Postauksen kuvat on otettu Oulun taidemuseossa Outi Pieskin teoksen ”Kokoontuminen” alla. Tuo suuri teos, jonka sisälle pystyi sukeltamaan, oli tehty saamenpuvun huivien solmituista hapsuista: ihastuttavia värejä ja muotoja. Pieskin näyttelyn lisäksi taidemuseossa oli kolme muutakin näyttelyä: Terttu Jurvakaisen ”Loistava paletti”, Maija-Liisa Niemen taidekokoelma ja Helena Kaikkosen ”Kaipuun horisontti”. Suosittelen!
Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta käsityöt ovat minulle melko pitkälle hermoja raastavaa hommaa: useinkaan taidot ja unelmat eivät kohtaa, ei ole tarpeeksi aikaa tai muuten vain universiumi vastustaa eikä mikään onnistu. Mutta. Parhaimmillaan ne voivat olla sitten niin kuin tämä huppari: helppoa, sujuvaa ja lopputulos on parempi kuin uskalsi toivoakaan.
Huppari on Puuhakaspajan Pinja-huppupaita, missä on kolme helmavaihtoehtoa: normaalin lisäksi niin lyhyt kuin pitkä kaareva. Minä halusin sellaisen perusharmaan hupparin, joten tämä on ns. normaali.
Tästä tuli kyllä hyvä. Esimerkiksi pääntie oli niin sievä, että hetken teki mieli jättää huppu kokonaan pois. Toisaalta pääntie on myös sellainen, että huppu asettuu hyvin. Että toimii kummin vaan. Myös hihan ja helman mitat olivat hyvät. Edes hieman alaspäin laskettu olkasauma ei häirinnyt, vaikka usein sellainen suurentaa suoraa hartialinjaani vielä suuremmaksi. Sopivan koon valitsin vertailemalla kaavaa aikaisemmin ompelemiin puseroihini.
Koristelin vielä harmaan peruspaidan rintamuksen kirjomalla siihen rauhan käsimerkin. Siitä tuli hieno! Käsimerkki on silityskuva aikaisemmin esittelemästäni kirjontakirjasta, minkä ohjeiden mukaan tämä oli helppoa kuin heinänteko.
Ensimmäisenä ompelin olka-, hiha- ja sivusaumat, jotta käsimerkin paikan hahmottaminen olisi helpompaa. Eli sovitin puolivalmista paitaa ja merkitsin siihen taikatussilla (tussi, jonka jälki haihtuu ajan kanssa pois) kohdan, ettei kuvio tulisi liiaksi kainaloon eikä pääntielle. Sen jälkeen silitin silityskuvan päälle ja irtirevittävän tukikankaan nurjalle puolelle.
Aluksi kirjominen jännitti, mutta se olikin helppoa ja melko nopeaakin tikki- ja laakapistoin. Mutta nyt puolestaan jännittää hupparin peseminen, että pysyykö nuo pistot paikallaan: muliinilankojen pitäisi kestää pesua, mutta hieman hirvittää, että voiko esimerkiksi tikkipistot jäädä kiinni johonkin tai jotain…
Toisaalta odotan, että pesu pehmentäisi hieman irtirevittävää tukikangasta, minkä onnistuin kiinnittämään niin tiukkaan, että sitä jäi nurjalle puolelle melko paljon. Sen ääriviivat näkyvät hieman ikävästi päällepäin, erityisesti hihasauman puolelta, koska jäykkyyttään kangas ei siitä kohdin myötäile kovin hyvin rinnan muotoa. Siksi toivon, että pesussa tukikangas pehmenisi ja saisin sitä edes vähän enemmän kuvion ympäriltä irrotettua ilman suurempaa väkivaltaa.
