Kävin lähes kymmenen vuotta sitten värianalyysissä, minkä mukaan olen talvi eli minulle sopivat juuri tämän hetkisen vuodenajan puhtaat, kylmät sekä huurteiset värit. Värianalyysi yllätti, koska olin luullut mustan sopivan vain harvoille ja valituille, mitä itse en haalean vaaleana olisi.
Vaaleudestani johtuen, olinkin luullut ruskean olevan minulle mustaa parempi väri. Se oli siis väärä luulo, koska kaikki lämpimät sävyt saavat minut näyttämään sairaanoloisen keltaiselta tai muuten vain huonovointiselta. Ruskeat, keltaiset sekä oranssit sävyt eivät siis ole minun juttu kylmää sitruunankeltaista lukuunottamatta.
Analyysissä käynnin jälkeen jätin kaikki lämpimät sävyt kauppaan enkä enää varonut mustan käyttöä lähellä kasvojakaan. En kuitenkaan ole kulkenut kaupoilla värikartta mukana, vaan luottaen omaan silmääni, että erotan lämpimät ja kylmät sävyt toisistaan. Mutta! Välillä kauppojen valot sotkevat väritutkani tietokoneennäytöstä puhumattakaan, mikä vaikuttaa eritoten kangasostoihin.
Huteja on siis tullut ja siksi olen päättänyt, etten esimerkiksi netistä enää osta mitään, mikä vähänkään viittaa oranssiin tai edes keltaiseen, sillä siitäkin juuri oikean sävyn löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Noihin väreihin liittyen nämä kaksi hutia (perhostrikoon pohjaväri on oikeasti kuvaa kellertevämpi) ovat toisaalta melko helppoja ottaa käyttöön, koska molemmissa on mustaa, joten ajattelin kuositella sellaisen yläosan, jossa jonkin mallinen musta kaistale tulisi lähimmäksi kasvoja heikentäen väärien värien heijasteita.
Näistä ruusuista puolestaan en ole varma sopivatko ne minulle vai eivät: vaaleamman pohja taitaa olla liian kirkas ja tummemman kukat väärän väriset, jolloin kankaan yleisilme muuttuu kokonaan. Näiden yhdistäminen johonkin minulle sopivampaan väriin ei ajatuksena jostain syystä nyt sytytä, joten taidan etäännyttää ne kasvoista kauemmaksi tekemällä niistä leggingsit.
Vaikeimmat hutiostokseni ovat nämä lintutrikoot, jotka ovat niin pois oikeasta, etten kykene tekemään näistä oikein mitään. Voisi ajatella, että niitähän voisi käyttää johonkin kaavakokeiluun.
Sitä kokeilinkin jo yhden hudin kohdalla ja lopputulos on se, että nyt minulla on sievä lämpimän violetin värinen pusero, jota en kykene pitämään edes yöpaitana. 🙂
Vuosien saatossa tietoisuus omista väristä on tehnyt minusta siis hyvin rantun värien käyttäjän ja värinatsismismiani on entuudestaan lisännyt pari vuotta siten puhjennut monikemikaaliyliherkkyys, minkä vuoksi en voi enää värjätä hiuksiani tummaksi, lähes mustaksi, kuten tapanani oli. Tumma hiusväri heikensi väärien värien vaikutusta, mutta nyt en tosiaan voi enää edes peitellä harmaantumistanikaan. Hiusvärini onkin tällä hetkellä täysi kaaos, sillä se yhdistelmä niin omaa ruskeata kuin harmaata sekä latvoissa olevia mustia värijämiä, jotka eivät sitkeistä yrityksistä huolimatta lähteneet, vaan haalistuivat vain kuparin väriseksi.
Värillä on siis entistä enemmän väliä, ja onneksi omiakin värejä kangaskaapistani löytyy. Aika paljonkin… 😀
Oletko sinä käynyt värianalyyissa tai kokemuksen kautta oppinut omat värisi? Vai onko värillä edes sinulle niin väliä?
Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen, jossa tämän viikon teemana on talvi. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse!
