Kielo-mekko

Tämä kaunokainen on Namedin Kielo Wrap Dress, minkä ompelusta olen haaveillut kauan. Nyt vihdoin osui kohdalle sellainen palalaarilöytö Eurokankaasta, että se oli tehtävä: tähän saakka en ollut löytänyt kangasta, mikä miellyttäisi niin silmää kuin olisi sopivan notkeaa eri tavoilla sidottavaksi.

Mekon juju on siis sivulla olevissa siivissä, jotka voi pitkien solmimisnauhojen avulla sitoa kiinni useammalla tavalla.

Yllä olen solminut nauhat edestä ristiin ja taakse, jolloin siivet asettuvat vatsan päälle. Tämä tyyli on minusta melko juhlava. Lisäksi näin solmittuna sain nostettua ylipitkän helman korkeammalle ja takana oleva syvä halkio tulee hyvin esille.

Näin esille tulee valitettavasti myös se, että keskitakasauman kuvion kohdistaminen ei onnistunut. Takasauma on ylhäältä hieman kaareva, joten kohdistaminen ei onnistunut siitäkään syystä. Silti, olisihan tuota voinut vähän enemmän miettiä, sillä nyt kuvioiden yhteensopivuus jää ärsyttävästi niin vähästä kiinni, että silmä tarttuu siihen. Parempi olisi ollut ehkä harhauttaa katsetta kunnon sekamelskalla eli kohdistamalla ihan päin seiniä… 

Nauhat voi sitoa myös rennosti taakse, jolloin kankaan kuosi näkyy hyvin edestä ja takaosan takakappaleiden epäonnistunut kohdistaminen ei puolestaan kovin erotu.

Valitsin koon mittataulukon mukaan sekä ompelin ohjeen mukaisesti muutoin, mutta pienensin hieman kainoloaukkoja sekä jätin jätin takakappaleiden pystylaskokset pois ohuen viskoositrikoon (vai voiko laarilöydöistä varmuudella tietää ?) laskeutuvuuden vuoksi. En siis kokenut niitä tarpeelliseksi: ainahan ne voi lisätä jälkikäteen, jos tuntuu, että istuvuus ne vaatii. Mietinnän alla on myös pituus, että onko mekko tällaisena liian pitkä vai just hyvällä tavalla pitkä….

Siivet voi sitoa myös takakautta ristiin ja rusetti eteen eli päinvastoin kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä on minun suosikkini, koska näin näyttävä kuosi näkyy selvästi edestä katsottuna ja taakse menevät siivet puolestaan peittävät takasauman huonon kohdistuksen. Tykkään myös siitä, että tällä tavoin sidottuna kangas rypyttyy takapuolen päälle vatsan sijaan, mikä ei tarvitse yhtään enempää volyymiä. Pyllyn päällä sitä ei taas voi olla koskaan liikaa. 😀

Neljäs sidontatapa, nauhojen solmiminen niskan taakse, saa mekon näyttämään  hieman kaftaanilta.

Niskan taakse solmitut nauhat tuovat mekkoon myös hieman timanttimekoista tuttua muotoa.

Tästä mekosta on siis moneksi eikä sen ompelukaan ollut vaikeaa. Hankalaa oli ainoastaan ohuen ja valuvan kankaan leikkaaminen, erityisesti sen paikallaan pitäminen, mutta vielä pitää toinen kokeilla, lyhyempänä ja hihallisena… 🙂