Tällä topilla voin osallistua Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen, minkä tarkoituksena on innostaa tuhoamaan hamstrattuja kässäjemmoja ja/tai tekemään keskeneräisiä töitä loppuun. Haasteen elokuinen linkkiketju löytyy täältä ja täältä.
Aloitin tämän jo viime kesänä, joten enää en muista edes, miten koon olen valinnut, mutta sopiva se on. 🙂 Toppi on Burdassa 7/2018 nimellä Neulostoppi (mallinumero 119).
Kaavaa en muutanut millään tavalla, ja ompelu oli helppoa kuvallisten ohjeiden avulla. Jonkin verran rusettien solmisnauhojen ompelu tietenkin vaati enemmän aikaa ihan peruspertsan ompeluun verrattuna, mutta ovat vaivansa arvoiset. Tykkään. ♥
Ommelliselta aikoinaan ostettu MindFlow-trikoo sopii minusta hyvin topin leikkisään malliin, missä on raglanhihojen rusettien lisäksi syvään uurettu takapääntie. Noiden yksityiskohtien takia ajattelin, että tämä olisi kiva toppi loppukesälle, kun on ruskettunut. Siksi ompelin toisen Kangaskapinan kirkkaan keltaisesta trikoosta, mikä olisi korostanut rusketusta entisestään.
Keltaisen topin kohdalla vahingossa ompelin hihojen etukappaleet hihaksi. En käsitä, miten sen tein. Olin vielä – muka – huolellinen. Tietenkin ompelin hihan vielä valmiiksi päällitikkauksia myöten ennen kuin huomasin mokani, joten ratkominen ei houkutellut eikä kangasta ollut enää uusia etukappaleita varten. Siksi päätin kokeilla onneani eli ompelin jäljelle jääneistä takaosista toisen hihan ja kavensin sen saman levyiseksi kuin jo etukappaleista tehdyn.
Oikotie kannatti, sillä toppi toimii näinkin: joustava kangas ja väljä malli antoivat mokani anteeksi! Toki hihat ovat valkoista toppia kapeammat, mistä johtuen kainaloon tulee hieman ryppyä, mutta ei häiritsevästi.
Molemmat topit pääsevät siis käyttöön, mutta vasta ensi kesänä: en sinällään ota aurinkoa, mutta ruskettuminen, vähillä vaatteilla oleminenhan, oli mahdollista vasta loppukesästä, minkä jälkeen sää viileni nopeasti takaisin villasukkatasolle. Näissä ei siis enää tarkene, ei, mutta toiveissa elän, että sitten ensi vuonna. 🙂
Kerrassaan hurmaava kesäinen toppi! Kiva, että jaksoit tehdä paidan loppuun saakka. Tuo keltainen sopii sinulle myös niin hyvin! Minulla helposti jää myös etenkin ompelutyöt kesken ja sitten vain yksinkertaisesti loppuu inspis.
Kiitos, Teresa! ♥ Aiemmin minulle oli harvinaisempaa ufot, mutta yllättävästi niitä on nyt kertynyt jonkin verran, mitä enemmän olen ommellut. Neulomisen suhteen puolestaan purkaminen ja uudelleen aloittaminen tuntuu välillä olevan se ”mun juttu”: vaikka kuinka tikuttelen, samaa lankaa väännän, valmista ei tule. 🙂
Kauniit rusettihihat! 🙂
Kiitti, Pipo-otus! 🙂
Paidan yksityiskohdat ovat kyllä ihastuttavia! Ja molemmissa paidoissa on ihana kangas. Kiva, että sait paidat valmiiksi ja osallistuit haasteeseen. Nyt voitkin alkaa odotella ensi kesää 😉
Kiitos, Kati! 🙂 Todellakin ensi kesää odotellessa… 😀 😉
Hei, ihanat hihat <3 Muistaakseni Ommel festareiden luennolla Rinna Saramäki sanoi, että nyt on muodissa kaikki hihojen yksityiskohdat. Niitähän on ollut nyt perhoshihaa ym. Kuuntelin niitä nettiluentoina, kun en paikan päälle päässyt. Tätä hihamallia en olekaan ennen nähnyt, tosi piristävän erilainen siis.
Kiitos, Johanna! Niin taisi sanoa, kuuntelin sen saman luennon. Se olikin hyvä luento, avasi monta asiaa oman ompelun ja vaatekaappin sisällön suhteen. Harmi vaan, että luentoon ei voi enää palata: muutaman huomion kirjoitin ylös, mutta siihen sisältöön olisi voinut vielä palata.