Jo ensimmäistä Soldotnaa neuloessa syntyi ajatus toisesta, mutta pitkähihaisesta.
Lisäksi jätin alun kuvioita pois ja lisäsin aloitussilmukoita, jotta pääntie olisi väljempi ja alle mahtuisi mekko paremmin.
Jätin pois myös kaarrokkeen jälkeiset vartalo-osan kuviot, koska tykkäsin, että se näytti paremmalta yksivärisenä, ilman pilkkuja. Siitä johtuen varaamani musta lanka alkoi uhkaavasti loppumaan, niin keksin neuloa hihoihin kaarokkeen kuvion. Tein myös ohjeesta poiketen kaikki resorit kiertäen yksi oikein ja yksi nurin, koska minusta se on siistein resorin tekotapa.
Kuvion istutin hihaan niin, että mittasin oman kuvitteellisen hihan pituuden ja vähensin siitä neulomani kaarokkeen eli kuvioiden korkeuden. Lisäksi kuvioiden silmukkamäärä piti sovittaa hihan silmukkamäärään. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että koon kolme hihaan piti lisätä yksi silmukka, jotta sain kuviot menemään tasan. Puolestaan neuloessa kuvioneulekaaviota alaspäin kavensin kaksi silmukkaa niillä kerroksilla, joilla oikeasti olisi pitänyt tehdä lisäyksiä.
Näillä eväillä syntyi siis tämä Caitlin Hunterin Soldotna Crop (ohje saatavissa Ravelrystä, klik). Lankana minulla oli, kuten aikaisemmassani, Hjertegarnin Merino Cotton, missä on puolet merinovillaa ja toinen puoli puuvillaa. Neule on neulottu koossa kolme. Langan kulutus vastasi ohjetta, mutta hihoihin meni vartalo-osan lisäksi vielä noin 150 grammaa: mustaa lähes 100g, farkunsinistä 36g ja harmaata 17g. Käytin 3,5 ja 3 mm puikkoja.
Neuleen alle ompelin sinisestä trikoosta babydoll-mallisen mekon I Love the 90´s Dress -kaavalla. Mekko on niin erilainen vaate, mihin olen tottunut, että tätä joutuu hetken miettimään: aika kivalta se näyttää ja sopii mekon alle, mutta leveä helma tuo mieleeni vahvasti äitiysmekot, mikä ei minua miellytä. Tämä ysärimalli vaatii siis totuttelua. Luultavasti kokeilen tehdä vielä toisen viskoositrikoosta, mikä laskeutuu raskaammin, joten palaan tähän kaavaan tarkemmin vielä tuonnempana.
Neule on kuitenkin niin onnistunut, että vielä mielessä kytee ajatus kolmannesta, pitkällä helmalla tosin. Vai pitäisikö pysytellä kohtuuden rajoissa? 😀
Oih! Aivan superihana pitkähihainen versio. Anna mennä kolmatta vaan. 😉
Kiitos! <3 Jees, pakko kait se on! 😀 😉
Nuo värit sopivat sinulle kyllä ihan mielettömän hyvin! Tuo pitkähihainen malli on kiva, tosin itse tykkäisin pidemmästä paidasta, siksi en ole noista crop-paidoista innostunut, joten ehkä se kolmas on sellainen, joka olisi oikein minun mieleeni erityisesti. 😉 Mutta ihailen kyllä, miten kauniilta nuo sinun päälläsi näyttävät!
Ai niin, unohdin vielä kommentoida tuota mekkoa, että tykkään siitä kovasti! Aivan ihana. Ja olet kyllä todella nopeasti taas saanut uutta tehtyä vaatekaappiisi!
Voi, kiitos hirmuisesti! Ihan nämä lyhyet pikkupaidat eivät sovi minunkaan pirtaan, koska oletan näiden olevan melko nopeasti ohi menevän trendin. Mutta yllättävän hyvin nämä sopivat päälleni, ja tämmöstähän tämä käsitöiden tekeminen on, hieman ärsyttävääkin, että aina pitää tehdä harjoitusversioita ennen lopullista, niin jospa se olisi sitten se kolmas.
Tai ainakin minulla vaikuttaa kaikki tulevan kolmen sarjoissa, ennen kuin olen täysin tyytyväinen… Tuo mekkokin ensimmäisenä versiona on nyt vähän siinä ja siinä, että jatkojalostanko vai mitä teen. Helma on vähän liian pönkkö. Kokeilen ainakin vielä toisen, että saisinko kangasta vaihtamalla istuvamman ja teen sitten päätöksen. Onneksi tuossa helmassa on paljon kangasta, mistä voi leikkellä ihan vaikka uuden paidan. 🙂
Mitä vauhtiini tulee, niin neuleita tulee nyt kyllä jotenkin kummallisesti liukuhihnalta, mutta ompelut ovat jääneet taka-alalle. Sillä tässä joululomaa jo niin kovin alkavaksi odotankin: monta valmiiksi leikattua odottaa ompelua, niin saisin vähemmäksi nurkissa pyöriviä projektikasojani. 🙂
Minulla on ollut vaikeuksia taas päästä ompeluhommiin, osin johtuen todella sotkuisesta ompeluhuoneestani, osin siitä, että on vaikea löytää sen verran aikaa, että viitsisi ryhtyä ompeluhommiin, kun pitää kuitenkin kohta mennä tekemään ruokaa tai jotain muuta lapsiperheeseen kuuluvaa kotityötä. Neulomiset sujuvat minulla sen takia paremmin, kun niihin saan aikaa illalla lasten mentyä nukkumaan sen tunnin verran, kun jaksan jotain ohjelmaa tai elokuvaa katsoa telkkarista/Netflixistä. Silloin en enää mitään ompeluhommia jaksaisi tehdäkään. Joululomalla meillä on taas kodin kuntoon laittoa luvassa, joten ei taida ompelua ehtiä silloinkaan. 🙁 Olenkin vähän pohtinut tätä ompeluharrastukseni mielekkyyttä, että josko vain lakkaisin yrittämästä ja olisin vain neuloja.
Osittain samanlaisia mietteitä minullakin, kun tuntui, ettei mitään ehdi ja mikään ole mukavaa: syksyn aikana tajusin, että jostain on pakko luopua tai ainakin jättää vähämmälle. Luopuminen ei ole mukavaa enkä aluksi oikein kyennyt ajattelemaan, mistä sitä ompeluaikaa ottaisin. Lopulta päätin jättää nyt ainakin valokuvaamisen vähemmälle. Kahden aikuisen kotona on myös helpompi jättää käsitöitä kesken sinne sun tänne, mistä taas jatkaa eli annoin periksi ajatuksistani, että koti pitäisi olla aina ns. vieraskunnossa. Näillä muutoksilla sain omaan arkeeni ompeluaikaa. Toki taidot ja saumurin hankinta ovat vauhdittaneet ompelua kovasti. Lisäksi olen löytänyt oman tyylini eli teen sarjoissa: joku päivä teippaan kaavoja, toinen päivä leikkaan jne. Ommellessa niputan samanvärisiä ja laatuisia kankaita, ettei lankoja tai neuloja tarvitse vaihtaa joka välissä. Homma on siis sujuvampaa kuin ennen, mutta onhan se toki työlästä siihen nähden, että neulomista ei tarvitse suunnitella: kunhan vaan ottaa työn käteen, kun ehtii ja voi, ja antaa mennä.