Ostin Walcot Yarnsin Opus-langan jo vuonna 2017 Jyväskylän Neulefestareilta Dre-neule mielessä, mutta parin yrityksen ja erehdyksen kautta tämä ihanan pehmeä lanka päättyi kuitenkin Jonna Hietalan Kuru-neuletakiksi. Ohje siihen lyötyy Ravelrystä, klik, tai viidennestä Laine Magazinestä.
Aikaisemmat kaksi neuletakkiyritystä päättyi purkkuun siitä syystä, etteivät ne tuntuneetkaan omilta eikä näin ihanaa lankaa hyllyntäytteeksikään voi jättää. Mutta tämä kolmas on kiva: perusneuletakki perusmustana. Tai ei ihan perusmusta, vaan väri toistuu enemmän hopeisen hiilenmustana.
Neuloin takin hieman ohjetta pidemmäksi. Onnistuin myös tekemään niin siistit nappilistat ja pääntienresorin, etten viimeistellyt niitä ohjeen mukaisesti i-cord-reunuksella kuten hihansuita.
Myönnän, että loppuvaiheessa kaikessa ihanuudessaan lanka alkoi jo vähän kyllästyttämään, että eikö tästä ikinä valmista tule, joten päätös reunusten viimeistelemättömyydestä oli siitäkin syystä helppo tehdä.
Mutta siinä se nyt vihdoin on. 🙂 Sopii ainakin kukkallisen Roscoe-puseroni päälle lämmikkeeksi.
Seuraavaksi ajattelin neuloa toisen keväällä aloitetun neuletakin, Lumi Karmitsan Ruusupuutarhurit, valmiiksi. Se on sentään tänä vuonna aloitettu, kuten muutama pariton sukkakin… Että onhan näitä.
Mikä on sinun viimeisin ikuisuusprojekti, minkä sait valmiiksi?
Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.
Oi, miten ihana, vaikka onkin ihan perusneuletakki! Musta on sellainen, joka menee ihan kaiken kanssa. Minullakin on tällä hetkellä monia projekteja ollut kesken, eikä oikein mitään ole blogiin asti päätynyt, mutta nyt olen tässä päätellyt jo useampia – kun vain saisi ne kuvattuakin… Se yhdessä bloggaamisen kanssa on ehkä jopa isompi haaste juuri nyt kuin niiden valmiiksi saattaminen.
Kiitos, Teresa. Kuvaaminen on minullekin tällä hetkellä kovin vaivallosen tuntuista ja tuntuu usein siltäkin, ettei ole mtn sanottavaakaan. Mutta sitten, kun postauksen eteen on vaivan jaksanut nähdä, niin on ollut tosi kiva, millaisia kommentteja ja viestejä olen saanut. Sillä keskustelulla muiden kanssa yritän siis tsempata itseäni, kun lähipiirissä ei ole muita aktiivisesti käsitöitä harrastavia.
Kuulostaa niin tutulta. Ihanaa, että muillakin on samoja haasteita. Jos asuttais lähempänä toisiamme, voitais järkätä kuvausviikonloppu keskenämme ja tukea toisiamme samassa ongelmassa 🙂
Totta! ♥ Se olisikin mahtava juttu. Jo ajatuksena helpottaa. 🙂
Onpa ihana neule! Ihana että olet saanut paljo aikaan! 🤩👍
Kiitos, Teresa ♥ On kyllä ihanaa, kun kiireen keskellä joskus jotain valmistuukin ja vielä on aikaa niitä kuvata ja tänne postata. 🙂
Ihana lopputulos! Neuletakki on ihan täydellinen perusvaate. Arjessa tarvitaan juuri tuollaisia. Kiva, että hyvin säilötyt langat tulivat käyttöön.
Kiitos, vähän nukkaantunuthan tuo on jo, kun koko kesän olen sitä mukaan kuljettanut ja tosiaan purkanut ja kiharan langan pari kertaa suoristanut. Mutta nukankerääjällähän siitäkin selviää. 🙂