Tämä tuubihuivi syntyi metrin viskoosipalasta.
Mustavalkoisen Farren-viskoosin tilasin alkukesästä Eurokankaalta. Ihastuin kuosiin, mutta olin epävarma kankaan painosta, koska se ei nettisivuilta selvinnyt: halusin tehdä siitä hulmuhelmaisen Mira-mekon, mutta pelkäsin viskoosin olevan liian raskasta. Sillä tilasin sitä aluksi, kokeiltavaksi, vain metrin verran.
Kangas osoittautui hyväksi niin Mira-mekkoon kuin tähän tuubiin. Kankaan leveys, 145 senttimetriä, ei kuitenkaan riittänyt tuubin leveydeksi. Sillä mitalla tuubista olisi tullut yksinkertaisena pidettynä liian suuri tai kaksinkertaisena kiepautettuna kurkkua kuristava.
Riittävät lisäsentit leveyteen tein niin, että esipestyn kankaanpalan lyhensin 70 senttimetriin ja irti leikatut 30 senttimetriä ompelin lisäleveydeksi langansuunnan vastaisesti. Lisäykseni ei erotu tuubista millään tavalla, sillä kuviot peittävät saumat ja kaulallahan ne viimeistään menevät piiloon huivin laskostuessa olkapäille. Eli hyvin tätä on voinut koko syksyn ajan pitää joko takin alla tai sisällä tunikan kanssa.
Lisäykseni jälkeen ompelin tuubin kasaan tämän Eurokankaan ohjeen mukaan, minkä löydät tuosta klik. 🙂
Postauksen kuvissa puseroni ja tuubihuivi näyttävät hieman epäsiisteiltä, sillä viime lauantaina, kuvanotto hetkellä, oli sellainen sumutinpullosade. 🙂 Sellainen sade, mitä ei oikein edes havaitse, mutta pieniä pisaria on kuitenkin kaikkialla. No, kuvat saatiin kyllä otettua, mutta tuo sade vei kaiken lumen, mikä osassa kuvia näkyi. Nyt talvi-ihmisenä toivon kovasti, että saataisiin pian kunnon lumisateet sekä pakkaset. Eikö olisi ihanaa?
Tuollaiset yksinkertaiset ompelukset on monesti ihan parhaita!
Näin on! 🙂
Tosi hyvin sopii tuo kankaan kuviointi tuubihuiviin!
Näin on! Ja mustavalkoisena sopii yllättävän monen muun värin kanssa pidettäväksi. Eniten olen pitänyt metsänvihreän tunikan kaverina.