Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂

Kolme

Pieni Lintu -blogin MakroTex-kuvahaasteen teemana tällä viikolla on kolme. Siitä mieleeni tuli heti nämä kolme kerää, jotka suorastaan huutavat päästä puikoille.

kolme_makrotex_valokuvaushaaste

Sammaleinen väri sopii hirvittävän hyvin meneillään olevaan vuodenaikaan, mutta yksinään nämä kerät eivät vielä riitä puseroksi. Ripaus jotain muuta pitää siis vielä laittaa sekaan…

Kaunista syksyä kaikille!

 

Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

 

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

 

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Kuva päivässä -projekti

Heinäkuussa 2016 aloitin 365 erilaista päivää- projektini eli halusin ottaa Instagramiin vuoden ajan kuvan päivässä. Tavoitteenani oli näin opetella ottamaan kuvia uudella järkkärilläni. Täysin putkeen kuvien ottaminen ei onnistunut, mutta pienen tauon kautta sain projektini valmiiksi yhtä aikaan blogini täyttäessä vuoden (ensimmäisestä blogivuodesta ja siihen liittyvästä käsityöhaasteesta postasinkin jo kuun alussa). Kaikki kuvat löytyvät Instagramista @maaritseblogi


Aluksi otin kuvia itsekseni, ja se olikin helppoa kamerakammostani huolimatta, koska kesäaikaan kuvauskohteita löytyi vaivatta jo omasta pihapiiristä. Syksyyn mennesssä aiheet alkoivat kuitenkin loppumaan. Sattumalta Instagramista löysin tuolloin fms-yhteisön, joka liittyy Fat Mum Slim– blogin kuva päivässä- valokuvaushaasteeseen. Innostuin siitä niin, että jatkoin projektiani yhdessä muiden kanssa.

linnut

 

Puolivälin vaikeudet

Vaikka sanalistat koukuttivat nopeasti, lokakuusta lähtien kuvien ottaminen muuttui vuoristoradaksi, koska aika ei riittänyt kaikkeen. En olisi kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kävin lähes koko ajan painia itseni kanssa, mitä tehdä.

Helmikuussa kuvien ottamisesta tuli kuitenkin liian raskasta: se häiritsi yllättävän paljon keskittymistäni, koska jo pelkkä ajatus kuvasta, kunkin päivän teemasta ja sen toteuttamisesta, pyöri usein alintajunnassa painolastina, mikä keveni vasta, kun kuva oli otettu ja Instagramiin laitettu. Eivätkä kuvatkaan enää kaksisia olleet, joten kiireessä en enää oppinut mitään, vaan räpsin kuvan sieltä sun täältä pysyäkseni vain haasteessa mukana.

 

Voiko 365-projektissa onnistua?

Alkukesästä jatkoin kuvaamista ja tauon jälkeen se tuntui taas mukavalta. Kesä meni kuten ensimmäinenkin eli leppoisasti, ja vihdoin nyt syksyllä kaikki 365 kuvaa on otettu.

Vuoden kuvausputki ei kuitenkaan onnistunut, ja se hieman harmittaa. Toisaalta ajatus sen onnistumisesta muun elämän ohessa, tuntuu ihan mahdottomalta. Mutta ehkä vielä joskus kokemuksestani viisastuneena voisin onnistuakin. Esimerkiksi:

  • Huomasin, että kuvausrytmissä pysymistä usein auttoi se, että otin päivän kuvan edellisenä päivän valmiiksi. Välillä käytin kyllä vanhempiakin kuvia, mutta pyrin ottamaan ne aina joko samana tai edellisenä päivänä.
  • Jossain vaiheessa ymmärsin tallentaa kuukauden sanalistan puhelimen taustakuvaksi, joten sen löysi tarpeen mukaan vaivatta.
  • Ahdistuin alussa, koska pidin kuvien laadun suhteen rimaa liian korkealla, mutta eihän aina voi onnistua. Ei varsinkaan koko vuotta putkeen!
  • Pelkällä järkkärillä päivittäin kuvaaminen on ihan liian vaivalloista, joten kännykän käyttö olisi ehdotonta. Eli note to myself, että seuraavaa puhelinta ostaessa pitää kiinnittää huomiota kameran ominaisuuksiin. Nykyisessäni on niin huono kamera, että sillä tulee yleensä kelvottoman suttuisia kuvia, joten siitä ei nyt ollut juurikaan apua.
  • Itsekseen kuvan pystyi ottamaan päivän mittaan ihan mistä ja milloin vaan. Mutta kaikella on puolensa ja puolensa… Vaikka valmiit sanalistat luovat omat paineensa kuvien ottamiseen, ihastuin niin fms-yhteisöön kuulumiseen, että suosittelen tällaisia valokuvaushaasteita lämpimästi. Niitä löytyykin Instagramista joka lähtöön, ja niihin voi kukin osallistua omien aikataulujensa mukaan: aina satunnaisista päivistä kuukausiin, jopa vuosiin saakka.

auringonlasku

 

 Epäonnistumisesta onnistumiseen

Saavutinko sitten alkuperäisen tavoitteeni eli opinko ottamaan kuvia järkkärillä? Harmikseni en, koska usein kiireessä otin kuvia automaattiasetuksilla, jotta saisin vain päivän kuvan aikaiseksi. Jotta olisin oppinut, olisi minun pitänyt raivata aikataulujani eli esim. luopua käsitöistä, enkä siihen ollut valmis.