Tämä oli kiinnostava postaus. En ole käynyt värianalyysissä mutta olen yrittänyt omaa analyysiä tehdä peilin avulla ja punertavahiuksisena ja vihreäsilmäisenä ja oliivin sävyisen ihoni kanssa kuvittelisin olevani syysihminen. Ainakaan kirkkaankeltainen ei minulle sovi lainkaan, joten mikään kevät en ole enkä missään nimessä myöskään kesä. Musta on suosikkivärini kuitenkin vaatteissa ja mielestäni se myös sopii minulle, vaikka ehkä en tyylipuhdas talvikaan ole. Mutta kun en tiedä, niin voisi olla hyvä idea tuollainen analyysikin vaikka joskus teettää. 🙂
Kiitos Teresa. 🙂 Minäkään en ihan puhdas talvi ole, sillä minulle käy osa kesä-ihmisten väreistäkin. Minua kiinnostaisi käydä uudelleen tarkistamassa, kuinka ikääntyminen, harmaantuminen on vaikuttanut sopiviin väreihin. Tai en tiedä, ehkä se ei vaikuta mitenkään, sillä ainakin vanhat kestosuosikit (kuten mm. musta, männyn vihreä ja lumenvalkoinen) sopivat edelleen. Pitää selvitellä. 🙂
Minä olen käynyt 20 v. sitten. Olen tumma, viileä kesä. Talven värit aavistuksen murrettuina, ei mustaa eikä kovaa valkoista. Hiukseni ovat edelleen hyvin tummanruskeat, mutta sanotaan, että ikä haalistaa omia sävyjä, siis iho, silmät ym. Aluksi olin myös kranttu ja tarkka sävyjen suhteen, ikä on kuitenkin tuonut joustavuutta, ja huomaan esim. että tummansininen tunika, jossa on aavistus murrettua oranssia, sopii loistavasti tai villahuivi, jossa on pehmeitä sävyjä, vaaleaa harmaata, vaaleaa vihreää ja haaleanbeigeä, tuo valoa kasvoille. Olen käynyt ammattilaisen meikkauksessa muutaman kerran, viimeeksi äskettäin pikkujouluihin, joissa osani oli esittää Paula Koivuniemeä. Yllätys on ollut, että vaalea hiekansävyinen huulipuna näyttää hyvältä. Rohkea punainenkin tai vahva pehmeä pinkki myös. Vaihtoehtoja on kuitenkin useita. Useimmiten silmämeikki on tehty savuisenharmaana tai luonnollisen ruskeana, kerran vahvana violettina. Minäkään en pue päälleni oranssia tai keltaista tai omenanvihreää paitaa, sitruunankeltaisen voisin 😃
Kiva kuulla kokemuksistasi, Marjo. 🙂 Vaikuttaa, että melko samantyyliset meikit menevät minullekin tuota vaaleaa huulipunaa lukuunottamatta. Joskus yritmme kosmetologimme kanssa kokeilla jotain vaaleaa arkikäyttöön, niin saimme vain hyvät naurut. 😀
Olisipa varmasti mielenkiintoista käydä värianalyysissa. Olen jotenkin ihan sokea sen suhteen mikä minulle itselleni sopii ja mikä ei. Viimeisten vuosien aikana olen yrittänyt lisätä väriä vaatteisiin enemmin, vaan kyllähän se musta yleensä on liian helppo ja turvallinen.. Oli mielenkiintoista lukea siun ajatuksia väreistä ja niiden käytöstä!
Kiitos Hanna Emilia kommentista! Sopivia värejä voi löytää niinkin, että miettii, minkä värisissä vaatteissa olet saanut kehuja, sillä yleensä muut kyllä huomaavat, että olet eduksesi, vaikka eivät osaisi sitä juuri värin syyksi laittaa. Oikea väri saa kuitenkin silmät ja ihon hehkumaan kauniisti. Sellainen väri minulla on erityisesti tummanvihreä, mikä on takuuvarma keino saada mieheltäkin sponttaaneja kehuja. 😉
Värianalyysi kiinnostaisi kovasti, mutta en ole käynyt. Itse olen lämpimän sävyinen, mutta mustaa en kyllä vaihda vaatevarastosta pois 🙂 Harmi tuo kemikaaliherkkyys. Voisiko luonnonväreillä värjätä?
Luulen Hanna, että en minäkään mustasta luopuisi, vaikka olisi niin, ettei se väreihini kuuluisi. 🙂
Kemikaaliyliherkkyys on harmillinen, mutta senkin kanssa oppii elämään, vaikka se vaikuttaakin melko moneen asiaan. Erityisesti se ilmenee minulla tuoksuyliherkkyytenä, joten se on yksi syy, etten luonnonvärejäkään voi käyttää.
Kauneus on katsojan silmissä. Eli minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että värianalyysit on hevonkukkua. Hauska todeta näin, oltuani toistakymmentä vuotta vaatealalla töissä. 🙂
Pystytkö käyttämään ekokampaajaa? Minä olen nyt vuoden kasvattanut omaa väriä takaisin ja näin ollen olen saanut harmaat mukaan 😉 En halua käyttää mitään kemikaaleja, mutta ekokampaajaa olen välillä miettinyt.
Täällä valkenee kaunis pakkaspäivä, takassa raasu ja kupissa kaffe. Ihanaa sunnuntaita <3
Huomenta Merikapteenin vaimo! Kaunis talviaamu on täälläkin. Pakkastakin ihan reippaasti, yli -20 astetta. Ihana, kun on oikean talven tuntu! <3
Hyvällä mallillahan sinunkin kasvattaminen on. Minulla takana lähes pari vuotta, ja enää latvoissa muutama sentti purkkiväriä. Mutta leikkasin kylläkin pitkän tukkani polkkaksi, jotta homma etenisi nopeammin. Ekokampaamoa mietin minäkin aluksi ja selvittelinkin sitä, niin tulin siihen tulokseen, että parempi olla ilman. En ole siis kokeillut, mutta kemikaaliyliherkkyyden myötä tuli niin monen monta muutakin herkkyyttä, joista tuoksuyliherkkyys pahin, joten päätin antaa olla. Näinkin pärjää, vaikka toki aluksi kirpaisi, mutta terveys edellä ennen kaikkea.
