Heh ja eh. Kesken olivat jääneet niin monta vuotta sitten, ettei enää muista. Tekisi mieli sanoa, että viisi vuotta sitten. Todellisuudessahan siitä on sitten varmaan kymmenen vuotta. 😀
Eikä puuttunut kuin piposta tupsu ja lapasista peukalot.
Vielä ihan nätitkin. Muistaakseni Novitan Nallea väreissä vadelma ja farkku sekä jokin violetti, mikä lie.
Pipon ja lapasten yksinkertaiset kuviot ja mallit ovat omasta päästä sekä muutamalla ulkoilukerralla oikein hyväksi todettu. Että voi vaan ihmetellä, millä logiikalla tällaisia raatoja tulee. Näissä ei ainakaan ollut mitään vikaa eikä lankakaan ollut loppu.
Mites sinulla, tökkiikö kässäilyt joskus? Minulla – todistetusti – ainakin välillä jostain kumman syystä. Mutta olihan tuo mukava saada uusi pipo ja lapaset niin vähällä vaivalla, ja jälleen kässähamsterivarastoni vähän pieneni!
Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.
♥ Ohje kolmioiden kutomiseen löytyy täältä, klik.
Ihanat! Just kevätlenkkeilyyn sopiva setti. Joskus sitä jää joku projekti sivuun, kun innostuu jostain muusta. 🙂 Mulla nyt harvoin vuosikausiksi jää mikään sellainen, mikä on vain viimeistelyä vaille, mutta nytkin yksi pitsiliina odottaa lisää lankaa, ja tiskirätti loppuunsaattamista. Ja vihdoin purin yhden huivinalun, jonka olen aloittanut joskus viisi tai kuusi vuotta sitten, muistan virkanneeni sitä ekana yliopistovuotena. Sitä tosin en ole pitänyt mielessäni keskeneräisenä, kun olen tiennyt sen menevän purkuun. Nyt siitä tulee vauvanpeitto, jolle yritän sitten löytää jonkun tarvitsijan. Lanka ei oikein mihinkään muuhun järkevään sovi, kun on nyppyyntymätöntä akryylia, ja haluan sen pois kuleksimasta. Isoa isoäidinneliötä pukkaa. Ja yksi toinen jämälanka varmaan riittää vielä reunukseenkin.
Kiitos, Pipo-otus. Olenkin saanut sinusta sen kuvan, että teet melko hyvin kaikki aina loppuun ja päätteletkin sama tein. Samaan pyrin nykyisin itsekin, niin jotenkin kummastuttaa, miksi nämä ovat jääneet kesken. Ja samoin, muutama neule on minullakin tällä hetkellä ns. kesken, mutta aion ne purkaa, pestä ja kutoa aivan uudelle mallilla, niin niitä en keskeneräisiksi edes laske.
Kaikenlaista sitä voi kaappien perukoilta löytää. Minullakin on äidiltäni saatuja lankoja ja niiden joukossa yksi lapanen, joka on jäänyt kesken – ehkä 1970- tai 1980-luvulla? Olen ajatellut jonain päivänä tehdä sen loppuun ja sille myös parin. Äiti kun ei ole neulonut enää pariinkymmeneen vuoteen ja antoi siksi lankansa minulle. Onhan noita omiakin keskeneräisiä toki.
Totta, kilometrejä alkaa jo kertymään ja niin tavaraakin. 😉 Nykyisin pyrin kuitenkin tekemään kaikki loppuun ja päätelemäänkin, sillä tuntuu pöljältä tehdä jotain kovasti ja sitten se jää päättelyjä vaille käyttöä odottamaan.
Kauniit lapaset ja pipo ja ihanaa, että sait ne valmiiksi! Mä ymmärrän hyvin, et joku käsityö joskus unohtuu kaappiin, kun on useita töitä kesken. Inspiraatio saattaa loppua tai tulee uusia, mielenkiintoisempia. Mutta olipa hyvä, että lankaa riitti eikä työt olleet kuin vähän kesken. Ihana lopputulos👌
Kiitos, Kati. Nykyisin mulle on kasvanut melko kova loppuunsaattamisen tarve. Liittyy varmaan tähän siivousintooni, joten en halua mitään ”epämääräisiä kasoja” nurkkiin pyörimään. Yleensä kesken jättämiseen on myös jokin syy (vaikkka joskus ihan kummallinen 😀 , mutta syy kuitenkin), niin nämä ovat mulle vähän mysteeri. Nämä ovat niin ihanatkin, niin kummallinen hamstraus. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan…. 😉