Miniryijykokeilu

maaritse_kehyskudonta_harjoittelua

Vau, enpä ole ollut hetkeen mihinkään käsityöhön niin turhautunut kuin olin tähän kehyskudontaan. Mieli ei millään tahtonut hyväksyä, että – oikeasti – ryijyillessä keskeneräistä ei saa arvostella, koska se muuttuu koko ajan työn edetessä. Eli jokainen uusi rivi, väri tai pinta voi olla joko uhka tai mahdollisuus.

Turhautumiseni johtuikin siitä, että oli vaikea sietää sitä, etten tiedä lopputulosta. Oli vaikea päästää irti ja antaa mennä. Tehdä aina yksi kohta ja toinen perään sen kummemmin miettimättä.

maaritse_kehyskudonta_pienet_timantit

Koska yleensä teen  vain tarpeeseen, vielä vanhoja varastojani hyödyntäen, nyt olisi siis pitänyt olla järkeilemättä liikaa. Olla miettimättä esimerkiksi lankavaraston pienentämistä. Enkä siihen sitten lopulta taipunutkaan, vaikka tajusin, että varastossani ei ole riittävän paksuja lankoja, jotta saisin aikaseksi sellaisen ryijyn, joita olen Instagramissa ja Pinterestissä ihaillut.

Kaiken jaakobinpainin jälkeen ostin lisää vain paksua valkoista ja vihreää villalankaa. Muutoin langat ovat vanhaa varastoani: Novitan Huopanen- ja Seitsemän veljestä -lankaa, Noroa ja ripaus Arwettaa. Isä Aurinkoinen puolestaan teki kudontakehyksen minulle vanhasta taulunpohjasta ja ripustukseen käytin vanhaa tarpeettomaksi jäänyttä pitkää bambupuikkoani. Että tämä ahdistuskokemus oli lähes ilmainen kokemus. 😀

maaritse_kehyskudonta

maaritse_kehyskudonta_kudotut_timantit

Miniryijyn tekeminen oli siis hyvin erilaista, kuten myös kärsimättömyyteni määrä, mitä olin hetkeen tehnyt ja kokenut. Mutta onhan siinä myös jotain kiehtovaa, kun ei heti osaa, vaan pitää harjoitella. Nyt tällä erää tuli ainakin harjoiteltua tupsujen tekemistä, väripintojen yhdistämistä sekä kuviopinnan kutomista.

maaritse_kehyskudonta_struktuuri

Monivärisen ryijyn lisäksi tein paksusta vihreästä langasta pienemmän ryijyn, minkä yksivärisyys puhuttelee minua moniväristä enemmän. Luulen, että kokeilenkin vielä tehdä kuvioidun, mutta yksivärisen miniryijyn. Samalla voisin testata, kuinka saan paremmin pysymään laidat tasaisina…

maaritse_paksusta_villalangasta_miniryijy

Tai sitten osallistun uusimmassa Taito-lehdessä olleeseen haasteeseen tehdä miniryijy jonkin suomalaisen taideteoksen pohjalta. Se voisi olla hyvä ratkaisu hallita, jos ei muuta, niin ainakin pääni sisäistä kaaosta, kun miniryijyn tekoon olisi alusta lähtien valmis tavoite ja suunnitelma. 😉

maaritse_kehyskudonta_kokeilu

Joko sinä olet kokeillut kudontaa, vuoden 2019 käsityötekniikkaa?


😉 Tuskailevan tee-se-itse-kutojan vinkit:

  • Vanhoja pitkiä neulepuikkoja voi hyödyntää niin ryijyn ripustamiseen kuin viriön aukaisemiseen. Erityisesti se on hyödyllinen apuväline, kun haluaa tehdä kuviopintaa: langan pujoittaminen onnistui sujuvammin kun ensin nostin puikolla ylös kaikki loimilangat, joiden alta langan tuli kullakin rivillä mennä. Muuten minä ainakin menin alussa laskuissa sekaisin, että pitikö seuraavaksi mennä yhden, kahden vai kolmen alta vai päältä vaimitensemeni… 
  • Käytin neulepuikkoa tarvittaessa myös lankojen, väripintojen tiivistämiseen. Yleensä siihen taidetaan käyttää harvaa puukampaa (?).
  • Langan voi pujotella loimilankojen välistä neulalla. Paksummat langat sujuivat sormin. Itsellä oli käytössä myös Äiti Armaan varastoista löytynyt muovinen pitkä tikku (alimmassa kuvassa), minkä tapainen tehtiin Strömsö-ohjelmassa jäätelötikusta. Störmsön ohjeet löytyvät tiivistetysti täältä, klik.
  • Strömsön linkistä löytyy ohjeita myös siihen, kuinka kudontaa voi kokeilla pahvilla niin ympyrän kuin suorakaiteen muodossa. Minun kehykseni (46 cm x 56 cm) on siis isäni tekemä: hän yritti lyödä naulat ylhäältä ja alhaalta aina samaan kohtaan sentin välein, mutta hippanen mittavirhe oli keskellä tullut. Sen vuoksi jouduin sitomaan aina kunkin loimilangan erikseen alhaalta kiinni, että sain ne paremmin suoraan. Toimi ihan hyvin näinkin ja muutenkin somessa surffaillessani olen huomannut, että tapoja on monia, ei ole niin nöpönuukaa
  • Pinterestistä löytyy paljon vinkkejä niin kuvioihin kuin tekniikoihin. Niihin parempi tutustuminen on itselläkin vielä edessä, sillä niitä on niin hurja määrä, että mihin sitä sitten kannattaisi keskittyä… Mutta tässä vaiheessa ainakin Instagramissa suosittelen tutustumaan tähän, @maininkijaystävät.

