Saa mitä sattuu tulemaan…

Kun itse tekee, saa mitä haluaa. Tällä kertaa halusin sitten leggingsit, joiden toinen lahje on nyrjähtänyt nurin kurin sekä…

maaritse_vimman_fisuista_leggingsit

tunikan, missä on taskut polvissa.

maaritse_patterns_for_freestylers_birdy

No joo, vähän liioittelin, mutta taskut ovat joka tapauksessa hippasen liian alhaalla. Eikä niissä välttämättä pysy muuta kuin nyrkit, koska taskun suu avautuu tuossa kohdin jotenkin alasuin, joten tavarat saattavat tippua matkan varrelle.

maaritse_ompelublogi

Ironista on, että kerrankin muistin ommella tunikaan ompelumerkin, joita olen vuoden vaihteessa ostanut. Merkki ei nyt vaan oikein vastaa todellisuutta. Tekstikin näkyy taaksepäin.

Tai sitten tuo merkki osui kohdalleen täydellisesti, sillä syksy on ollut melko vauhdikas: näinhän se usein kiireessä menee, että ajatus on hyvä ja touhua paljon, mutta siltikään ihan maaliin ei mene. Ajatella, mitä syntyisi, jos oikein keskittyisi. 😉 😀

maaritse_lepakkohihainen_birdy

Kaavat sinällään olivat toimivat: tunika on Hellinin kaavakirjan lepakkohihainen Birdy ja leggingsit tein Puuhakaspajan Usva-treenihousujen kaavalla. Hellinin kaavaan lisäsin vaan taskut ja leggingsien kaavaan hieman reilummat saumanvarat, mitä oli lycrasta ompelemissani ja hyvät tuli. Erityisesti tykkään siitä, että lahje on istuva, tarpeeksi kapea, ihan nilkkaan asti.

maaritse_tunika_ja_leggingsit_naiselle

maaritse_hellinin_kaavakirjasta_birdy_tunika

Myös värit menivät nappiin, sillä mustahan on aina musta.  ♥ Tunikan joustocollege on Kangaskapinalta ja leggingsit ovat hyvin kaapissa hillottuja Vimman Fisuja.

maaritse_perusompelua_tunika_leggingsit

Että tuli taas kokemusta! 😀 Mites teillä muilla ovat käsityöt sujuneet?

Poolopusero nro 19

Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä toimituspäällikkö Leeni Hoimela kuvasi neuleiden suunnittelua muun muassa niin, että ikinä ei tiedä, kuinka käy, ja se juuri kiehtoo. Olen täysin samaa mieltä. Tosin itse en suunnittele neuleita, mutta tuo on juuri se juttu, mikä koukuttaa neulomaan toistuvasti sen yhden kerroksen lisää: jotta näkisin, onnistunko vai enkö, miltä neulepinta näyttää ja tuntuu, riittääkö lanka ja niin edelleen.

maaritse_mohairneule_arwetta_ja_tilia_langoista

Harvoin neulon kuitenkaan täysin ohjeiden mukaan. Myönnän, että kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan suunniteltuja, vaan tulevat usein vahingon kautta. Pienen vahingon vuoksi muuttui käsissäni myös tämä Leenin suunnittelema poolopusero. Ohje siihen löytyy tuosta jo aikaisemmin mainitsemastani elokuun lehdestä, pusero mallinumerolla 19.

maaritse_neulontablogi_mohairneule

Lankavarastostani löytyi tähän kylmän kirkasta keltaista, Filcolanan Arwettaa ja Tiliaa värissä Limelight, joilla tiesin pääseväni ohjeen tiheyteen aikaisempien Oslo-pipojeni vuoksi (mitkä löytyvät täältä, täältä ja täältä).

maaritse_neulepuseron_resorit_silmukat_kiertaen

Aloitin M2-koon mukaan, millä sain aikaiseksi hyvin istuvan yläosan, sillä raglansaumat osuvat juuri oikeaan kohtaan.

maaritse_poolopusero_neuloen

Raglanit jatkuvat kauniisti pitkästä kauluksesta, minkä neulominen oli alkuun tuskastuttavan hidasta. Se ei siis alkuun tuntunut etenevän millään, koska käännöksen verran piti neuloa kiertäen myös nurjat oikeiden silmukoiden lisäksi, jotta se olisi saman näköinen niin suorana kuin käännettynä.

