Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus 365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.
Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:
- harmaa tammikuu
- punainen helmikuu
- vihreä maaliskuu
- musta huhtikuu
- minttu toukokuu
- pinkki kesäkuu
- valkoinen heinäkuu
- viininpunainen elokuu
- sininen syyskuu
- sinivihreä lokakuu
- violetti marraskuu
- kultainen joulukuu
Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.
Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.
Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.
Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂
Vaikka haastetta on vielä vähän jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.
Millaisista blogihaasteista sinä pidät?
Tällainen värihaasre on juuri sopivan sitova ja vapaa. Vastaava taisi olla viime vuonna, mutta silloin en minäkään vielä blogannut. Mukava haaste on varmaan myös sellainen, jossa joutuu opettelemaan jotain itselle ihan uutta.
Kiitos kommentista HennaMar! Vastaava haaste oli tosiaan aikaisemmin. Yritin siinäkin olla mukana, mutta jostain syystä se ei vaan onnistunut. Ehkä tällä kertaa auttoi juuri se, että jokaisen kuukauden värin sai itse päättää, niin haasteessa etenemisen pystyi suunnitelmaan heti alusta lähtien ”omasta varastosta käsin”. Ja minäkin oletan, että haasteesta mielenkiintoisen tekee uuden opettelu, mutta sopivissa määrin: koko vuotta kukaan tuskin jaksaa täysin uuden äärelläkään. Lyhyemmät haasteet ovat toki erikseen.
Mukavaa viikonloppua!
Ompas mielenkiintoinen ja hyödyllinen haaste. Itse en ehdi haasteisiin tarttumaan, kunhan kerkeän tehdä pakolliset tarpeet niin hyvä on. Ehkä, kun tähän opiskelyrytmiin tottuu ja töissäkäyntiin siinä sivussa, niin taas jaksaa miettiä haasteitakin. Näitä on kyllä kiva lukea toisten blogeista, varsinkin jos aiheena on ompelu tai neulominen 🙂
Tsemppiä arjen pyöritykseen, niinarisulainen! Vaikeatahan tämä välillä on, kun työt haittaa harrastuksia. 😉 Minäkin aloitin nyt syksyllä uudessa työpaikassa, joten uutta opeteltavaa riittää ja arjen rutiinit vielä hukassa. Siksi käsityöt ovatkin kovasti vähentyneet viimeisen kuukauden aikana, mutta sisulla aion tämän haasteen ainakin selättää. Ja niin kivaa on tosiaan ollut, että toiveissa on löytää ensi vuodelle jokin yhtä kiva juttu. 🙂
Mukavaa viikonloppua!
Vähän harmittaa, kun minulla meni tuo Vuosi väriterapiaa -haaste jotenkin ohi. Itselläkin sama, että pitäisi yrittää varastoja pienennellä ja sitten on juurikin se ongelma, että mitäs sitä tekisi ja sitten ei jotenkin saa tehtyä mitään, jos ei ole tarkkoja tarpeita mietitty. Lahjoiksi olen paljon tehnyt kaikenlaista mutta nyt olen alkanut pohtia, josko lopettaisin sellaisen kokonaan, koska sitten ei itselle tehdi mitään, mitä on halunnut tehdä… enkä ole ihan varma aina lahjojen saajista, että haluavatko oikeasti edes niitä. Hmm… tässäpä miettimistä!
Kiitos kommentista, Craft Candidate! Lahja-asiaa minäkin pohdin viime jouluna: iski epävarmuus, että haluavatko ihmiset itse itse tehtyä tai osaavatko arvostaa… Päädyinkin siihen, etten kutonut kuin miehelleni pari lahjaa. Ehkä aloin liikaa miettimään ja analysoimaan, mutta tuo epävarmuus jäi mietityttämään, ja siksi tästä asiasta haluaisin tehdä postauksenkin joku päivä. Se hetki ei ole tullut, koska vielä minäkään en tiedä, mitä asiasta oikein ajatella…
Mukavaa viikonloppua!
Kivasti kirjoitit tästä haasteesta. (: Mulle Vuosi väriterapiaa on ollut ensimmäinen käsityöhaaste, josta olen oikeasti innostunut ja johon olen lähtenyt itse mukaan. Mulle kun esim. ufojen loppuun saattaminen ei ole mikään ongelma, kuten ei lankavarastojen hallinnassa pitäminenkään, ja usein haasteet liittyvät juuri niihin. Väriterapia-haasteessa on parasta ollut suunnitelmallisuus ja se, että ainoa rajoittava tekijä on väri ja kuukauden ”aikaraja”, joka ei ole ollut kuitenkaan ehdoton. Huippua on myös vuoden ajan seurata muiden haastetöitä. Ja olenhan tämän haasteen vuoksi löytänyt tänne sinunkin blogiisi! 🙂 Että yhtään ei harmita tämä osallistuminen. Mitähän ihmettä ensi vuonna tekisi, kun tämä haaste loppuu?! Apua. Pitääkö kehitellä oma haaste…
Kuin myös Pipo-opetus! Mullekin tämä on ensimmäinen haaste, jonka toteuttamisessakin olen onnistunut pelkän haaveilun sijaan. Ja joo! Kehittelepä jotain! Musta ei oo oikein sellaisia ideoimaan, mutta jokin juttu ensi vuodelle pitäisi kyllä saada. 🙂
Mukavaa viikonloppua!
Tosi ihana tuo sinun Bowline sweater. Mulla olisi siihen materiaali. Tosi kaunis. Saankohan edes unta kun vain haaveilen omasta. Tuo väriterapiahaaste näyttää tosi kivalle. Ihanaa viikonloppua!
Kiitos, Teresa S! Se on kyllä kaunis pusero. Harmikseni vahingossa pilasin tuon harmaan pesemällä sen väärällä pesuohjelmalla, niin se venyi ihan muodottomaksi. Mutta ”haasteen ulkopuolella” ompelin myös musta-valkoraidallisen, joka on pysynyt kuosissaan eli sen suhteen pyykkimuijallut on onnistunut. 😉
Voin vain kuvitella haaveillusi, sillä tuota kuvaa katseltuani, niin mullakin alkoi mietintä, että mistähän kankaasta kolmas. 😀
Mukavaa viikonloppua!
Kauniita vaatteita olet tehnyt! Tuo viimeinen kaulaliina pistää etenkin silmään, ihana ❤️ Hitsi kun jäi itsellä tekemättä. Kivan kuuloinen haaste!
Kiitos Hanna! Kaulaliinasta tuli kiva, vaikka langanjuoksut yhdessä kohtaa melko kovasti kiristävätkin. Lankoja riittäisi vielä toiseenkin, jos vain aikaa olisi…
Oijoi, hurjan kivan näköisiä juttuja täällä! Aiheen rajaaminen toimii kyllä monessa jutussa, miksei käsitöiden ihmeellisessä maailmassakin. 🙂
Voi kiitos, Ruut! Opettajana osaan rajata kyllä oppilaiden tarkkaavaisuutta olennaiseen, mutta itseni kohdalla ymmärsin sen vasta nyt. 😉 😀