Pantoja twistillä

Pantakelit taittavat olla jo ohi, jos ensi viikon säätietoja on uskominen. Vai olenko vain hyvissä ajoin valmiina ensi syksyyn. 😉

maaritse_twist_headband_limelight

Tästä kauniin keltaisesta langasta alunperin piti tulla pipo, mutta sen kirkas, tosin äärimmäisen kaunis, väri alkoi hirvittämään ja purin piponalun. Sen vuoksi Uunimies haukkui minut kaikella rakkaudella nynnyksi, ja sehän toimi. 😀 Sisuuntuneena aloitin uudelleen. Vaihdoin vain mallin piposta pantaan.

maaritse_twistpanta_neulontablogi

  • Twist by Nina Ruth (maksullinen ohje Raverlyssä täällä, klik)
  • Lanka Arwetta Classic, väri limelight
  • Menekki 40 g (vähensin kymmenen silmukkaa ohjeesta)
  • 2 mm puikot
  • Pannan korkeus on 11 cm

Tykkään kovasti pannan etuosan solmusta, mikä yhdistää kauniisti päät yhteen ja tekee pannasta hyvin päähän istuvan. Tuo kikka olisi mukava jakaa teidän kanssanne, mutta sehän ei ole mitenkään soveliasta, kun maksullisesta ohjeesta on kyseessä.

maaritse_twist_panta_arwetta_langasta

Se maksullisuus hieman harmittikin, että ostin lopulta näinkin yksinkertaisen ohjeen hetken ihastuksesta. Ilmaisia pantaohjeita olisi kyllä löytynyt, jos olisin vähänkään jaksanut nähdä vaivaa. Mutta kun olen impulsiivinen ja mukavuudenhaluinen, niin näin nyt kävi.

maaritse_joutsen_ylilento

Toisaalta maksan mielellään siitä, että joku on pähkäillyt minun puolestani eikä mistään suurista summista ollut kuitenkaan kyse, vain reilut viisi euroa. Harmikin meni nopeasti ohi, kun tajusin hyödyntää tuota solmukikkaa kankaisiin pantoihin: niitä tarvitsee aina niin sisä- kuin ulkokäyttöön ja materiaalia löytyisi jämäpaloistani runsaasti.

maaritse_ommellut_twist_pannat

Näin ohje ei ollutkaan yhden tempun poni! Kudotun pannan lisäksi minulla oli hetkessä myös kahdeksan ommeltua pantaa: yhden tein vanhasta neulospaidastani ja loput ovat vanhoja jämiä, trikoota ja joustocollegea.

maaritse_vanhasta_puserosta_panta

Itselle sopivan pannan sain leikkaamalla päänympäryksen mittaisen eli 56 senttiä leveän ja 18 senttiä korkean palan. Saumanvaroja en erikseen lisännyt, vaan noilla mitoilla menin.

maaritse_ompelublogi_twistpanta

Muutaman pannan takaosaa mahdallisin vielä parilla sentillä, jotta ne soveltuvat paremmin ns. sisäkäyttöön esimerkiksi hiuksia auki pidettäessä: valmis, noin kahdeksan sentin panta sopii hyvin ulkoiluun varsinkin silloin, jos hiukset ovat kiinni, mutta se on niskasta liian korkea hiusten auki ollessa. Tuolloin hiukset eivät laskeudu, vaan nousevat häiritsevästi pystyyn. Muutenkaan sisällä olleessa pannan ei tarvitse olla niin peittävä eikä luonnollisesti lämminkään, vaan pitää hiukset kurissa, poissa kasvoilta kutittamasta.

maaritse_kudottu_twist_panta

Oma pantavarastoni on nyt siis hyvällä mallilla, mutta olisko sinulla antaa vinkkejä muille, joilla on malttia minua enemmän? Kiitos jo etukäteen! 😀

Kotoilumekko

Joku saattaa muistaa, kuinka alkuvuodesta ajatuksissani oli hiljentää postaustahtia keskittyäkseni opettelemaan uusia kässäjuttuja. Aivan suunnitelmien mukaan kevät ei ole kuitenkaan edennyt: blogissa on kyllä ollut hiljaisempaa kuin aikaisemmin, mutta keskittymiskyky ja voimat ovat olleet tipotiessään, sillä toinen leukanivel vihottelee ja aiheuttaa kasvokipuja, päänsärkyä ja hartiajumeja. Sen vuoksi on pitänyt hiljentää tahtia kaiken suhteen.

