Olen hillonnut mustaa neulosta perusmekkoa varten jo ompeluharrastukseni alkuajoista lähtien. Siksi en enää muista, mutta luulen, että kangas on puntoneulosta. Ainakin se on sen kaltaista eli sileää, napakkaa ja paksuhkoa.
Vaikka kuvissa mekko näyttää vähän nuhjuiselta, lopputulos on siistimpi kuin joustocollegesta tai trikoosta tehty. Mieskin nimesi sen pyhämekoksi heti nähtyään, eikä voinut ymmärtää, kun valokuvaamisen jälkeen tämä päällä söin näkkileipää rinnuksille piristellen. Kuvitella! 😀 😉
Itse ajattelin kyllä käyttää tätä ihan arkena: tähän sopii hyvin erilaiset sukkikset, korut yms. Tyyliä voi siis vaihdella mielin määrin. Neulos on kuitenkin sen verran paksua, että sopiva pitohetki taitaa olla vasta talvella.
Mekon olen ommellut blogissani jo tutuksi tulleella luottokaavallani. Se on siis Relaxed-mekkokaava (Ottobre 5/2016), jonka olen onnistuneesti muokannut itselleni sopivammaksi: muistaakseni pari vuotta sitten kavensin sitä vähän lantiolta, mutta erityisesti takasaumasta, sillä liian leveä takakappale työnsi sivusaumat helman osuudelta vinosti eteenpäin. Helmasta puolestaan lyhensi noin kuusi senttiä (olen 163 cm pitkä) ja väljyyttä lisäsin hippasen olkasaumoihin sekä hihoihin.
Vaikka kuvien perusteella tämän mekon takasauma ei ihan priimaa vielä ollutkaan, on tämä kaava ollut ompelu-urani opettavaisin kaava. Tämän avulla oivalsin siis muutamia jippoja, kuinka standardimittaisia kaavoja voin muokata omaan kroppaani sopivaksi.
Ehkä tärkeimmät oivallukseni olivat, että minulla toimii parhaiten mekkokaava, missä etuosa on takaosaan leveämpi eikä liian leveää vaatetta kannata yrittää väkivalloin kaventaa sivusaumoista. Ei ainakaan pelkästään sieltä, sillä silloin usein kaikki mittasuhteet vääristyvät, ja sitä vain siirtää istuvuusongelman toiseen paikkaan.
Näiden oivalluksien jälkeen ompelu ei enää ollut niin sattumankauppaa, pelkkää yritystä ja erehdystä, sutta ja sekundaa, vaan aloin ymmärtämään, mitä tulee huomioda, jotta kaavasta saisi sopivan minulle. Se oli tärkeä hetki, koska alkuun ompeluharrastus ei meinannut onnistua millään: sopivien kaavojen löytäminen oli niin tuskallista, että olin lopettaa koko homman jo alkumetreillä.
Onnellisena onnistumisesta olen näitä tehnyt parin vuoden aikana vinon pinon niin hihalla kuin hihattomana, puseromittaisena sekä taskullisena (jostain syystä harvemmin niistä on tullut postattua). Määrästä huolimatta en vielä ole, ainakaan pahasti, malliin kyllästynyt, mutta toki mekkojen määrä alkaa olemaan jo ihan riittävä… Vielä kuitenkin puuttui tälläinen siisti musta luottomekko! 🙂
Aikaisempia mekkoja löytyy täältä:
Juuri tuollaista mekkoa tarvitaan aina! Näyttää siistiltä ja istuvalta 😊
Kiitos, Hanna! 🙂
Ihan superloistava luottomekko. Niin kateellisena täällä katselen aikaansaannoksiasi mutta itse asiassa taitaa minullakin olla yhtenä ongelmana tuo kaavojen itselle sopimattomuus, minä kun en ole millään lailla normikokoa. Yksi ratkaisu itselle voisi olla käyttää muita kuin suomalaisille mitoitettuja kaavoja, koska ne ovat aina liian isoja minulle. Nimimerkki ”Petite 32”. 😀
Kiitos, Teresa. Eihän meistä kukaan ns. normikokoinen taida olla, mutta siroutesi taitaa olla ongelma: minäkin olen huomannut, että suomalaisissa on usein melko reilu mitoutus. Itsekin yleensä jakaannun mittojeni mukaan kolmeen eri kokoon aina vartalon, vyötärön ja lantion mittojen mukaan. Ulkolaisista, niistä muutamista kokeiluistani, on löytyy minullekin sopivampi: kaikki mitat yleensä yhdessä ja samassa koossa. 😀 Että suosittelen!
Ihan täydellinen luottomekko. Itselläni olisi myös tarve mustalle perusmekolle, jota voisi käyttää töissä. Mulla on just nyt tuo sama kaava testissä, mutta ei taida olla mulle niin hyvä kuin sulle. Tein taskullisena harmaasta, paksusta trikoosta. Saapa nähdä, onnistuuko.
Kiitos, Kati. Tämäkin neulos oli paksuinta, mistä ikinä olin tehnyt. Se ei joustanut niin hyvin kuin trikoo tai jc, niin vaati istuvuudelta enemmän: yllättäen jouduin siis pienentämään. Mutta pidän peukkuja, että mekkosi onnistuu!
Kiitos, vielä ei hyvältä näytä, mutta en ole luovuttanut 🙂