Vuoden vaihteessa Craft Candidate -blogissa Teresa aloitti Keskeneräisten keskiviikko -postaussarjan, missä hän esittelee niin omia kuin muidenkin keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta – kuinka tulla mukaan ja mitä muilla on meneillään – löydät täältä, klik!
Keskeneräiseni eivät ole oikein edenneet sitten tammikuun ja syy on tässä:
En saa millään irrotettua tätä kudelmaa kädestäni! Ihan kamalan koukuttavaa. Kyseessä on Lystigin Merino Single -lanka, mikä on ihan järkyttävän pehmeää. Ja nämä Monday Funday -värit. Aivan taivaalliset!
Lanka on vahvuudelltaan fingering eli se on ohutta ja siksi nurjat kierrokset tuntuvat kahden ja puolen puikoilla ottavan ikuisuuden. Langan ohuuden vuoksi tähän joutuu myös keskittymään kovasti, että silmukat tulee kudottua kokonaisina halkaisun sijaan. Tämä ei siis ole mikään televisioneule, mutta en vaan malttaisi odottaa, onnistuuko tämä. Siksi aina viimeistä kierrosta seuraa vielä yksi…
Ohueen lankaan tottumattomana käsialani on hirveän epätasaista, mutta tiedän sen tasoittuvan pingottaessa, joten se ei huoleta. Enemmän neuleen valmis väripinta mietityttää, että millainen siitä loppujen lopuksi tulee: myyjä suositteli raidottamaan kerien vaihtumiskohdissa, koska kyseessä on käsinvärjätty lanka, joten jokainen vyyhti oma uniikki taideteoksensa. Olenkin raidoittanut, mutten tiedä, raidoitinko tarpeeksi. Ja olisiko sittenkin pitänyt raidottaa ihan koko takki…
Oman jännityksensä tuo vielä se, että valitsin malliksi Rosala-neuletakin, minkä Neulisti on suunnitellut hieman paksumalle langalle. En aio kuitenkaan kutoa sen kylkien ja käsivarsien pitsikuvioita, koska luulen, etteivät ne tästä langasta erottuisi. Mutta malliltaan Rosala oli vaan niin kiva, että halusin kokeilla, osaanko muuttaa ohjeen silmukkamäärät vastaamaan käsialaani. Kertoimen silmukoiden muuttamiseen laskin mallitilkusta tämän ohjeen mukaan, klik.
Yhden kerran jouduin ottamaan aloituksen uusiksi, mutta nyt vaikuttaisi tulevan sopiva liian suuren sijaan. Onneksi ylhäältä-alas kudottuna sovittaminen on niin helppoa!
Vaikka tämän piti olla vasta kesäksi, luulen, että joudun tekemään tämän valmiiksi nyt heti: jonossa olisi akuutimpiakin käsitöitä, mutta niihin keskittyminen ei vaan ole onnistunut. Sen sijaan olen huomannut kerta toisensa jälkeen istuvani tämä kädessä. Vyötärön kohdalla mennään…
Ps. Tästä langasta tuli mieleen, kun sen viime vuonna ostin Neulefestareilta, että oletko huomannut, että ensi kesän festariohjelma on jo julkaistu? ♥
Joo, siis tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen, kun jokin neule tai virkkaustyö koukuttaa niin, ettei pysty muita tekemään! Näyttää todella hurmaavalta tuo lanka ja juuri sen yllätyksellisyydessä myös osaltaan varmaan piilee tuo koukuttavuus, kivan neulemallin lisäksi: miltä työ näyttää seuraavan kerroksen jälkeen… Kiitos haasteeseen osallistumisesta, jään taas seurailemaan työsi edistymistä. 🙂 PS. Ikään kuin blogissasi olisi tapahtunut pieniä uudistuksia? Näyttää kovin selkeältä. 🙂
Kiitos itsellesi, tykkään, että tämä on hauska haaste! Käsitöissähän on kyse kuitenkin siitä matkastakin eikä vaan lopputuloksesta, niin tämä on hyvä tapa tuoda sitäkin puolta esille. ♥
Ja kyllä, olen muuttanut ulkoasua jo vuoden vaihteen jälkeen vähän sieltä sun täältä. Värit ja kuvakoko on nyt ainakin parempi, mutta ihan tyytyväinen en ole vieläkään, ja siksi en ole siitä sen kummmin ”huudellut”. Kiva kuitenkin kuulla, jos on selkeä, sillä voipi olla, että tähän on tyytyminen, koska wordpressiä ei voi juurikaan muokkailla. 🙂
Kaunista on tulossa! Minä en ole paljoa kutonut eläissäni mutta nyt on ollut vähän hinku ostaa taas lankaa pitkän ajan jälkeen. Tekisi mieli tehdä chihuahuallemme villapaita…
Kiitos Matkatar! Kutominen on kyllä kivaa, ja koiran kokokin sopisi hyvin tauon jälkeen aloittamiseen. 😉
Oi mikä lanka! Ja tulee varmasti kiva kesäksi. Katselin näitä himoiten, mutta ajattelin opetella neulomaan ihan oikeasti, ettei tule ufoiltua näitä aarteita. Nyt oli talvellakin neulefestarit. Mulla ei ole nyt mitään kesken paitsi iso kasa kankaita…
Oi joi, olisikin niin, että olisi vaan kasa kankaita. Kateellinen – jälleen kerran – olen sinulle, Teresa, kun minulla on levällään vähän sitä sun tätä. 🙂
Aivan hurmaava lanka <3
Kiitos Satu ♥