Oi miten mahtavia kankaita! Varsinkin nuo lintukuvioiset! <3
En ole itse vielä käynyt värianalyysissä koska se on aika tyyris, mutta olen kiinnostunut aiheesta ja yrittänyt päätellä sitä itse.
Vielä en ole ihan 100-varma omasta tarkasta vuodenajastani, mutta luulisin olevani kevät, vaikka minulle onkin joskus sanottu että olisin kesä. Uskoin niin vuosia, mutta jostain syystä kesän värit eivät ole koskaan tuntuneet omilta tai sopineet minulle omasta mielestäni ja ihmettelin sitä! Veri veti hieman lämpimämpiin sävyihin väkisinkin, mutta koska sinisilmäisesti uskoin sen mitä joku stylistikoulutuksen käynyt oli joskus ohimennen sanonut, en lähtenyt kyseenalaistamaan asiaa ennen kuin vasta vähän aikaa sitten. 😀
Kiitos Anna! Ne ovat kyllä kauniit, sillähän niihin haksahdinkin. Erityisesti tuo Sielulintu-trikoo, voi veljet! Onneksi sitä saa nykyisin mustavalkoisenakin. 🙂 Sininen on siis alkuperäinen väri, mutta suosion myötä tuota kangasta alettiin tekemään muissakin väreissä. <3
En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta joskus olen kuullut, että juuriki ne omat värit tuntuvat luontojaan omilta. Minunkaan värien käyttö ei siis hirveästi muuttunut analyysin myötä, suurin muutos oli ruskean ja luonnonvalkoisen poisjättäminen. Tosin mietin, että voiko siihen syy löytyä äidistäni eli olin oppinut käyttämään värejä, joihin Äiti Armas viisaudessaan oli minut jo lapsuudesta lähtien pukenut. Tai omiin lempiväreihinsä siis, sillä jäljethän johtavat sylttytehtaalle… En esim. muista, että hän olisi pitänyt koskaan oranssia päällään eikä se hänelle sovikaan, kuten ei minullekaan.
Mielenkiintoista! 🙂 En oo itse värianalyysissa käynyt, mutta lämpimät värit sopii mulle (just ne oranssit ja keltaiset), ja musta myös. Olisin siis kenties syksy, kun kaikki ruskavärit on muutenkin sydäntä lähellä? Sininen ja tällaiset persikka ja koralli yms. ei käy mulle yhtään. Näytän niissä ihan haamulta. 😀 Jotenkin myös luotan siihen, että jos väri tuntuu luontevalta päällä, se sopii.
Blogikuviesi perusteella sinulle oranssi kyllä sopii, Pipo-otus. 🙂 Oranssi on kuulemma sellainen väri, joka jakaa kaikista väreistä ihmisiä eniten: joko siitä tykkää tai ei. Mulle se on aina ollut inhokkiväri enkä kertakaikkiaan voi pitää sen värisiä vaatteita, mutta myönnän, että ”oikean ihmisen” päällä se on todella näyttävä väri.
Olet mielestäni rohkea, kun värianalyysiin uskaltauduit mennä ja vieläpä neuvoista ottanut vaarin. On rohkeaa tarttua johonkin uuteen ja hypähtää pois tutusta ja turvallisesta. tutkimaan omaa. Itse en moiseen luultavasti uskaltaisi mennä 🙂 Varmasti hieno ja avartava kokemus.
Kiitos kauniista sanoista, Noksu.♥ Uuteen heittäytyminen vaatii kyllä rohkeutta, mutta analyysin kohdalla aikoinaan enemmän mietin rahanmenoa, että onko se sen arvoista. Värianalyysi ei ole kuitenkaan kovinkaan halpaa lystiä, mutta olin siitä kauan haaveillut, niin säästin ja palkitsin sillä itseni, kun eräs elämän virstapylväs tuli saavutettua.
Minä muistan kuinka 90-luvulla oli ”muotia” käydä värianalyysissä. En tiennyt, että niitä tehdään vieläkin. Sellaisessa käynti olisi houkuttelevaa. Tuollainenhan voisi olla hyvä lahjaidea.
Minunkin mielestä hyvä lahjaidea, tosin olen ehkä puolueellinen, kun tällaiset asiat kiinnostavat. 🙂 Nykyisin kaikilla on kuitenkin jo valmiiksi niin kaikkea, että lahjojen ostaminen tuntuu vaikealta ja joskus jopa turhauttavalta. Tämä olisikin sellaista luksusta, mitä itse ei välttämättä tule ostettua ja samalla tukisi suomalaisia palveluita.