Sain kustantantajalta arvostelukappaleena Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjan.
Koska sukkien kutominen ei ole hetkeen innostanut, en ollut aikaisemmin Laitisen ohjeita kokeillut: olin tyytynyt sivusta seuraamaan ihmisten hullaantumista hänen kauniisiin malleihin sekä yhteiseneulontoihin (kuten ystävän- ja äitienpäiväsukat).
Siitä huolimatta, jopa minulle, on Niina Laitinen desings -tyyli helposti tunnistettavissa esimerkiksi Instagramin ja Facebookin kuvatulvasta. Se sama valloittava tyyli jatkuu tässä Laitisen toisessa kirjassa, joten voisi sanoa, että hienoa, kuinka yllätyksetön kirja onkaan!
Näin on ainakin mallien kauneuden ja ohjeiden selkeyden näkökulmasta. Minut kuitenkin yllätti se, kuinka kirjassa on jokaisella jotain eli siinä on huomioitu eri paksuiset langat aina ohuista paksuihin sekä listattu vaihtoehtoja kirjassa käytetyille langoille. Itse ei siis välttämättä sitä vaivaa tarvitse nähdä.
Itselle tuo lista vaihtoehtoisista langoista olikin jo tarpeen, koska halusin heti kokeilla jotain. Kokeiluun valitsin Äärettömät, koska niiden ohjeessa mainitun langan pystyi korvamaan Nalle-langalla. Sitä minulta löytyi valmiiksi valkoisena riittävästi.
Löysän käsialani vuoksi vaihdoin myös puikot puoli numeroa pienemmäksi sekä vähensin jalkaterän kerroksia, jotta sukat sopivat 37-kokoiseen jalkaani koon 38/39 sijaan. Kaiken kaikkiaan pienennetyihin sukkiini, toiseen #sukkalaatikko2019-pariini, meni 150 g lankaa.
Ohjeen saatetekstissä todetaan, että nämä vaativat hieman kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, mutta ovat varmasti vaivan arvoiset. Todellakin, näin on, sillä onhan nämä istuvat ja kauniit kuin mitkä, vaikka muutama migreenin jälkimainingeissa tehty virhe niissä onkin.
Kaiken kaikkiaan kirjan ohjeista on siis 18 sukkia ja kuusi lapasia. Ohjeet on jaettu kolmeen teemaan: tarina meistä, eläinten valtakunta ja maailman ympäri. Minun suosikkini näyttävät suurilta osin liittyvän ensimmäiseen teemaan, rakkaustarinaan. Äärettömien lisäksi ajattelin tehdä siitä osiosta vielä ainakin Ensisilmäyksellä– ja…
… Jotain niin oikeaa -sukat.
Näiden lisäksi myös muutama muukin malli vielä kiinnostaa, että tästä kirjasta vaikuttaa olevan iloa pitkäksi aikaa. Suosittelen!
Satumaiset silmukat -kirja vaikuttaa olevan yhtä suosittu kuten sen edeltäjänsä, mistä johtuen siitä löytyy jo melko monta arvostelupostausta. Joten jos kiinnostuit kirjasta, lisää tietoja ja kuvia voit käydä katsomassa esimerkiksi Sormustin– tai Craft Candidate -blogeista.
Ihanat sukat olet saanut aikaiseksi! Ja niin kauniin värikkäitä ja valoisia kuvia. Leppoisaa sunnuntaita!
Kiitos, Teresa! Nämä on kyllä niin kauniit, etten tiedä, miten näitä raaskii käyttää. 🙂
Valkoisia sukkia oli ihan hirveen vaikea kuvata, kun ne hohtaa valoa niin paljon takaisin. Tarkkojen kuvien saaminen olikin työn takana, että sain edes muutaman kuvan, mitkä ei olisi liian tummia, mutta kuviot kuitenkin erottuisi. Ja väreistä, että jostain syystä haluaisin sellaisia eteerisen hillittyjä kuvia, mutta minkäs teet, kun koti on punaista täynnä ja räsymatot lattioilla. Ole siinä sitten hillityn rauhallinen. 😉 Mukavaa sunnuntaita!
Kauniit sukat! Vaikka olen niin hidas käsintekijä että uusia töitä harvoin aloitan, käsityökirjat viihtyvät usein käsissäni ihan pelkästään niiden upean inspiroivien kuvien takia 🙂
Kiitos, Pauliina! Tuostakin näkökulmasta tätä kirjaa voin lämpimästi suositella: kässäkuvissahan on inspiraation lisäksi tärkeää informatiivisuus, kuvien tulee tukea ohjeiden tulkitsemista. Harmittaakin ihan vietävästi, jos jonkin käsityölehden tai -kirjan kuvista ei saa mallista kunnollista kuvaa. Joten jos pitää valita, mielummin katson vaikka huonompia kuvia kuin kauniita, jos niistä saa paremmin mallin selville. Tässä kirjassa noista kummastakaan ei kylläkään ole tingitty. 🙂
Sukat ovat niin somat! Huoh <3
Kiitos, Nina! <3 Ei muuta kuin puikot käteen, nämä on helpommat tehdä kuin luulisi. Alku vaatii kyllä keskittymisen, että pysyy rivillä, mutta silmukoiden vähentyessä homma helpottuu ja nopeutuu.
Todella kauniit ja taidokkaasti tehdyt sukat. Ihailen tällaisia, itse en ole näin monimutkaista kuviointia vielä kokeillut. Ehkäpä sekin päiä vielä tulee 🙂
Kiitos, LeenaS! Nämä ei itseasiassa ole kovin vaikeat, mutta keskittymistä vaativat, koska kuviot lähinnä muodostuvat kavennuksista ja takareunasta kudotuista oikeista silmukoista. Niin pitää olla tarkkana, mitä missä kohdin tekee eikä kuvio – ainakin minulle – avautunut niin, että sitä olisi voinut ulkomuistista kutoa. Taidollisesti ei siis niin vaativat, mutta lopputulos on näyttävä, joten rohkeasti kokeilemaan, jos perusasiat on jo hallinnassa! ♥