maaritse_mohairneule_poolopuseron_raglansaumat

Jostain syystä tuossa aloitusvaiheessa, kun piti neuloa kaikki kiertäen, minulta jäi usein paksumpi merinolanka, Arwetta, ottamatta puikolle ohuen silkkimoharin, Tilian, mukana. Virkkuukoukun kanssa kaulusta sitten paikkailin eli nostelin Arwettaa kuin pudonneita silmukoita, minkä vuoksi kauluksesta tuli hieman epätasainen eikä se silottunut oikein edes viimeistelypesussa: se on yhtä ihanan ryppyinen kuin omistajansa. 😀

maaritse_neulottu_poolopusero

Olin niin tyytyväinen yläosan istuvuuteen, että sovitin puseroa toisen kerran vasta kun helma oli jo melkein valmis. Yllätykseni se oli liian sopiva eikä mielikuvieni mukainen rento mohairneule. Mittanauhan kanssa tajusin, että se olikin kokoa M1, joten väljyyttä oli puolet vähemmän kuin olin ajatellut. Ei siis ihme, että pusero tuntui liian istuvalta.

maaritse_mohairneuleen_helman_koristeraidat

Syyksi huomasin tiheyteni, mikä olikin ollut suurempi kuin puseron ohjeessa eli  olin muistanut Oslo-pipojen tiheyden väärin. Pusero ei ollut kuitenkaan peltiä enkä halunnut menettää hyvin istuvaa yläosaa, joten neuloin helman uudelleen: purin sen lähes alkuunsa ja neuloin uudestaan tehden lisäyksiä tasaisesti helmaa kohti. Lisäsin rentoutta malliin vielä lisää lisäämällä pituuteen noin 13 senttiä, mitä varten jouduin tilaamaan lankaakin hieman lisää. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului noin seitsemän kerää kutakin.

maaritse_top_down_mohairsweater

Lisätilaus ja purkaminen kuitenkin kannatti, koska muutoin neule olisi mennyt hukkaan: tiedän nykyisin aika nopeasti, mitä pidän ja mitä en. Siksi jätin myös helman taskut pois, koska en uskonut niiden toimivan tässä pitemmässä mitassani, vaikka yhdenlainen taskufriikki olenkin.

maaritse_syksyinen_laituri

maaritse_laiturin_kettingit

Tästä tuli kyllä kiva! Mietinkin, kuinka neuloessa sitä sietää huomattavasti enemmän epävarmuutta ja purkamista kuin ommellessa. Esimerkiksi inhoan ratkomista, mutta neuloessa purkaminen kuuluu ikään kuin tähän juttuun, että veivataan edes takaisin, kunnes lopputulos on halutunlainen. Ommellessa puolestaan hyväksyn usein vaatteen, mikä on jotain sinne päin, ja ratkominen pakon edessä aiheuttaa tunnemyrskyn vihasta aina ahdistukseen. Voi, kuinka usein olenkaan miettinyt ompelukoneen ja kankaiden myyntiä… 😉

maaritse_mohairneule

Ehkä nämä asenne-erot liittyvät materiaalien eroihin, sillä neuloessa voi purkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta kankaan voi hetkessä menettää esimerkiksi leikkaamalla väärin. Vai liittyisikö siihen, että olen neulojana taitavampi kuin ompelijana: usein tiedän, kuinka neuleen voi korjata, mutta ompelukoneen edessä istuin sormi suussa…

Kuinka sujuvasti sinulta sujuvat erilaiset käsityöt?


Edit. Instagramin syöväreistä löysin tänään 30.9. tälle puserolle nimenkin, Sahra Sweater, minkä ohje näyttäisi tulevan myöhemmin myös Ravelryyn myyntiin, englannin kielisenä tosin.

Jämäkauluri

Minulla on tauti. Tai oikeastaan kaksi: kamala blogijumi ja sitten jokin todellisen elämän virustauti, kuumetta ja kurkku on kipeä. Kuumeisena sain sitten idean alkaa hoitamaan noista toista, blogijumia, kuvaamalla jo alkukesästä neulomaani kauluria, kun se nyt on ajankohtainen: tälläkin hetkellä ulkona sataa välillä vettä ja välillä rakeita.