Matkan varrella kävi siis niin, että haasteeseen osallistumisesta tuli vähitellen ja huomaamattomasti päätavoite siinä missä alkuperäinen tavoitteeni puolestaan hälveni ja lopulta katosi mielestäni kokonaan. En kuitenkaan ottanut 365:ttä kuvaa turhaan, sillä:

  • Seuraamalla muiden kuvia, sain monia ideoita ja ajatuksia sommittelusta sekä siitä, mitä haluan oppia.
  • Projekti oli kuin jatkuva ympäristöopin tunti. Esimerkiksi tulin selkeästi tietoisemmaksi mm. vuorokauden pituudesta (koska piti kytätä auringonlaskuja ja -nousuja ) sekä vuoden kulusta niin meillä Suomessa kuin muualla. Tunnistan nykyisin myös enemmän eri lintulajeja kuin aikaisemmin.
  • Haastoin itseäni käymään vähän siellä sun täällä ja tekemään vähän sitä sun tätä.   😊
  • Opin joitakin valokuvauskäsitteitä, kuten negative space ja composition. Mitä ne suomeksi olisivat, en osaa sanoa.  🙈 Alla on kuitenkin composition-kuvani, joka valittiin kaikista kuvista (joita oli sinä päivänä lähes 2 000) Fab Four -nelikköön eli kolmen muun kuvan kanssa yhdeksi teeman parhaimmista!

auringonlasku_july_2017

En siis saavuttanut sitä, mitä alunperin tavoittelin, mutta monta muuta asiaa kylläkin. Nyt on kuitenkin aika pitää taukoa valokuvaushaasteista, ja keskittyä enemmän laatuun kuin määrään kuvien ottamisessa. Jospa siten se alkuperäinenkin tavoite tulisi saavutettua!

Joko sinä olet osallistunut johonkin valokuvaushaasteiseen? 

Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Ensimmäinen blogivuosi

Nyt on aika kahvitella, sillä MaarItse-blogi täyttää yhden vuoden! Tarkalleen ensimmäisen postauksen olen tehnyt vuosi sitten syyskuun lopulla, mutta kulissien takana tein töitä jo ennen avauspostausta, joten otan varaslähdön myös juhlintaan. Mitään ihmeempää juhlahumua ei kylläkään ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä, miksi aloitin ja mitä tulevalta odotan. Ensi viikolla postaan vielä tarkemmin ajatuksiani Vuosi väriterapiaa – käsityöhaasteesta sekä loppukuusta 365 erilaista päivää- projektistani. 


Aloitin bloggaamisen vuosia sitten pelkästään käsitöihin keskittyvällä Arkeni aarteet-blogilla. Uusi blogi tuli kuitenkin ajankohtaiseksi, kun käsitöiden rinnalla alotin uuden harrastuksen, valokuvauksen, ja siksi tarvin erilaisen blogipohjan, jotta selkeys säilyisi (blogin alusta voit lukea täältä, klik). Toisekseen uuden blogikodin etsimistä joudutti myös turhautumiseni silloiseen blogiini, jossa postaustahtini oli hyvin epäsäännöllistä. Lisäksi minulle oli riittänyt siihen saakka – usko tai älä – niin sanotusti itselle kirjoittaminen.

Erityisesti tuosta tekemättömyydestä, paikalleen jämähtämisestä, sain siis tarpeekseni: tuli tarve toimia ja toteuttaa sekä syntyi halu liittyä muiden bloggaajien joukkoon. Uusi blogi ja sen nimi syntyikin tuossa tilanteessa hieman uhmaakkaasti minä itse– mentaliteetillä, mutta toki se viittaa eritoten nimeeni ja itse tehtyyn, sillä siitähän tässä MaarItse-harrasteblogissani on kyse.

Miten vuosi sitten on mennyt? Oikein hyvin, sillä nyt postaustahti on ollut melko hyvä, käsityöt ovat edenneet sekä taidot karttuneet ja tietokone pursuaa valokuvista. Tähän pääsemistä ovat auttaneet erityisesti blogihaasteeni, koska onnistuakseen niissä minun on ollut pakko aikatauluttaa ja asettaa harrastuksille aikaisempaa tarkempia tavoitteita. Käsitöiden osalta olen siis ottanut osaa Vuosi väriterapiaa– haasteeseen ja valokuvauksen, 365 erilaista päivää– projektini osalta, Instagramissa #fmskuvapäivässä-haasteeseen.

Myös vuorovaikutus on lisääntynyt jo pelkästään haasteiden myötä, mutta niiden lisäksi olen rohkeammin tutustunut ja kommentoinut eri blogeja sekä FB:n käsityö- ja blogiryhmiä. Innostuneena tein jopa MaarItse-blogin omat FB-sivut ja lisäilin tänne blogiinkin muutaman somenappulan seuraamisen helpottamiseksi.

Suurin muutos vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut omassa asenteessani bloggausta kohtaan: aikaisemmin ajattelin, että bloggaus on ikään kuin käsityöharrastukseni sivutuote eikä itsessään harrastus. Jälkikäteen ajattelutapani tuntuu nurinkuriselta, että ajattelin saavani haaveitteni mukaisen, visuaalisesti kauniin blogin ikään kuin itsekseen vain käsitöitä tekemällä. Hah, eihän se niin mene. Jatkossa aionkin opetella bloggaamiseen liittyviä taitoja siinä missä käsitöihin ja valokuvaamiseen liittyviä. Hurja on suunnitelmani, sillä kaikkiin kolmeen liittyy niin paljon kaikkea, mutta hyvin innossani olen!

MaarItse_eka_blogivuosi

Lämmin kiitos Sinulle, joka olet hetken tai jopa pitemmän retken jakanut tätä innostusta kanssani!

Tavataan pian uudestaan ♥