Suurin osa tämän vuoden postauksista on alkanut ajan kulun päivittelyllä eikä tämä postaus ole poikkeus. Jatkan siis samalla teemalla, kuinka hip hei! 😀 vanha kässäjemma muuttui jälleen aikomuksesta todeksi.
Pari vuotta sitten olin aloittanut kutomaan perusneuletta ylhäältä-alaspäin Novitan Miami-langasta. Se oli jäänyt kuitenkin kesken, koska lanka on kovin pehmeää, joten jo keskeneräisenä pusero venyi paljon. Valmiin puseron paino olisi siis luultavasti venyttänyt puseroa aivan liikaa, joten se aloitus jäi sitten siihen.
Nyt keksin, että venymistä voisin yrittää hillitä pintaneuleella. Epäilykseni osoittautuikin oikeaksi eli kudoin muutaman mallitilkun testatakseni erilaisia pitsineuleita, joista nämä alaspäin osoittavat kolmiot osottautuivat parhaimmaksi: kolmioiden keskelle tulevat kavennusrivit selvästi pitävät neuletta kasassa, estävät liikaa venymistä.
Puseromalliksi valitsin jo aikaisemmin kutomani Cumulus-puseron. Tällä kertaa langan tiheys sopi suoraan ohjeessa mainittuun, minkä sain aikaiseksi 4 mm puikoilla. Kudoin puseron M-koon mukaan ja lankaa kului 410 grammaa.
Mallitilkun lisäksi en kummemmin suunnitellut, tikuttelin vaan menemään ja jännitin, mitä tulee…
Ja hyvä tuli! Kuviot asettuivat hyvin niin eteen kuin taakse. Lisäksi pitsi tuo kevyttä laatikkomalliseen puseroon.
Pitsineuleen lisäksi kudoin sivuille valesaumat varmistaakseni, ettei pusero venyisi. Valesauma kudotaan nostetuin silmukoin eli joka toinen kerros sama sivusilmukka nostetaan ja joka toinen kerros se kudotaan.
Tässä neuleessa valesauma ei juurikaan erotu, eikä sen tarvitsekaan, mutta se lisää toivomaani ryhtiä neuleeseen. Lisäksi valesaumat helpottavat myös neuleen pesemistä, sillä märkänä ja painavana sen kuivumaan asettelu on helpompaa, kun selvästi näkee, missä sivusaumat ovat.
Tästä tuli siis varsinainen mukavuusneule, koska valmistuakseen tämä puseromalli ei montaa ajatusta vaadi. Pusero siis kudotaan ylhäältä-alas ilman vartalon muokkauksia. Ainoat kavennukset tehdään hihan suissa ja helmassa juuri ennen i-cord-reunusta, jotta ne istuisivat kauniisti. Alussa toki raglan- ja pääntienlisäysten kanssa pitää olla hieman ajatusta mukana, jotta kaikki tulee tehtyä ja oikealla kerroksella. Muutoin tämä on kovin yksinkertainen, mutta hyvännäköinen malli. Niin ainakin minä tykkään. 🙂
Oi miten kaunis ja aivan upea väri ♥ Pitääkin kaivaa viime keväänä aloitettu puuvillaneuletakki esille ja jatkaa. Jos vaikka tulisi tälle kesälle valmista 🙂
Kiitos, Satu ♥ Mukavia neulomisia! 🙂
Tosi, tosi kiva! Minullakin on tuota turkoosia Miami-lankaa. Virkkasin siitä epäonnistuneesti yhteenkasatun mekon, joka odottaa vielä purkamista ja uudelleen käyttöä johonkin toiseen neuleeseen. 😀
Kiitos, Teresa! Tämä on kyllä kauniin turkoosia lankaa, että sinniä uudelleen aloittamiseen! 🙂
Ihana pusero! Kesäisen ja keveän näköinen, tosi raikas. 🙂 Minun eka koskaan neulomani paita oli Miami-langasta, mutta siitä tuli itselle vähän iso, ja langan kanssa meni hermot, kun solmuja oli niin paljon ja kerät 50g. En silloin vielä tajunnut asiasta reklamoida. Nykyään olen viisaampi.
Kiitos, Pipo-otus! Minä pääsin vähemmällä solmujen suhteen, mutta en siltikään ehkä enää ostaisi tämmöistä lankaa, missä on puolet akryyliä. Muutenkin tykkään ohuemmista langoista, mutta aikaisemman ”ostohousut oli aina jalassa” Sulo Vilen tyylin eli nämä kerätä tuli hamstrattua, kun halvalla poistokorista sain. Että parissa vuodessa sitä on jotain oppia ja ymmärrystä niin oman tyylin kuin materiaalien suhteen tullut. Onneksi! 😀
Olipa hyviä vinkkejä hillitä puseron venymistä, jos lanka on liian ”pehmeää”. Pitääpä muistaa pintaneuleet ja valesaumat.