Kotoilumekko

Joku saattaa muistaa, kuinka alkuvuodesta ajatuksissani oli hiljentää postaustahtia keskittyäkseni opettelemaan uusia kässäjuttuja. Aivan suunnitelmien mukaan kevät ei ole kuitenkaan edennyt: blogissa on kyllä ollut hiljaisempaa kuin aikaisemmin, mutta keskittymiskyky ja voimat ovat olleet tipotiessään, sillä toinen leukanivel vihottelee ja aiheuttaa kasvokipuja, päänsärkyä ja hartiajumeja. Sen vuoksi on pitänyt hiljentää tahtia kaiken suhteen.

Onneksi pahin taitaa olla takana, sillä jatkuva migreeni on loppunut, puheestani saa jälleen selvää ja muistini vaikuttaa palautuvan. Voimien palautuminen näkyy myös siinä, että käsityöt alkavat vetämään puoleensa kuten ennenkin. Olen toki tässä välissäkin jotain tehnyt, mutta ihan eri rytmillä kuin aikaisemmin eikä valmiiden valokuvaaminen tai niistä postaaminen ole puolikuntoisena oikein huvittanut.

Mutta nyt huvitti. Rikoin ompelutaukoni tekemällä pitkän yömekon, mikä on ollut haaveenani pitkään. Nyt sen ompeleminen sopi viimein yhteen toipuvan mieleni kanssa.

Siitä tulikin kaunis kotoilumekko, mikä päällä voi häpeilemättä viettää tarpeen mukaan vaikka kokonaisen pyjamapäivän. Pohjana käytin Namedin Ruska-mekon kaavaa, mitä muokkasin jo vuoden vaihteessa. Nyt muokkasin sitä vielä enemmän leikkaamalla helman leveämmäksi ja pitemmäksi sekä avartamalla pääntietä.

Kerrankin ompelin jotain, mistä en löydä mitään parannettavaa, en yhtään muttaa. 🙂 Esimerkiksi tykkään helman mitasta, minkä summassa leikkelin. Myös pääntien avartaminen onnistui.

Lisäksi tässä kaavassa alunperinkin oli minulle hyvin istuvat hihan pyöriöt sekä täydellinen hihan mitta eikä Ommellisen Anemone-trikoossakaan ole moitittavaa. Päinvastoin, tämä on yksi lempikuoseistani.

Myös #sukkalaatikko2019-haasteen seitsemännet sukat onnistuivat: istuvuuteensa ja langan ohuuden vuoksi nämä käyvät hyvin arkisukiksi. Kudoin ne 2 mm pyöröllä varpaista varteen Leymus-sukkien ohjetta soveltaen Roosa nauha-langasta. Tulipa taas yksi jemmavyyhti tuhottua!

Myös kahdeksas pari on jo alullaan: näidenkin perussukkien pohjana on Minna Sorvalan Leymus-ohje, mutta yhdistin niihin myös Nonnu Neulojan sukkalaatikkoonhaasteen huhtikuun KAL-ohjetta, Petty Harbour-sukkien pintaneuletta. Nämä räsymattosukat tulevat fingering-vahvuisista jämäkeristäni, jotka ovat painoltaan 7-11 grammaa. Ihmeellisen riittoisia ovat nuo söppänät pikkukerät!

Näin ikään toipuva kässähamsteri on täällä kovin tyytyväinen niin onnistuneisiin sukkiin ja yömekkoonsa kuin siihen, että taas vanhat jemmat vähenivät. Mutta aivan erityisesti tietenkin siihen, että olen taas enemmän oma itseni. Hitaasti, mutta varmasti. 🙂 Voikaa hyvin!