maaritse_neulontablogi_kauluri

Idea oli huono, sillä tuli vaan hiki ja hankala olo. Blääh, kuvatkaan ei oikein onnistuneet. Tai ainakin siltä väsyneenä tuntui. Mutta hetken huokasin, ja päätin viedä homman loppuun, kun olin aloittanut. Sillä täällä nyt valittelen. 😉

maaritse_kauluri_arwetta

Kaulurissa ei kyllä ole mitään valittamisen aihetta, vaan se on tosi jees. Yhdistin siihen kaksi mallia eli Joji Locatellin 3 Color Cashmere Cowl sekä Hanna Leväniemen Stripes to Keep Me Warm. Molemmat ohjeet löytyvät Ravelystä. Jojin ohje on maksullinen ja Hannan puolestaan ilmainen.

maaritse_oslopipo_ja_kauluri_arwettasta

Yhdistin nämä ohjeet, koska halusin käyttää kauluriin Oslo-pipojen jämät, harmaan ja violetin Arwettan. Ne värit sopivat hyvin Jojin tuubikauluriin, mutta levensin sitä alaosastaan Hannan ohjeen mukaan, jotta se suojaisi myös hartioita.

maaritse_mohair_oslo_pipo_ja_kauluri

Eli aloitin Jojin ohjeella, mutta väärästä päästä ylhäältä – alaspäin. Sillä kuvioneulepinnat ovat kaulurissani nurinkurin. Hieman tuli matkan varrella sävellettyäkin, joten eivät ne ihan samanlaiset ole kuin ohjeessa. Ylhäältä päin aloittamalla sain kuitenkin käytettyä varmuudella kaikki jämät loppuun, kun pystyin neulomaan niin pitkään kuin lankaa riitti.

Harmaa ja violetti olivat siis jämiä, mutta keltaista jäi vielä ylikin. Tilasin sitä itseasiassa lisääkin, kun sain idean keltaisesta poolopuserosta. Että semmoista sitten myöhemmin, kun sain inspiraation elokuun Suuresta Käsityö -lehdestä…

maaritse_kauluri_arweta_langasta

Mutta vielä tästä kaulurista. Se on siis hyvä, kun siitä voi pyöräytellä esille aina sen värin ja struktuurin mikä sopii kunkin päivän fiilikseen ja pipoon/pantaan. Arwettasta tehtynä se on myös ihanan pehmeä ja kevyt, niin ei ahdista eikä purista, mutta on lämmin.

maaritse_jamalanka_kauluri

Tarkalleen tähän meni Arwettaa yhteensä 120 grammaa. Silmukoita alussa oli reippaat 150 ja neuloin 2,5 mm puikoilla. Tuubin korkeus on 45 ja leveys 32 senttiä. Olkapäille tuli korkeutta kymmenen senttiä.

maaritse_3_color_cashmere_cowl_stripes_to_keep_me_warm_arwetta

No, niin. Nyt on hoidettu tätä virtuaalimaailman tautia, seuraavaksi toisen taudin vuoro pyjamapäivän muodossa. 🙂 Mukavaa lauantaita!

Ilta

Elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin mökkikauden päättymistä, venetsialaisia.

maaritse_ilotulitusilta_rannan_valot_ja_kokko

Kalajoen Hiekkasärkillä venetsialaisiin kuuluivat mökkiläisten kokot ja yli tuhat ulkotulta pitkin rantaa.

maaritse_ilotulitus_makrotex

Illan kruunasi komea ilotulitus, minkä kuvaaminen ei oikein onnistunut, koska unohdin jalustan kotiin. Sain kyllä muutaman onnistuneen, mutta enemmän epäonnistuneita, monen monta tärähtänyttä tai ylivalottunutta kuvaa. Toisaalta osa epäonnistuneistakin kuvista on kivoja, kuten tuo yllä oleva: täynnä valoja ja varjoja, karnevaalitunnelmaa, mitä venetsialaisilta aina on.

maaritse_ilotulitus_ilta

maaritse_ilotulitus_ilta_makrotex

maaritse_ilotulitus_venetsialaiset

maaritse_ilotulistus_venetsialaisiltana

No, tulipa kokemusta. 🙂 Ensi kerralla sitten jalusta mukaan. Etukäteen voisin miettiä myös paremman paikan kuvaamiselle. Nyt siis istuin hiekalla korkean rantavehnän ympyröimänä (mikä on rannassa lempipaikkojani), mutta olisihan tuota voinut edes muutaman kuvan ottaa ilman puolelta toiselle heiluvia korsia. Mutku siinä oli niin kiva istua… 😀

maaritse_ilotulitus_ilta_venetsialaiset

Nämä kuvat liittyvät tämän viikon MakroTex-valokuvaushaasteeseen teemalla ilta. Siitä enemmän – kuinka osallistua ja keitä on jo mukana – löydät Pieni Lintu -blogista.