Vuosi sitten innostuin Make Nine- sekä Nonnu Neulojan sukkalaatikko-haasteesta. Vuoden mittaan tuli otettua osaa myös Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen sekä ompelukerhoni erilaisiin tempauksiin.
Kaikki haasteet olivat mieluisia, sellaisia, jotka sopivasti haastavat opettelemaan uutta ja niiden avulla tehtyjen käsitöiden määrä kasvoi huimasti edeltävistä vuosista. Ennen kaikkea tekemisen kautta viime vuonna sainkin varmuutta ja rohkeutta kokeilla uutta.
Esimerkiksi sukkalaatikkohaasteen avulla opettelin vihdoin ja viimein neulomaan sukat varpaista varteen: yritin sitä ensin itsekseni netin ohjeilla, mutta Leymus-ohje ns. räjäytti potin. Sitä varioimalla neuloin muutamat muutkin istuvat sukat sekä havahduin siihen, että sielultani suosin simppeleitä perussukkia: vaikka kauniita pitsi- ja kirjoneulesukkamalleja on maailma pullollaan, perussukat ilman mitään krumeluureja miellyttävät eniten niin jalkojani kuin mieltäni. Siltä nyt ainakin tällä hetkellä tuntuu.
Varpaista varteen neulottujen Leymus-sukkien lisäksi ihastuin tähän Tiina Kuun varresta varpaisiin neulottavaan malliin, mutta näistäkin jätin varren kirjoneuleen pois. Malli on Autioituu rannan talot Tuhansien villasukkien maa -kirjasta ja lankana Louhittaren luolan Väinämöinen. Neuloin sukat looppaamalla 2 mm kaapeleilla.
Ihan en sukkalaatikkohaastetta selättänyt, sillä sain viime vuoden aikana valmiiksi yhdeksän paria 12:sta sijaan. Samoin kävi Make Nine -haasteenkin kanssa, mikä jäi puolestaan kahta vajaaksi. Lisäksi tavoitteeni oli vähentää kässätavaroiden ostamista ja vähentää varastojani, mutta sekään ei onnistunut, koska yllättäen viime vuoden alussa paikkakuntamme ainut kangaskauppa lopetti toimintansa. Vuoden mittaan on siis pitänyt ostaa varalta kaikenlaista varastoon. Siihen onneksi on tulossa muutos, koska tänä vuonna ainakin ompelutarvikkeita on jälleen saatavilla. Eli enää ei tarvitse hamstrata kerralla kymmenittäin mustia ompelulankarullia… 😀
Vaikka en viime vuoden suunnitelluissa haasteissa onnistunut, silti en voi ajatella vuoden aloittamista niitä ilmankaan. Ne kuitenkin motivoivat ja niiden yhteisöllisyys insipiroi, mutta nyt mietin tarkemmin tarpeeni. Esimerkiksi villasukille ei ole viime vuoden tikuttelujen vuoksi tarvetta, joten uuteen sukkalaatikkohaasteeseen en nyt lähde mukaan.
Make Nine -haaste on kuitenkin yhä ajankohtainen ja siihen voi yhdistää niin neulomista kuin ompelua. Suunnittelussa otin huomioon niin tarpeet (ks. kotiompelijan vaatekaappi) kuin kokeilunhaluisena jotain pitempiaikaisia haaveita. Lisäksi lähes kaikkiin ruutuihin tarvikkeet ovat jo valmiina, joten varaston pitäisi tyhjentyä tänä vuonna aikaisempaa paremmin. Sen toiveen toteutumisen tueksi lisäsin myös oikeaan sivupalkkiin kirjauspaikat lankojen ja kankaiden kulutukselle. Jospa kirjanpito, asian konkretisoiminen, auttaisi.
Koska onnistuin viime vuonna tekemään yli 60 ompelusta ja suurehkon läjän neuleita, suunnittelin samantien kollaasit talven, kevään ja kesän varralle. Koin suunnittelun helpommaksi tällä tavoin, koska mielessäni oli melko kirkkaana eri vuodenaikojen vaatepuutteet.
Talven osalta olen ollut ahkerana (koska uusi ompelukone 😉 ), sillä siitä on valmiina viisi ruutua. Vain neuleet ja tekoturkisasusteet puuttuvat. Seuraavat postaukset – kunhan valo riittää kuvaamiseen – sisältävät siis ylärivin merinovillaisen kerraston PuuhakasPajan Aino-kaavalla (tuli tosi kiva!) ja joustamattomasta viskoosista ruusuinen Roscoe-pusero sekä alarivin jämäompeluna/vanhasta uutta-tyyliin mustavalkoraidallinen tunika (tästä tuli superhieno 🙂 ) ja lapaset.
