Innostuin Jujunan Kuura-hupparitunikasta, sillä sen levenevä ja taaksepäin pitenevä helma olivat jotain sellaista, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Tämä kokeilu ei edes maksanut mitään, sillä kaavan voi tilata ilmaiseksi Jujunan sivuilta täältä, klik. Se on siis pdf-kaava, joten se pitää itse tulostaa ja teipata kasaan.
Yleensä piirtämisen sijaan mielummin teippailenkin kaavani, jos kaavassa – kuten tässä – on hyvät kohdistusmerkit. Myöskään hyvää teippirullaa ei sovi unohtaa, koska ilman sitä hommasta ei tahdo tulla mitään!
Omani tein suositusta ohuemmasta kankaasta, trikoosta, joten valitsin oikean koon mittaamalla kaavasta rinnanympäryksen. Siltä osin tunikasta tulikin sopiva, mutta mittaamista olisi kannattanut tehdä enemmänkin, sillä takakappale ja helma olivat aivan liian suuria. Esim. Belle Époque Diary -blogin Teresa oli piirtänyt oman Kuuransa niin, että yläosa oli kokoa 44 ja alaosa kokoa 40. Luulen, että tuollainen muokkaaminen, ylä- ja alaosan eriparisuus, olisi voinut toimia minullakin.
Tosin minulla toimii paremmin sellaiset mallit, joissa takakappale on etukappeletta kapeampi. Se oli nyt helppo toteuttaa, kun mallissa oli valmiina istuvuutta parantava takasauma. Kavensin siis sen avulla, lapojen alaosasta lähtien, alussa loivasti, helmaa kohti syventäen.
Myös pääntietä tuli muokata, koska se nousi ikävästi olkapäiltä (kuvassa olen jo toista puolta hieman matalammaksi leikannut), koska olen melko harteikas.
Pääntie ei kuitenkaan vaatinut sen kummempia kikkailuja, vaan yksinkertaisesti leikkasin sen vain matalammaksi. Siltikään en jaksanut ommella huppua enää kaiken miettimisen jälkeen, vaan kanttasin sen mustalla trikoolla. Helmaa kuitenkin vielä lyhensin, koska se alkoi tuntumaan liian pitkältä.
Melko monen muutoksen jälkeen ajattelinkin, etten toista Kuuraa enää tee. Mutta muutin mieleni, kun olen tätä pitänyt: erityisesti yläosan istuvuus ja muotoillut sivusaumat taskuineen viehättävät. 🖤 Jospa siihen seuraavaan sitten se huppukin. 🙂
Mehukekkerit-blogissa on meneillään kässävuosihaaste, missä kuukausittain vaihtuu teema. Nyt on meneillään #paitamaaliskuu. HommaHuone-blogissa puolestaan keskitytään yksityiskohtiin, tällä hetkellä erityisesti #helmat2018.
Aivan ihana tuo perhoskuosi. 🙂 Ja minusta tunika ainakin kuvissa näyttää muutenkin tosi kivalta! Vitsit, mulla ei varmaan muuta vaatetta oiskaan kun legginsejä ja tunikoita, jos vaan osaisin ja tykkäisin ommella. 😀
Kiitos Pipo-otus! Luulen, että kuosi onkin juuri sinun makuusi, omaani hieman liian runsas. 🙂 Mutta tunikasta tuli kyllä nätti ja istuvankin siitä sain, vaikka vähän sitä sun tätä pitikin muuttaa.
Mukavaa lauantaita!
Kivan näköinen tunika! Musta ja kirjava kuosi yhdessä tekevät siitä samalla kiinnostavan mutta silti riittävän rauhallisen.
Kiitos Teresa! Näin on, suuresta printistä kokonaan tehtynä olisi liian levoton. Vielä kun yksittäinen suruvaippa on niin suuri.
Keskityin vain katsomaan tuota koristetikkausta ja miten kiva yksityiskohta se on tuohon puseroon. Tuo takasauma jäi laiskuutta testaamatta, mutta mekossasi on tosi ihana! Voihan se olla, että kavennan seuraavaa vielä takasaumasta..
Kiitos Teresa S. Harvoin käytän koristetikkejä (eikä koneessani niitä montaa olekaan), koska tykkään kaksoisneulasta enemmän, mutta tähän kuosiin nuo ”tärinäraidat” nyt vaan mielestäni sopivat. Ihan ohjekirjan mukaisesti ne eivät kyllä onnistuneet, mutta näin tällä kertaa. 🙂 Takasauma oli kyllä hyvä, lisäsi istuvuutta ja sen avulla kaventaminen onnistui tosiaan kivuttomasti, kun ei tarvinnut sivusaumoihin eikä varsinkaan taskuihin koskea.