Käsitöiden suhteen blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, vaikka kovasti koko ajan jotain on tekeillä. Mikään ei vaan ota valmistuakseen, kuten esimerkiksi harmaa villatakkini on ihan vaiheessa, vaikka suurin osa kutomisesta on tehty, koska aion yrittää steekkausta, neuleen auki-leikkausta.
Seuraavaksi päätelty ja pingotettu Mountain High -neule pitäisi siis viimeistellä koneompelulla, pääntien, helman sekä nappilistan kutomisella ja tadaa – aukileikkaamisella.
Inspiraation steekkaukseen alunperin sain Mehukekkerit-blogista. Sen jälkeen ohjeita olen lueskellut paljon muualtakin, ja vaikuttaa siltä, että yksin tämän asian opettelu on mahdollista. Tai niin ainakin vielä luulen. 😀 Palataan asiaan syyslomaviikon jälkeen, jollen sitten pelkuruuttani tyydy vain silittelemään tätä lopun loman… Ihanan kamala tilanne!
Ihanaa ovat olleet myös alkuviikon kirkkaat ja kiireettömät pakkasaamut!
Mukavaa loppuviikkoa niin lomalaisille kuin arjessa ahertaville!
Voi ei, ymmärrän kauhusi. Minäkin olen ihaillen katsellut villatakkeja, jotka on steekattu, mutta samaan aikaan pelottaisi itse tehdä! Ehkä siihen pitää vain rohkeasti ryhtyä. 🙂 Tsemppiä!
Kiitos Craft Candidate! Ajattelin vielä pari päivää tuumata, etten malttamattomana mokaisi tätä. 😊
Ihanannäköinen neule 🙂 Hyvä siitä tulee, varsinkin karkeasta villasta neulottuna. Merino tahtoo olla vähän liian liukasta steekkaamiseen ja vaati varmistuksen varmistuksia.
Kiitos niinarisulainen! Kokemusperäinen rohkaisu tuli tarpeeseen, nyt luottavaisempi mieli. 🙂
Hui! Kuulostaa kyllä kiehtovalle! Hyvin se menee. Hienostin olet jaksanut neuloa. Huomasin, että neulominen ei ole se nopein käsityö postauksia ajatellen. Itsellä on se että uutta ei saa aloittaa, ennen kuin edellinen on valmis. Tosin neuletakkiprojektin ja ikuisuuslapasten kanssa on pakko joustaa. Kiva nähdä millainen tulee! Hyvää lomaa!
Kiitos Teresa S!
Totta, kutominen on joskus tuskallisen hidasta ompeluun verrattuna. Mulla onkin aina monta työtä meneillään, joita teen keskittymiskyvyn mukaan, mutta ihailen suuresti ihmisiä, jotka kykenee kutomaan yhtä työtä kerrallaan, sillä mun tyylin vuoksi meidän koti on täynnä mun projekteja. 😀 Esim. viime viikolla tätä kutoessa ompelin myös napit jo valmistuneeseen neulehuppariin, aloitin kolmannen neuletakin sekä kudoin pipon, jonka juuri viimeistelin tupsulla ja vielä loin silmukat kaulahuiviin…
Paidasta tulee varmasti hyvä! Rohkeutta! 🙂 Vaikka ymmärrän kyllä, kauheaa ois ottaa sakset käteen, kun on saanut neulottua! Mukavaa viikonloppua. 🙂
Kiitos rohkaisusta, Pipo-otus! Kauhukseni mökillä lensi koiperhonen, joten laitoin kaikki neuleeni miehen mukaan, kun hän kävi kotona kesken syysloman töiden takia. Loppujen lopuksi perhonen oli ilmeisesti yksittäinen ja tuli sisälle polttopuiden mukana, joten no hätä, mutta steekkaus kuitenkin siirtyi myöhempään ajankohtaan, kun ei mitkään ”itikat” häiritse. 😉