Ommellisen Lumous-kuosin suosio tempaisi minut kevättalvella mukaansa, vaikka värit, joita onnistuin saamaan, eivät ole minun värejä lainkaan: vaaleanvihreä on ehkä vähän tummanvihreää parempi.
Suuri kuosikaan ei lopen tuntunut omalta, vaikka kuinka pyörittelin kangaspalojani suuntaa ja toiseen. Ensimmäinen, tummanvihreä, tuntuikin aluksi kovin väärin leikatulta, että kukat menivät liian sivuun. Näin kuosi ei mielestäni pääse oikein oikeuksiinsa, ja sitä meni melko paljon haaskuuseenkin.
Olen ommellut tämän mekon jo keväällä, ja aika on tehnyt tehtävänsä: se ei enää näytä niin valjulta kuin silloin heti valmistuttuaan. Mutta tuo kukallinen hiha pistää yhä silmääni. Noin kamalaan kohdistukseen ei auta edes aika. 😀
Tämä on siis tehty muokkaamallani, jo aikaisemmin postatulla Relaxed-luottokaavalla.
Koska ensimmäinen Lumous-mekko ei mielestäni oikein onnistunut, hautautui vaaleampi kangaslaatikkoni pohjalle hyväksi aikaa. Mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni, ja leikkasin siitä mekon pidentämällä viimeisimmässä Suuri Käsityö-lehdessä (9/2018) ollutta Peura-tunikaa.
En tietenkään laittanut ylös kuinka paljon sitä pidensin, koska ajattelin asian muistavani… Hah, turhan optimistinen olin. Helman pidennyksen lisäksi lisäsin sivutaskut, koska ilman niitä en osaa enää olla, mutta muutoin mekko on täysin kaavan ja ns. normikokoni mukainen.
Melko onnistunut lopputulos, vai mitä? Että siinä missä ensimmäinen sai päättämään, etten ikinä osta enää näin suurta kuosia, varsinkaan hetken mielihalusta, vielä väärän värisenä, toinen mekko palautti uskoni. En kylläkään tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia…
Ihana mekko! Mahtavat kukat ja ymmärrän sinua tuon kukkakuosin suhteen, että voi olla haastava. Itse olen myös miettinyt samaa, sillä pienellä ihmisellä ajattelin sen näyttävän hassulta. Mutta ei se niin ole. Kyllä se onkin ihan hyvä. Ihanaa kun kukat kukkii myös syksyllä. Itse ompelin myös isoista näyttävästä kukkaprintistä mekon ja siellä se on blogissa, tykkään hirmuisesti.
Kiitos kaunis, Minna! Kävinkin jo aikaisemmin sinun kukkamekon katsomassa, se oli kaunis! Tykkäsin kovasti kietaisumekon mallista, pitkästä helmasta ja hihoista. Itseasiassa oli hauska yhteensattuma, että olin juuri sitä samaa kuosia Eurokankaalta katsellut, ja miettinyt, miltä se näyttäisi vaakakuvan sijaan päällä, niin postastasit parin päivän päästä mekostasi. 🙂
Onpa kauniit, molemmat mekot! Pois turha itsekriittisyys, ei kukkakohdistusta kukaan huomaa ellet siitä mainitse 😉
Kiitos, Pauliina. Sitä välillä ottaa itsensä liian tosissaan. 😀 Tämä kuosi on niin upea, että tuntui, että siitä pitää myös saada aikaseksi jotain ylimaailmallisen upeaa eikä ole ”varaa” mokata. Mutta eihän tuo maapallo suistunut radaltaan, tästäkään… 😉
Minusta nämä on ihan valtavan kauniita, molemmat. <3 Ja tummanvihreästä tykkään jostain syystä enemmän. 😀 Minusta kukkien kuuluukin soljua tuolla sivussa, on niin levollisen näköinen. Mutta tummanvihreä onkin mun luottoväri, mulla on tämäntyyppinen tummanvihreä arkimekko, siksi ehkä hullaannuin nyt näistä kovin. Ihania ovat. En ois mistään 'virheistä' mitään tiennyt, ellet ois sanonut. Ihastuksen huokauksia havaittavissa…
Kiitos, Pipo-otus ❤️ Tummanvihreä vaikuttaa olevan monen muunkin suosikki. Se sopiikin paremmin meneillään olevaan vuoden aikaan. Vaaleanvihreän mekon kirkkat värit sopivat kuitenkin paremmin silmieni väriin ja koin sen tekemisessä onnistuvan paremmin, mutta eihän nuo värit kovin syksyiset ole, joten se ei oikein sovi nyt minunkaan syksyiseen mielenmaisemaan. Mutta jos ajattelen tulevaa kevättä, pääsiäistä ja erityisesti vappua, niin johan on jo eri fiilis! 🍾🎉🎈
Molemmat on kauniita ja onnistuneita. En olisi huomannut hihan kukan kohdistusta, ellet olisi asiasta maininnut. Tätä kangasta on näkynyt aika monen päällä, mutta vielä en ole itselleni innostunut ostamaan. Sun päällä näyttää kyllä hyvältä!
Kiitos, Kati. Kaikessa kauneudessaan tämä kuosi onkin mielestäni aika vaikea: vaikka mekot onnistuivat, en ehkä ostaisi tätä enää. Voimakas kuosi kun on niin tunnistettavissa ja siten siihen ehkä nopeasti kyllästyykin. Siltä ainakin nyt tuntuu, mutta ainahan mieli voi ajan mittaan muuttua… 🙈😉
Minä aina innostun kauniista kuoseista ja suurista kuvioista mutta olen nyt todennut, että ne eivät taida oikein olla minun juttuni kuitenkaan – eivät jotenkin näytä hyviltä päälläni tai sitten tulee liian levoton olo. Sinun mekkosi ovat upeita ja tuo kukkakohdistus sivussa on oikeastaan mielenkiintoisempi kuin edessä, vaikka sekin on ihana.
Kiitos, Teresa. En aikaisemmin ollut näin suurta kuosia ostanut, vaikka kirjavia pidänkin, niin yllätyin, ettei tämä niin mutkatonta ollutkaan: ei käynyt mielen vieressäkään, että voisin vierastaa näin kaunista kangasta. Että tunne taisi viedä ennen kuin ehdin edes kunnolla ostopäätöstäni ajatella. 🙂
Niin ihanat mekot! Hivelin tuota Lumousta Ommellisella ja on se vaan upea. Tuo hiha on ihan hyvä. En edes huomaa mitään vikaa. Äänestän molemmat jatkoon!
Voi vitsit, Teresa, sinähän olet tosiaan asut siinä Muuramen kupeessa ja pääset kaikkea ihanaa ihan livenä katselemaan. Minä puolestaan äänestän niiiin sen Jyväskylän jatkoon! 😀 Ihana paikka, syysterveiset teille sinne. ♥
Todella kauniit mekot, molemmat! Ja toisaalta nuo toisen mekon kukat tuossa sivummassa ovat oikein kivat juuri noin, pääsevät kyllä oikeuksiinsa niinkin!
Kiitos kaunis, Taina. 🙂 Postauksen ja kommenttien jälkeen, olen alkanut itsekin lämpenemään tuolle toisellekin mekolle: nättihän se on. Harmi taisi tullakin enemmän siitä, että tiedän mekon leikanneena, kuinka paljon kukkia leikkasin pois eli tuhlasin kangasta. Enkä edes, mitä tahansa kangasta, vaan näin kaunista…. 🙂