Kevään ruudukosta tuli kivan harmonisen näköinen, ehkä vähän iloton, mutta toisiinsa sopivia värejä kuitenkin. Kankaista puolet ovat joustamattomia ja toinen puoli joustavia. Luulen, että työläin tulee olemaan ensimmäisen ruudun takki, mutta yritettävä on, sillä materiaalit ovat olleet ostettuna muistaakseni jo pari vuotta. Huh. Helpoin surautus puolestaan on alarivin keskellä, Vimman Rikkaruoho-trikoo, jota en ole raaskinut leikata. Nyt siitä on tarkoitus tehdä pusero arkikäyttöön, sillä siinä on sopivat värit useamman neuletakin kanssa.
Erityisesti kesävaatteiden ompelu on jäänyt minulla vähemmälle, koska en ole ymmärtänyt ikinä varautua hyvissä ajoissa eikä kesällä enää huvita istua koneen ääressä. Näistä ruuduista olen siis haaveillut pitkään ja ne ovat pääsääntöisesti joustavia, kahdessa jopa Poniletti-lycraa. Niistä toinen taitaa olla tämän yhdeksikön kunnianhimoisin tavoite: ajattelin aloittaa rintaliivien ompeluharjoitukset Make Bran Ulla Sport -rintaliiveillä. Helpoin uskoakseni on puolestaan pinkin perusneuletakin neulominen.
Myös syksyä varten olen mielessä hahmoitellut suunnitelmia, mutta sinne on vielä niin pitkä aika, että mieli ehtii muuttua vielä monet kerrat. Siinä vaiheessa on muutenkin hyvä tehdä inventaario, mitä tarvin vai tarvinko mitään. Eikä tarkoitukseni ole näihin jo olemassa oleviin kollaaseihinkaan hirttäytyä, mutta onpa jokin suunnitelma olemassa, sillä ilman niitä yleensä minulta jää kaikki haaveilun tasolle. 🙂
Aiotko sinä haastaa itsesi käsitöiden tai jonkun muun suhteen uuden vuoden kunniaksi?
Oletpas ollut systemaattinen haasteilija. Sopivan haasteen tullessa eteen, mielelläni tartun siihen.
Kiitos kommentista, sanmamo! Tykkään hirvittävästi suunnittelmien ja tehtävälistojen tekemisestä, mutta nyt tällä kertaa en ole ihan varma, menikö jo liiallisuuksiin: nyt tuntuu sopivan haasteelliselta, mutta katsotaan, miten käy, kun uuden vuoden into laskeutuu. 🙂
Oot ollut hirmu ahkera ja suunnitelmallinen. Odotan innolla noita urheiluliivien ompelua, itsellänikin kutkuttelee opetella rintsikoiden tekoa. Mää aloitin nyt lukemaan Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi-kirjaa, kun joskus jossain keskustelussa siitä puhuimme. Sulle tulee hieno vaatekaappi näillä yhteensointuvilla suunnitelmilla.
Kiitos, Johanna. Liivit on houkutellut jo pitkään, niin jospa se tuosta lähtisi. Ainakin ajattelisin, että Ullat voisi olla helpompi tehdä alkuun kuin heti suoraan kaarituelliset. Mallikin oli minusta kivan näköinen.
Varmaan niistä meidän keskusteluista johtuen tuo Rinnan kirja kävi munkin mielessä muutama viikko sitten. Olen sen jo kertaalleen lukenut, mutta en rehellisesti sanottuna muista siitä mitään. Luin sen heti silloin kuin se ilmestyi, ja mieleeni jäi vain se, että se oli selkeä ja sujuvasti kirjoitettu. Ehkä pitäisi munkin etsiä taas käsiin ja kerrata. 🙂 Mukavia lukuhetkiä!
Määkin tykkään, että Rinnan kirja on sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu. Välillä alkaa miettimään, että osaisipa itse yhtä osuvasti valita sanansa.
Todella selkeät suunnitelmat sinulla tälle vuodelle! Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan näistä kuvia ja postauksia 🙂
Kiitos, Satu ♥ Otan tämän kannustuksena, koska kuvaaminen on jostain syystä ollut todella nihkeätä viime viikkoina, niin bloggaamiseenkin tuli viikkojen tauko. Että tsempppaus tuli tarpeeseen! 🙂
Täällä ootellaan =D Pakko vielä jatkaa tähän, että tämä postauksesi inspiroi miettimään omaa vaatekaapin sisältöä ja sitä kautta sen selkeyttämistä. Siitä syntyikin oikein useamman postauksen verran juttua, Kiitos!
