Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on ennen ja jälkeen. Ylläri, ylläri, siitä tuli mieleen erilaiset käsityöt ja se, että niissä on aina meneillään jonkin asteinen ennen ja jälkeen -aspekti.
Esimerkiksi nämä: ensin kasa irrallisia paperiarkkeja, mutta teippauksen jälkeen yhtenäinen kaava-arkki. Että yksi vaihe takana, mutta monta vielä edessä ennen ompelua saati valmista…
Aikaisemmin harmittelin kovastikin sitä, että ompeluharrastus on usein enemmän sellaista ennen-työskentelyä. Tämänkin Jujunan Kuura-hupparin (ladattavissa ilmaiseksi!!! täältä, klik) kaava-arkin kokoamisen jälkeen vielä piti mitata oikea koko, piirtää osat oikealle kaavapaperille ja lisätä niihin saumanvarat. Siinäpä se sunnuntain vapaa hetki menikin, että kaavat oli piirretty ja leikattu.
Ennen kankaan leikkaamista ja ompelua pitää siis tehdä monenlaista etukäteistyötä. Eikä valmiin ompelutyönkään kanssa voi aina ajatella olevansa valmis, koska usein jälkikäteen ainakin ajatustyö vielä jatkuu, että miten vielä kaavaa voisin parantaa tai mistä vielä toisen tekisin.
Onneksi olen jo jokseenkin sopeutunut siihen ajatukseen, että ompeluun kuuluu paljon, paljon muutakin kuin vain itse ompelu. Siksi nykyisin kykenen keskittymään aikaisempaa paremmin eri työvaiheisiin, sillä jos maltaa tehdä kaavat, merkinnät, leikkaamiset ym. huolella, niin ompelu onnistuu helposti ja nopeasti. Siinä mielessä tämä Kuura-projektini näyttää ainakin tähän saakka edistyneen hyvin, sillä tuon tarkemmin pdf-kaavan merkkejä ei olisi voinut kohdistaa! Että so far, so good… ☺️
Hyvä valinta aiheeseen, kehityskulku.
Kiitos Täysin arkista. Postauksen idea tuli käsitöiden prosessiluonteesta, mutta huomasin samalla kehittyneeni itsekin. 🙂 Mukavaa päivää!
Näinhän se menee.. hienosti toteutit haasteen:)
Kiitos paljon Tuta! 🙂
Minun kärsimätön luonteeni ei kestäisi tulostettavia pdf-kaavoja, luulisin. Kaavojen piirtäminen on muutenkin inhokkipuuhaani ja minulla monesti ompelu tyssää siihen, että pitäisi piirtää uudet kaavat. Minun pitäisi varmaan harjoittaa tuota zen-ajattelua senkin suhteen enemmän. 😀
🙂 Itseasissa Teresa koen, että pdf-kaavat ovat piirtämistä helpompia. Vielä jos sattuu olemaan sellaisia, joissa on saumanvarat valmiina, niin homma on huomattavasti helpompaa kuin viivojen kopiointi sekavalta kaava-arkilta. Niiden suhteen minä joudun aina syvähengittelemään. 😀
Tulostettavat kaavat kuulostavat ihan liian hankalalta. 🙂
Se on totta, että ompelu sujuu sitä helpommin mitä tarkemmat merkinnät ja huolellinen leikkaus.
Kiva vastaus haasteeseen.
Kiitos kaima! 🙂 Minusta tulostettavat kaavat eivät tosiaan ole ainakaan hankalampia kuin tavallinen kaava-arkki, mutta luulen, että olen tämän mielipiteeni kanssa yksin. 😉 Ainakaan ketään muuta pdf-kaavoista tykkäävää en ole tavannut. 😀
Hatunnosto ahkeruudelle, luovuudelle ja käsien taidoille ❤️
Kiitos paljon Kieltenope, kädentaitaja itsekin! <3
Mä en ole koskaan tulostanut kaavoja, vaikka juuri muutama viikko sitten Jujunan sivuilla niitä ihmettelinkin. Eri tavalla tekeminen tuntuu jotenkin liian vaikealta. Ehkä joskus pitäisi kokeilla. Ei kai se kovin vaikeaa voi olla.
Kokeile ihmeessä, Kati! Toki pdf-kaavojen pitää olla hyvillä kohdistusmerkeillä varustettuja, muuten siitä ei tule mitään. Tulee vain revittyä niin pelihousut kuin hiukset päästä. 😉 Tässä kaavassa ainakin oli todella hyvät merkit, muttei saumanvaroja valmiina, mistä olisin tykännyt. Tosin kaikki eivät pidä valmiista saumanvaroista, koska saumurilla ja ompelukoneella ommeltessa varahan on eri levyinen, joten ilman niitä, kaava palvelee varmasti suurempaa käyttäjäkuntaa.
Kunnioitukseni! Muistan tuskailuni kaavojen kanssa ikusesti!
Kiitos paljon Sini! 😀
Kauniit graafiset kuvat!
Kiitos paljon Pieni Lintu!
Huh, nyt liikutaan alueella, josta minulla ei ole mitään käsitystä, täyttä korkeampaa matikkaa minulle nämä kaavat ja ompeleminen ylipäänsä!
😀 Kiitos kommentista susupetal! Ei tämä kuitenkaan nyt tähtitiedettä ole, silloin jäisi tekemättä minultakin. 😉
Kaavojen tekemisen itselle ja sitten sovittamisen ja valmiikis vaatteeksi saaminen on taitolaji sekin.
Sitäpä juuri, pappillanmummo. 🙂
Ei se määränpää vaan matka, pätee moneen asiaan 😉 Ompelutyön valmiiksi saattaminen on kyllä aikaavievä prosessi, mutta onnistunut lopputulos palkitsee 🙂
Totta, Pauliina. 🙂 Kärsimättömänä se usein vain unohtuu… 😉
Mä olin just tulostamassa tuota! Ihana tuo Kuura!
Niin minustakin, Teresa S! Ompelut ovat viime aikoina olleet tauolla, että nähtäväksi vielä jää, kuinka istuva malli on. Itse kaavan kokoaminen oli kuitenkin helppoa. 🙂
Maltti on valttia tässäkin touhussa. Hiljalleen valmista syntyy.
Näinpä, Liplatus! Senkö vielä aina muistaisi… 🙂