Mummollani oli aikoinaan kasakkamallinen karvalakki, mikä sopi minulle kuin nenä päähän malliltaan, mutta ei väriltään. Siksi se ”perintö” jäi harmittavasti pitämättä.
Ilokseni löysin kolmisen vuotta sitten Cause to Wear -blogista ohjeen samanlaiseen hattuun. Ohje oli yksikertainen ja selkeä, mutta siitäkin huolimatta sain sen vasta nyt toteututtua. Vasta nyt, vaikka olin ostanut jo tuolloin valmiiksi niin turkispalan kuin vuorisatiininkin.
Ohjetta piti muokata, koska sen mukaan hatusta olisi tullut ympärysmitaltaan noin 58 senttinen ja minun pääni on hieman pienempi, 56 senttiä. Joten lyhensin parilla sentillä päänympärille tulevaa suorakaidetta ja laskin siitä uuden päänlaen halkaisijan laskukaavalla: piiri jaettuna 3,14. Lisäksi ohjeesta poiketen lopuksi ompelin käsin liukkaan vuoren kiinni päänlaensaumaan, koska muutoin se valahti otsalle näkyviin.
Turkispalan lopusta tein kaulahuivin, mikä on ihanan pehmeä. Siitä tuli kuitenkin melko muhkea, joten saatan sitä vielä kaventaa tai ommella siihen jonkin hakasen, niin siitä ei tässä vaiheessa enempää…
Vaikka näistä tuli ihanan pehmoiset ja tyylikkäätkin talviasusteet, hattu vaikuttaa vähän vaisulta, semmoiselta lama-ajan lakilta, verratettuna mummoni pitkäkarvaiseen. Mutta onneksi aina voi ommella toisen. Tosin tämä lyhyempikarvainen simppeli hattu on muhkeaa hattua helpompi koristella aina tilanteen mukaan esimerkiksi koruin. Muutenkaan en ole ihan varma, olenko valmis samanlaiseen siivous-ompelu-urakkaan, kun olen juuri saanut kotimme puhtaaksi mustasta karvaisesta keijupölystä. 😀
Ompeluvinkit tekoturkikselle
- Tekoturkista leikatessa imuri kannattaa ottaa heti esille, sillä turkis pölisee kovasti. Muun siivouksen lisäksi kannattaa kevyesti imuroida myös leikatut kappaleet.
- Imurin lisäksi leikkuuvaiheessa myös hengityssuojain voi olla tarpeen niin pölyisyyden kuin turkiksessa olevien kemikaalien aiheuttaman ärsytyksen vuoksi.
- Leikkasin hattuni pesuhuoneessa, jotta karvat eivät kulkeutuisi kaikkialle. Ihan en siinä onnistunut, mutta pesuhuoneen pinnoilta suurimmat karvakasat oli helpompi siivota pois, koska siellä ei ollut mm. muita tekstiilejä, mihin ne olisivat voineet tarttua.
- Tarkistin ennen leikkuuta, onko karvan suunnalla merkitystä värin kannalta. Ainakin näin lyhyessä ja mustassa karvassa vaikutelma oli tasaisempi ja mustempi, kun karvan suunta oli ylöspäin, joten valitsin sen. Alaspäin menevä karva puolestaan teki turkiksesta läikykkäämmän ja harmaamman.
- Leikkasin hatun kappaleet turkiksen nurjalta puolelta, mutta ennen ompelua päällipuolelta voi parturoida karvaa saumanverran leveydeltä eli noin sentin verran lyhyemmäksi. Parturointivinkin luin tosin vasta, kun olin jo omani ommellut, että itse en ole sitä kokeillut. Se kuulostaa kuitenkin ihan järkevältä vinkiltä, sillä minunkin hattuni reunasauma hieman pullottaa paksuuttaan. Ehkä tuolla tavoin se olisi ollut tasaisempi. Onko joku tätä kikkaa kokeillut ja hyväksi havainnut?
No onpa hauska (siis kaunis, erilainen, ei hassu) hattu, sopii sulle tosi hyvin! 🙂 Huivi on kanssa kiva. Mie muistan ku mulla oli lapsena semmoinen musta hattu, jonka reunassa oli leopardikuvioinen tekoturkis, se oli olevinaan niiin hieno. Noh, onhan mulla nytkin kissapipo. 😀
Kiitos! 😀 Hattua en ole vielä pitänyt, kun se tuntuu juurikin liian hienolta tavan arkeen, mutta kaulahuivia olen kokeillut. Hui, kun se onkin ihanan pehmeä ja yllätyksekseni lämminkin. ♥