Wau, mikä järjestelmällisyys! Upeat suunnitelmat sinulla. Itse vasta olen alkanut jotain to do -listaa hahmottelemaan, kun alkuvuosi on mennyt vallan sairastaessa, mutta en varmaan nyt sen kummemmin tee isoja suunnitelmia tälle vuodelle. Sukkia ei tee hirmuisesti mieleni myöskään neuloa, sen verran monet tein viime vuonna ja vähän samoilla linjoilla, että yksiväriset perussukat ovat itsellekin mieluisimmat sitten kuitenkin. Vaatekaappini sisältöä olen alkamassa karsia ja teen nyt värianalyysin mukaista uutta ja toisiinsa sopivia jatkossa. Hameita minulla on nyt liian vähän. Täytyy varmaan heti alkaa hameompeluun. Ihanaa kässävuotta, Maarit! <3
Kiitos, Teresa! Samoin, ihanaa käsityövuotta! ♥
Harmittava kuulla, että alkuvuosi mennyt sairastellessa. Niistä arkeen takaisin pääseminen vie aina oman aikanasa, saati että suunnittelisi hetkeä pitemälle. Tsemppiä!
Ymmärsinkö nyt oikein, että olet saanut selville oman vuodenaikasi, kun alat selvittelemään vaatekaappiasi värianalyysin mukaisesti? Kiinnostaisi kovasti, mikä vuodenaika olet ja miten miellät oman värikartasi. Joka tapauksessa, suunnitelmat kuulostavat hyvältä hameen ompeluja myöten. 🙂
Pakko kommentoida tähän väliin, sillä nyt kuulostaa niin mielenkiintoiselta tuo värianalyysi ja vaatekaapin läpikäynti! Teethän näistä juttua blogiisi?
🙂 Värianalyysistä, omista väreistä, olen kirjoittanut pari vuotta sitten. Sen postauksen, Satu, löydät helpoiten kirjoittamalla postauksen otsikon ”Talvivärit” yllä olevaan hakukenttään (suurennuslasi oikealla). Olipa hauska palata siihen itsekin. 🙂 Huomaisin, että tietämykseni näissä väriasioissa on tuosta kasvanut, niin ehkä siitäkin postausta voisi päivittää. Esimerkiksi olen oppinut huomattavasti tarkemmin löytämään omat värini Hellinin ja Kangaskapinan avulla, sillä heiltä voi ostaa omien värien mukaisia kankaita. Mutta yhä tuolta kahden vuoden takaisesta postauksesta löytyy lähtötilanne, mihin tässä viestiketjussakin on viitattu…
Vaatekaapin läpikäymisestä postaus on puolestaan jo luonnoksissa hautumassa. 🙂 Nyt tuntuu, että olen vielä niin prosessin alussa, ettei siitä vielä kokonaista postausta synny. Mutta tässä matkan varrella työstän sitä, niin ehkä se on syksymmällä viimeistään valmis: mistä lähdin, mitä on tehty ja mitä vielä loppuvuonna -tyyliin. Sitä odottellessa, vaatekaapin selkiinnyttämisestä löytyy nopea tietoisku ainakin Kototeon Instagram-tililtä, kohokohdista ”Vaatekaappi”. Siellä oli ainakin osittain niitä samoja juttuja, mitä minäkin pähkäilin.
Kivoja suunnitelmia sulla. 🙂 Itse aion ottaa tämän vuoden käsitöiden suhteen aivan iisisti. Teen semmoisia juttuja, jotka kulloinkin innostaa ja inspiroi. En osallistu nyt mihinkään haasteisiin (ellei sopivaa tule vastaan tai vahingossa kriteerit täyty). Kun elämä muuten haastaa uuden työn merkeissä, niin käsitöissä on ihanaa pysyä mukavuusalueella. Toki uusia juttuja on kiva aina vähitellen opetella, ja on mulla paitaprojektia sun muuta jo mielessä, mutta löysin rantein… 🙂
Kiitos. 🙂 Tiedän tuon tunteen, kun muu elämä vie keskittymisen ja tarkkaavaisuuden, niin käsitöiden suhteen haluaa ottaa rennosti. Omalta kohdalta huomaisin kuitenkin viime vuoden loppua kohden, että niiden avulla en päässyt työasioista irti, kun ajatuksilla oli liikaa aikaa vaeltaa. Riittävän haastavat työt puolestaan auttavat haastavista päivistä, viikoista, selviytymiseen, kun niihin on pakko keskittyä eikä voi ajatella mitään muuta. Siten pää nollautuu parhaiten. Näin on nyt ainakin tällä hetkellä, mutta tilanteethan muuttuvat… 🙂