Mutta tukikankaasta huolimatta, onhan tämä hieno! Pesun jälkeen palaan vielä asiaan, että toimiko tämä vai ei. Tämä oli siis ensimmäisiä kirjontakokemuksiani ja varsinkin ihka ensimmäinen arkivaatteeseen, joustavaan kankaaseen, tehty, niin vielä en uskalla kovin tyhjentäviä vinkkejä antaa. Että niistä myöhemmin – toivon mukaan – lisää. Kysy toki, jos jokin asia nyt jo mietityttää! Tai kerro omat vinkkisi, jos olet kirjontakonkari. ♥
Siitähän tuli todella hyvännäköinen👌 Loistava idea kirjoa perusarkivaatteeseen. Ja kuvauspaikan näyttelykin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Kiitos, Kati! Harmaa toimii kyllä hyvän taustana vähän kaikelle. 🙂 Tuo teos oli suuren salin kokoinen, niin olisin jaksanut siellä katsella värejä ja varjoja koko päivän. 😀 Mutta muutkin näyttelyt olivat huikeita, varsinkin Terttu Jurvakaisen, että kannattaa käydä katsomassa, jos on mahdollista.
Mainio huppari! Ja minusta ennemmin uniikki kuin perus. Hieno. 🙂 Minun kirjontakokemus on jäänyt yhteen keskeneräiseen pöytäliinaan, jonka aloitin joskus ala-asteella. Ei kirjomisessa mitään, mutta värit alkoivat tökkiä, ja se jäi. Olisi pitänyt valita ensimmäiseksi työksi jokin pienempi työ kuin sellainen neliönmuotoinen pöytäliina. Vielä joskus kokeilen uudestaan, se oli ihan mukavaa puuhaa. Ois mulla kirjontakehikko ja lankojakin olemassa, jos jonkin pienen kirjontakuvion haluaisin jonnekin. 🙂
Kiitos, Pipo-otus! 🙂 Huppari on kuitenkin malliltaan peruskauraa, mutta toki kirjailu muuttaa sitä sitten ihan toisen suuntaan. Mutta semmonen peruspaita farkkujen kanssa pidettäväksi kuitenkin.
Totta, että pitäisi aloittaa aina vähemmän kunnianhimoisista töistä, itsekin tahdon usein sortua liian suureen… Tämä oli kuitenkin just sopiva, semmoinen yhdellä istumisella valmiiksi tuleva, niin ei jäänyt kesken ja jäi vielä nälkää kokeilla jotain muutakin.
Tosi makee kirjonta ja katu-uskottava lopputulos kaikkiaan! Hieno 😊
🙂 Kiitos, Hanna!
Kuvailemasi käsityöprosessi vastaa minun kokemuksiani ompelusta: kaikki on vaikeaa, en osaa hahmottaa, kone alkaa temppuilla, en saa langoitettua saumuria, en ymmärrä jotain ompeluohjetta, ompelen väärät osat yhteen tms. ja lopulta koko vaate epäonnistuu. 😉 No, joskus tulee onnistumisiakin ja se on mahtavaa. Minulle neulominen ja virkkaaminen ovat helpompia kuin ompelu. Mutta nyt olet saanut todella hauskan hupparin itsellesi! Upeasti kirjottu.
Kiitos, Teresa! Noin se taitaa mennä aika tavalla minullakin. Komentistasi tajusinkin, että totesin tuossa käsitöiden tekemisen menevän noin, mutta tosiaan ompelustahan minä puhun. Kutominen on aivan asia erikseen, tuttua ja turvallista. Siinä hommassa ei edes purkaminen ahdista. ♥ Virkkaamisesta sytyn aina sillon tällöin, mutta se ei koskaan ole tuntunut niin mukavalta kuin kutominen. Hidastakin mokoma. 😀
Mukavaa viikonloppua!
Näin ekan kuvn instassa tuosta kirjonnasta ja erottui kyllä siellä kuvavirrassa edukseen. Kirjonta-aihe on oikein hauska, ei niin perinteinen kukkasommitelma. Pesussa kirjonta kestää hyvin, niin kauan kuin paitakin. Voi pestä ihan niin kuin vaatteen ilman kirjontaakin. Minulla on muutama itsekirjottu vaate ollut käytössä.
Kiitos, Johanna! Tietenkin, sinähän tämän olisit osannut heti sanoa. 🙂 Tällä välin ensimmäisestä pesusta niin minä kuin paita onkin jo selvinnyt: kirjonta pysyi – kuten sanoit – hyvin paikallaan ja liika tukikangaskin irtosi, joten valtakunnassa kaikki hyvin. 😉