Pari vuotta sitten viran saatuani vanhasta koulusta, löysin ikkunalaudalta vanhan tonttunuken. Söpö sinällään, mutta joidenkin oppilaiden mielestä tämä suukkosuu oli pelottava ja sen saumatkin rakoilivat, joten siivosin sen kaappiin: sen kohdalla leikit oli leikitty.
Mielenkiintoista kuitenkin olisi kuulla niin tarina, miten se oli koululle päätynyt kuin tarina nuken itsensä kertomana, mitä kaikkea vuosien aikana se on nähnyt. Itse luulen sen olevan lähtöisen joltakin unkarilaiselta ystävyyskoululta, mutta kuka tietää, mistä silmäripsensä on alunperin saanut.
Pois en nukkea ole vieläkään raaskinut heittää, sillä minusta se on ihana ja uskon, että sille vielä arvoisensa paikka löytyy…
Tämän viikon MakroTex-valokuvaushaasteessa teemana on lelu. Muut haastekuvat löydät Pieni Lintu -blogista täältä, klik. Ensi viikolla teemana tulee olemaan karkki.
Pretty doll and original pose!
Thanks a lot, italiafinlandia! 🙂
Ei nyt ihan söpöimmästä päästä mutta kivasti keksitty kuvattavaksi haasteeseen tarinan kera.
Kiitos, Täysin arkista. Minusta tuo on ihan kamalan söpö nukke hapsottavineen hiuksineen. 🙂
Vaatetus viittaisi tuonne Unkariin päin. Vaan onpas hänellä räpsyripset <3
Eiköstä olekin melkoiset viuhkat. Aikaansa edellä nukke on ollutkin: tuollaiset räpsyt taitavat olla trendikkäät nykyään elävilläkin. 😉
Kauniit silmät. Hassua ajatella mikä kaikki saattaa pelottaa lapsia. Ehkä tuossa pelottaa sen elävyys ja luonnottomuus. Kivaa uutta viikkoa !
Kiitos samoin, Kieltenope, mukavaa viikkoa!
Tuota pelottavuutta minäkin olen ihmetellyt, että miksi, kun nukke on mielestäni niin söpö. Se voisi olla juurikin tuo elävyyden ja luonnottomuuden sekä hyvän mielikuvuituksen yhdistelmä. 😀
Ei hänessä mitään vikaa tai pelottavuutta minusta, hienoa kun pelastit. Lapset ajattelevat eri tavalla toki.
Hyvä mielikuvitus saa aikaan ihmeitä. 😀
Mielenkiintoinen tarina nukesta. Oikeastaan olisi hienoa kuulla missä tämä neiti on kierrellyt?
Niin olisi, Päikka. Harmi, kun nukke ei osaa puhua… 😉
Nuket varmaan pelottavat nykylapsia ja vähän vanhempiakin, kun niitä käytetään kauhuelokuvissa niin paljon. Tuo ei ole kyllä kovin pelottavan oloinen. 🙂
Kiitos komentista, Teresa. Juu, ei minustakaan. 🙂
Olisi mukava kuulla mitä tämä ”ulkomaan neiti” ajattelee Suomen koululaitoksesta.
Totta, Kirsti Kaija 🙂
Hih, onhan tuo kyllä hieman pelottava 🙂
Ihanko totta, Maiju? Vau, taidat olla lasten lailla onnekas ja omaat vielä hyvän mielikuvituksen. Minä taidan olla jo liian aikuistunut eli totinen, ja näen sen vain nättinä nukkena. 😉
Löytö kiinnostaa – Unkariin tosiaan viittaisi vaatetus. Onko kunnalla siellä ystävyyspaikkakuntaa?
Saattaa olla, pappilanmummo. En ole saanut siihen selvyyttä. Tosin koulumme on musiikkikoulu, missä myös Musiikkiopisto harjoittelee, ja he opettajineen ovat hyvinkin kansainvälisiä. Että voisi olla jotain sellaistakin perää…
Surullisen kaunis neitokainen. Kyllä tuollaisen pitää esillä saada olla. Vanhakin jo on.
Jotain surumielistä siinä kyllä on, kun ikkunansyvennykessä yksin verhon takana nököttää. Ja tosiaan vanhuuskin vaivaa. 🙂
Kivat kuvakulmat!
Kiitos, Pieni Lintu! 🙂