Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin valmis eli Petite Knitin No Frills -neuletakki: pari vuotta sitten ostin tällaisen pörröisen neuletakin hetken mielihalusta enkä ihastuksissani huomannut sen olevan täysin keinokuitua. Siksi se nyppääntyi parissa päivässä käyttökelvottomaksi. Ehkäpä tämä itse tehty kestää aikaa paremmin!
Neuletakki on kudottu kahdella langalla: toinen on ohjeen mukainen Filcolinan Arwetta (Royal Grape), mutta toisen, mohairlangan, korvasin Cewecin Anisialla (tummanvioletti), koska sitä olin aikaisemmin ties mitä varten ostanut. Niissä molemissa on hieman polyamidia (noin 20%), mutta suurin osa Arwettasta on merinoa ja Anisiassa on puolestaan kidmohairia.
Pitkän neuleen kutominen oli melko puuduttavaa, kunhan alkuun pääsin: oletin tämän alkavan lyhennetyin kerroksin kuten yleensä ylhäältä-alas-mallit, mutta ei. Ensin piti kutoa pelkästään niskan osalta reunaresori, mikä aloitettiin väliaikaisen aloituksen avulla keskeltä niskaa (kuvassa haalea katkoviiva).
Ensin siis kudottiin keskeltä niskaa toinen puoli, minkä jälkeen väliaikainen aloitus purettiin ja toinen puoli kudottiin ensimmäisen tavoin ikään kuin etukappaleen raglansaumaan saakka. Ylhäällä olevassa kuvassa vihreät nuolet kuvaavat alun kutomissuuntia ja sitä niskan resorinauhaa, mistä vasta kerättiin silmukat vartalo-osaa ja hihoja varten.
Aloitus ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta hämmentävän erilainen, mistä johtuen hetken yritin pähkäillä, voisiko sen toteuttaa jotenkin helpommin, tutummalla tavalla. Onneksi en alkanut keksimään pyörää uudelleen, sillä nyt, neuletakki valmiina, ymmärrän, että tällä tavoin takki on heti siisti ja viimeistelty ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja! Että kannatti opetella uutta!
Parasta tässä ohjeessa olikin se, että neuletakki tuli kerrasta valmiiksi eikä se vaatinut mitään viimeistelyjä, kuten esim. reunasilmukoiden keräämistä. Myös ohjeen mitta oli minulle hyvä, sillä se näyttää sopivan ompelemien mekkojeni pituuteen.
Taskut olisin kuitenkin voinut tehdä hieman ylemmäksi, vaikka toisaalta, nyt niiden alasauma tulee samaan kohtaan, mistä helmaresori alkaa. Näin ne eivät näy päälle päin.
Tykkään kovasti neuletakin mutkattamasta mallista, mutta en ole ihan varma osaanko pitää näin ylisuurta neuletakkia, kun siinä ei ole yhtään nappia: herkästi oversize-vaatteiden kanssa koen, vaikka ei olisi mitään syytä (kuten ei ole nytkään), että ne alkavat valumaan epämääräisesti olkapäille.
Mutta jos tämä on arjessa toimiva, teen toisenkin, vaaleamman. Tai sitten teen suosiolla seuraavaan muutaman napinläven: pari suurta nappia saattaisi sopia niin tyyliin kuin vahvistamaan tunnetta, että takki ei valu.
Ohje oli ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta olisin kaivannut tekstin lisäksi myös piirrosta takista mittoilla, jotta niitä olisi voinut helpommin sorvata tarpeen mukaan jo kutoessa. Hihoista tulikin ensin liian pitkät.
Lankaakin tuli ostettua ohjeen mukaan liikaa, sillä molempia niitä jäi kaksi kerää. Puolet noista jämistä on kuitenkin jo tuhottu Oslo-pipoon (juu, en malttanut olla tekemättä kolmatta vielä), mistä tuli aivan ihana. Tosin tämä ei ole niin jämäkkä kuin kaksinkertaisesta Arwettasta kudottu olisi, joten voipi olla, että tämä ihanuus venyy vielä liiaksi… Mutta ihana se ainakin vielä toistaiseksi on! 😀
Neulontavinkit:
-
VÄLIAIKAINEN ALOITUS: vinkkejä aloitukseen löytyy paljon, kun laittaa hakusanaksi ”provisional cast on”. Itse opettelin tämän Youtube-videon avulla (taisi olla ensimmäinen hakutulos 😉 ).
