasti aurinkoisesta pilviseen lopulta sunnuntain sateeseen, minkä vuoksi meri muutti väritystään ja tunnelmaansa jatkuvasti. Sitä luonnonnäytelmää voisi ihailla loputtomasti, mutta juhannusperinteet – kavereiden ja lähimmäisten tapaamiset – vei tällä kertaa voiton: oli ihana liikkua ihmisten ilmoilla pitkän talven ja arkisen aherruksen jälkeen!

lohen_savutus

Mitä perinteitä sinun juhannukseesi kuului?

 

 

Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Ja noiden muistojen innoittamana ompelin rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!

Kankaiden yö

Ei pitänyt, ei, mutta osallistuin kuitenkin. Kesäkuun alussa järjestettyyn Kankaiden yöhön siis. Se on verkkokauppatapahtuma, jonka Facebook-sivu täyttyy yhden yön ajan kangashamstereista, jotka yhtäaikaisesti saattavat olla niin tyytyväisiä ostoksiinsa kuin järkyttyneitä rahan käytöstäänsä, mutta silti ollen yhä toiveikkaita, että jos loppuyön aikana tulisi tarjous vielä monen monituisen unelmakankaan osalta. Kuulostaa kunnon kangasholismilta, vai mitä? 😉

IMG_20170610_005446_527

En siis malttanut pysyä poissa: joka tapauksessa kankaita tulee ostettua, niin miksipä ei näin hauskalla tavalla. Yö olikin oikein onnistunut kohdallani, sillä kaikki toiveeni toteutuivat.

Heti tapahtuman alkaessa tarjoukseen tulivat niin Ommellisen aniliini Anemone-joustocollege ja KatiK desing:n neulokset, Smartass ja Raidat. Alku oli siis oikein lupaava, sillä noilla ostoilla toiveistani toteutuikin jo puolet.

ommellinen_joustocollege_aniliini_anemone

katikdesing_smartass_raidat_neulokset

Hetken päästä tilasin vielä Ommelliselta Babushka Roses-trikoota (kesä), mutta ….

ommellinen_babushkaroses_kesä

… tämä antoi odottuttaa itseään yli puolen yön. Kyseessä on siis Ommelliselta uutta Mindflow-digitrikoota. Iik, kuinka ihanaa!

ommellinen_mindflow

Siinä olivat siis suurimmat toiveeni, joihin olin etukäteen antanut itselleni luvan sortua. Sen vuoksi tällä kertaa keskityinkin vain kahteen verkkokauppaan, vaikka valikoimat ja tarjoukset olivat muillakin hyviä. Iso kiitos kuuluukin kaikille järjestäjille – huippu yön järjestitte! Nyt vain sur sur ja seuraavaa kertaa odottaen… 😀

Miten on, tuliko sinun humputeltua Kankaiden yössä? 

Muitaihania-kaulahuivi

Tämän hetken lempivärini näyttävät yhdessä tältä!

muitaihania_kaulahuivi

Huivihan on siis Muitaihania-kaulahuivi. Kudoin sen näin kesähelteiden kynnyksellä lähinnä siksi, koska mä voin. 😀

Kiireiltäni en toukokuussa ehtinyt ompelemaan, mutta en osannut olla ilman minkäänlaista käsityötä. Siksi piti keksiä jotain riittävän yksinkertaista, kiireessä onnistuvaa, mutta koukuttavaa.

muitaihania_kaulahuivi_pää

Huivi osottautuikin hyväksi ”välityöksi”, sillä kirjoneuleesta huolimatta se eteni nopeasti, ja lopputulos on näyttävä, vaikka osa langanjuoksuista kiristääkin.

muitaihania_kaulahuivi_kireät_langanjuoksut

Kaikki kuviotkaan eivät ole ohjeen mukaisia, koska kiireen keskellä osan niistä aloitin väärin. Virheet huomatessani en viitsinyt niitä kuitenkaan purkaa, vaan tein omanlaisiani.

Hapsujen tilalle tein tupsun eli niitä on yhden pään sijaan molemmissa päissä.

muitaihania_kaulahuivi_tupsut

Lanka on Novitan Seitsemän Veljestä. Osa oli jämiä, mutta osan langoista jouduin ostamaan. Niitä siis vielä jäi Muitaihania-sukkia varten… Aikeissani ei siis ole laittaa puikkoja eikä edes villalankoja kesäteloille, vaan kudon yleensä aina kesät talvet.

Vaikuttaako vuodenajat sinulla käsitöiden tekemiseen? 


Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini ovat pinkki ja vaaleanpunainen.