Testasin viimeisimmästä Suuri Käsityölehdestä Peura-tunikan (9/2018) kaavaa, koska se vaikutti juuri sellaiselta, mitä tarvin neuletakin alle: tunika, mikä ei purista eikä kiristä, mutta istuu yläosastaan ja hihat ovat kapeat, jottei ne rullaannu neuleen alla möykyiksi.
Kaava oli tarkoitettu neulokselle tai joustocollegelle. Minä tein omani melko ohuesta trikoosta, mistä tuli ihan ok. Tein kuitenkin vielä toisen mustasta joustocollegesta (mitä en siis vielä ole kuvannut), mistä tuli istuvampi ja ryhdikkäämpi. Parempi istuvuus tai liika väljyys ei kylläkään tällaisessa mallissa niin näy päälle päin, että yhtä pidettäviä tunikoita molemmista tuli, mutta toki parempi istuvuus lisäsi myös tunikan mukavuutta päällä pidettäessä. Eli teen vielä lisää näitä, mutta jc:sta ainoastaan.
Koko vastasi ainakin minun osalta eli piirsin kaavat ns. normikokoni mukaan.
Helmaa kuitenkin lyhensin noin kymmenen senttiä, koska kaavan mukaisella pituudella tunika näytti mielestäni liian mekkomaiselta. Lisäsin tunikaan myös sivutaskut.
Tässä tunikassa on kieltämättä aineksia syksyn lempikaavaksi! ♥
Muita Peura-kaavalla tehtyjä:
Tosi kiva tunika! Itsekin katselin mallia Käsityölehdessä ja tuumin sen olevan aika perusvaate. Sä oot kyllä niin nopea ompelemaan. Ihaillen seuraan sun ompelutehtaasta valmistuvia vaatteita. Mulla on edelleen kesken kesällä aloittamani mekot ym. Tarvetta uusille vaatteille olisi, mutta aika on kortilla. Jospa syyslomalla ehtisi saada valmistakin.
Voi kiitos, Kati! Työkiireet vaivaa kovasti, mutta myös se, että on tarvin syysvaatteita. Mieli ei anna periksi ostaa valmiita, kun kankaita on niin paljon varastossa. Jostakinhan se ompelu on tietty pois eli meillä on ihan hirveä kaaos, mutta mielummin niin kuin kulkea vaatteita… 😅
Kaunis tunika! 🙂
Kiitos, Pipo-otus! 🙂
Tosi nätti tunika. Samaa täällä itsekin ihmettelin kuin Kati, että miten ihmeessä ehdit ommella noin paljon! Mutta ihailtavaa – ja kadehdittavaa. 🙂
Kiitos, Teresa. No, nyt en kohta kahteen viikkoon ole ommellut, etten minkään aina ehdi. 😊 Mutta toki ompelukilometrit jo näkyy nopeudessa. Erityisesti aloituskynnys on harjoittelun myötä madaltunut eli aloittaminen ei ole niin vaivalloista kuin ennen, vaan kaavojen piirtäminen tai sauman ompelu sieltä sun täältä onnistuu vähän kuin siinä sivussa. Kaikesta tästä huolimatta minäkin siis kaipaan sellaista ompeluaikaa, että voisi oikein uppoutua ompelemaan jotain kamalan vaikeaa. 🤓
Ihania! Sä olet niin ehtinyt ompelemaan! Täytyy oikeasti testata tuo kaava!
Kiitos, Teresa S! Joskus ehtii ja joskus ei: nyt on mennyt jo useampi viikko, ettei mitään ole tullut valmiiksi. Toisaalta seuraava tarve taitaakin olla vasta joulumekko, ettei tauko haittaakaan. Tosin haluaisin uuden hupparin, yöpaidan, pitkän hupparitakin… 😀