- OSLO-PIPO:
- aikaisemmat postaukseni:
- PetiteKnitin ohje, kuinka vaihtaa kutomissuuntaa Oslo-pipoa tehdessä
- PetiteKnitin ohje Oslo-pipon viimestelyyn
Onpas kivan näköinen neuletakki! Minä tein pari vuotta sitten jakun, jossa ei ole lainkaan nappeja ja huomasin, että se ei minun käyttööni sovi. Palelen heti etupuolelta, kun sitä ei saa vedettyä tarpeeksi kiinni. Lisäksi kun se on epäsäännöllisen raitainen ja värikäs ja tehty paksummasta ja 100 % villasta niin suunnittelin purkavani sen ja neulovani siitä langasta vain torkkupeiton itselleni… Sinun tapauksessasi voisi varmaan pohtia nappilistojen tekemistä tai jonkun vyön neulomista, jos koet, että pitää kiinni saada takki.
Kiitos, Teresa! Villainen torkkupeitto olisi kyllä ihana. Varsinkin nyt kun ulkona pakkasta on lähes kymmenen ja hyytävä tuuli – voi veljet, että on kylmä. Hrrr!
Onpa ihana neule! Just tuommonen mihin on ihana kääriytyä näin talvella. Ja vielä siihen sopiva pipokin! <3
No, höh. Vastailin sulle jo kerran, mutta onnistuin eilen poistamaan kommentin. 😀
Kiitos kaunis uudemman kerran kuitenkin! ♥
Tyylikäs neuletakki ja pidän sen pituudesta. Usein juuri tuollainen on se käytetyin takki, ainakin itsellä, jos tykkää käyttää mekkoja ja hameita. Hyvä sinä!
Mulla on menossa nyt kanssa yksi neule, johon olen langat purkanut kahdesta erinäisestä epäonnistuneesta neulomuksesta ja lisäsin siihen Angel mohair-silkkiä. Vaikutti niin pehmoiselta, mutta nyt pelottaa, että pahus, jos se alkaakin kutittamaan:( No katellaan!
Kiitos, Kristallikimara! Toivottaan parasta, että saat neuleen käyttöön: harmihan se olisi tikutella kokonaisen vaatteen verran turhaan. :/
Aivan ihana takki! Samasta olen myös vuoden verran haaveillut ja hiihtolomalla ajattelin aloittaa. Saanko kykyä minkä koon tein? Oliko sinun tiheys myös tuo ilmoitettu 21s? Ja paljonko lankaa siis lopulta meni, kun kirjoitit sitä jääneen yli 2 kerää. Olen juuri tilaamassa lankaa ja ajattelin varmistaa menekin sinulta. Kiitos kovasti, jos ehdit vastata 🙂
Hei, Eerika! Koko-asiaa postauksessa kiertelin, kun en osaa oikein sanoa, mikä tästä lopen tuli. 🙂 Mutta nyt, kun kysyit, yritän selittää. Eli valitsin koon ohjeen mukaisesti, miten siinä kehoitettiin ottamaan huomioon oma rinnanympärys ja riittävä väljyys. Sen mukaan kokoni olisi ollut L. Mutta en saanut aikaiseksi tuota ohjeen mukaista neuletihettä, vaikka kuinka monet puikot kokeilin. 22 silmukkaa per kymmenen senttiä kolmosen puikoilla kuitenkin onnistui ja laskin, ettei sen pitäisi vaikuttaa kovinkaan paljon kokoon, mutta mutta… Ei tässä valmiissa takissa ole niin paljon väljyyttä, mitä L-koossa olisi pitänyt olla. Tämä saattaisi olla enemmän kokoa M, mutta ohjeesta puuttui tosiaan – kuten tuossa postauksessakin totesin – sellainen piirros valmiista takista, mistä olisi voinut mittoja tarkistaa. En siis ole varma, mikä koko tämä lopulta on, ja epävarmana jätin sen postauksesta mainitsematta. Fb:n yhdessä neulontaryhmässä joku epäili tuota mittaakin, että mallissa näyttää niin pitkälle ja minun kuulemma sitä lyhyemmältä. Omasta mielestäni kyllä kudoin ohjeen mukaisesti, mutta joskus kiireessä saattaa toki tulla tehtyä jotain sinne päinkin, etten sitten tiedä… Että monta muuttujaa oli matkassa ja tuloksena on neuletakki, mikä on kooltaan ”sopiva”. 😀
Kyllä, takki todella näyttää sopivalta ja pituus ihan nappiin! Kiitos tuosta selvityksestä! Osaan nyt ehkä arvioida langan menekin.