Minä pidän yleensä mustasta ja vielä kerran mustasta. Siksi ensimmäisen kerran nähdessäni tämän värin Hellinin Paintboxissa sai se minut lähes voimaan pahoin. Tilasin kuitenkin siitä, kuten muista talviväreistä, mallitilkun. Siitä se sitten lähti: huomasin hypisteleväni sitä kerta toisensa jälkeen, ja kohta hain postista hupparin verran kangasta…
Kevättä varten, farkkujen kaveriksi, tarvin tällaisen lyhyen hupparin, millaisen olen ommellut jo kertaalleen PattyDoon Lynn-kaavalla. Kaava on muuten hyvä, mutta hihansuiden peukalonrei’istä tulee liian ahtaat, joten tuunasin nyt hihansuut korkeimmiksi ja peukalonreiät suuremmiksi. Harjoitusversiot teinkin viime viikon postauksessa olleeseen valkoiseen aluspaitaan.
Onnistuneesta hupparista huolimatta, en ole ihan varma, onko tämä pinkki kuitenkin liian vaalea minulle vai onko se synkeä mieleni, mikä tätä imelää hempeyttä vastustaa.
Oli miten oli, tajusin kotiuttaneeni tätä värisävyä enemmänkin. Että taidan nyt yksinkertaisesti olla keväisen kirkkauden sekä mainosten uhri. 🙈
Tuota pinkkiä sävyä oli yhtenä raitana jopa tässä ensimmäisessä #sukkalaatikko2019 parissani. Langan ( Schoppel Adimiral R Druck) olen ostanut ainakin kuusi vuotta sitten, mutta en tykännytkään noista hempeistä raidoista ja se jäi kutomatta. Kunnes nyt. 🙂
Tämä on siis minun tammikuun sukkaparini Nonnu Neulojan sukkalaatikkohaasteeseen. Ne ovat myös ensimmäiset sukkani, mitkä olen tehnyt looppaamalla yhtä aikaa varpaista varteen. Ruttuvarret niihin apinoin Pipo-otuksen päheistä säärystimistä. Patenttineulevarren ohje löytyy siis täältä, Kotivinkin sivuilta.
Helmikuun sukkaparin piti olla Niina Laitisen Äärettömät. Varret ovat jo pitkällä, mutta pitkään jatkuneen migreenin takia ne saavat vielä hetken odotella: keskittyminen neulekaaviohon ei päänsäryltä onnistu. Toki sitä piti yrittää, mutta sain aikaiseksi vain virheitä, joten odottakoot hetken parempaa aikaa tulevaa.
Näiden pinkkien ajatusteni keskellä tunnustan teille nyt vielä senkin, että katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran neulepodcastin ihan alusta loppuun asti: kerrankin sairaana sohvalla maatessa sinni riitti alusta loppuun asti, ja katsoin Nonnun viimeisimmän.
En siis aikaisemmin ollut katsonut yhtään podcastia kokonaan, koska ne ovat niin pitkiä, ettei aika riitä eikä oikein mielenkiintokaan. No, nyt aloitin – sukkalaatikkohaasteenkin takia – Nonnusta ja sain pelottavan monta ideaa. 😀 Esimerkiksi Nonnu mainitsi podcastissaan Kalajoen, vanhan kotipaikkakuntani (mistä monet kuvat tänne blogiini on otettu), niin enhän minä malta olla tarttumatta haasteeseen, minkä Nonnu heitti. Maaliskuun sukkaparin malli on siis jo tiedossa, mutta sopivan hillitty lanka niihin vielä puuttuu…
Kauniita kuvia ihanista jutuista 🙂
Kiitos Nina! 🙂
Kiva väri hupparissa!
Kiitos, Satu! Luonnossa väri on vielä kauniimpi. ♥ Harmittavasti en kuviin saanut taltioitua täysin sen kirkasta hohdetta, minkä ansiosta väri on vielä syvempi ja kauniimpi.
Kiva postaus ja ihania hempeitä värejä! Siis vaaleanpunainenhan on minun inhokkivärini mutta sinun päälläsi tuo näytti oikein kauniilta. 😀 Kurja kuulla migreenistäsi. Minulla sama vaiva. Se lamauttaa moneksi päiväksi. Paljon voimia sinne!
Kiitos, Teresa! Nyt olen hupparia parina päivänä pitänyt ja totutellut, niin tämä alkaa näyttämään ihan superkivalle. 🙂 Inhokkiväri tämä ei kyllä alunperinkään ollut, mutta on vaan niin vaalea ja hempeä, sellainen väri, mihin äiti tykkäsi pukea minut lapsena. 😀 Itse en pidä taas yhtään oranssista, mikä taitaakin olla sinun yksi lempiväreistä…
Sairastan migreeniä enää tosi harvoin, mutta tällä kertaa valitettavan sitkeästi: tiedät varmaan sen kurjan tilanteen, kun se väijyy taustalla koko ajan hetkeksi helpottaen ja sitten taas voimistuen. Onneksi syy tuolle lehahtelevalle migreenille on löytynyt, toinen leukanivel ei ole nyt kunnossa, niin tilanne tulee vielä helpottamaan. Voimia sinnekin, nythän alkoi ”migreenimaaliskuu”, toivottavasti saat nauttia kevättalven kirkkaudesta ilman päänsärkyjä. ♥
Ihanat sukat <3 Hupparihan on vallan oivan värinen mustaan yhdistettynä!
Kiitos, Pauliina <3
Ihanan pirtsakka huppari! 🙂 Joskus jossain oikeassa paikassa ne itsellekin hankalat värit toimii. Minustakin, joka en tosiaan ole pinkin ystävä, tuossa hupparissa on jotain hurmaavaa! Ehkä sävykään ei ole siitä ärtsyimmästä päästä. Ja nuo sukat, voi miten herkulliset, täydelliset kevätsukat. <3
Kiitos, Pipo-otus! Kiitos inspiraatiosta opetella uutta. 🙂 Tykästyin ihan hirvittävästi tuosta ruttuvarresta, ja ajatuksissa onkin vielä säärystymien teko tuolla tavoin. <3