maaritse_kotoilumekko

Onneksi pahin taitaa olla takana, sillä jatkuva migreeni on loppunut, puheestani saa jälleen selvää ja muistini vaikuttaa palautuvan. Voimien palautuminen näkyy myös siinä, että käsityöt alkavat vetämään puoleensa kuten ennenkin. Olen toki tässä välissäkin jotain tehnyt, mutta ihan eri rytmillä kuin aikaisemmin eikä valmiiden valokuvaaminen tai niistä postaaminen ole puolikuntoisena oikein huvittanut.

maaritse_eka_perhonen

Mutta nyt huvitti. Rikoin ompelutaukoni tekemällä pitkän yömekon, mikä on ollut haaveenani pitkään. Nyt sen ompeleminen sopi viimein yhteen toipuvan mieleni kanssa.

Siitä tulikin kaunis kotoilumekko, mikä päällä voi häpeilemättä viettää tarpeen mukaan vaikka kokonaisen pyjamapäivän. Pohjana käytin Namedin Ruska-mekon kaavaa, mitä muokkasin jo vuoden vaihteessa. Nyt muokkasin sitä vielä enemmän leikkaamalla helman leveämmäksi ja pitemmäksi sekä avartamalla pääntietä.

maaritse_trikoinen_kotoilumekko

Kerrankin ompelin jotain, mistä en löydä mitään parannettavaa, en yhtään muttaa. 🙂 Esimerkiksi tykkään helman mitasta, minkä summassa leikkelin. Myös pääntien avartaminen onnistui.

maaritse_trikoomekon_koristeommel

maaritse_kotoilumekon_helma

maaritse_ruskamekon_sopiva_hiha

Lisäksi tässä kaavassa alunperinkin oli minulle hyvin istuvat hihan pyöriöt sekä täydellinen hihan mitta eikä Ommellisen Anemone-trikoossakaan ole moitittavaa. Päinvastoin, tämä on yksi lempikuoseistani.

maaritse_namedin_ruskamekosta_kotoilumekko

Myös #sukkalaatikko2019-haasteen seitsemännet sukat onnistuivat: istuvuuteensa ja langan ohuuden vuoksi nämä käyvät hyvin arkisukiksi. Kudoin ne 2 mm pyöröllä varpaista varteen Leymus-sukkien ohjetta soveltaen Roosa nauha-langasta. Tulipa taas yksi jemmavyyhti tuhottua!

maaritse_roosanauha_langasta_sukkalaatikkosukat

maaritse_perussukka_varpaista_varteen

Myös kahdeksas pari on jo alullaan: näidenkin perussukkien pohjana on Minna Sorvalan Leymus-ohje, mutta yhdistin niihin myös Nonnu Neulojan sukkalaatikkoonhaasteen huhtikuun KAL-ohjetta, Petty Harbour-sukkien pintaneuletta. Nämä räsymattosukat tulevat fingering-vahvuisista jämäkeristäni, jotka ovat painoltaan 7-11 grammaa. Ihmeellisen riittoisia ovat nuo söppänät pikkukerät!

maaritse_huhtikuun_sukkalaatikkopari

Näin ikään toipuva kässähamsteri on täällä kovin tyytyväinen niin onnistuneisiin sukkiin ja yömekkoonsa kuin siihen, että taas vanhat jemmat vähenivät. Mutta aivan erityisesti tietenkin siihen, että olen taas enemmän oma itseni. Hitaasti, mutta varmasti. 🙂 Voikaa hyvin!

maaritse_ompelublogi

Neulottujen kolmioiden ohje

Viime postauksen piposta ja lapasista on tullut ohjekyselyä sen verran, että yritin muistella ja kirjoittaa ohjetta niissä olleeseen kirjoneuleeseen, kolmioiden kutomiseen.

MaarItse-käsityöblogi

Nythän vain lisäsin noihin pitkäikäisiin ufoihin, pipoon tupsun ja lapasiin peukalot, joten kovinkaan seikkaperäistä ohjetta en lupaa. Mutta mielestäni kolmioiden lisääminen malliin kuin malliin on helppoa, kunhan otat muutaman seikan huomioon.

Alla on siis listattuna muun muassa minun silmukkamääräni, mutta voit ohittaa ne ja valita esimerkiksi oman pipomallisi, minkä kudot kolmioita täyteen. 🙂 Ja aina voit kysyä, jos jokin asia vielä mietityttää eikä tästä postauksesta aukene!


  • Tarvitset ainakin kahta eriväristä lankaa, pohja – ja kuviovärin. Minun lankani oli Novitan Nallea väreissä vadelma, farkku ja violetti (?).
  • Puikkokokoa en enää muista, mutta oletan sen olleen 3 ½ eli puoli numeroa Nalle-langan suositusta suurempi, jotta kirjoneule ei kiristäisi.
  • Resorit niin pipossa kuin lapasissa on kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

MaarItse-käsityöblogi

  • Pipon resorilla on korkeutta viisi senttiä ja siinä on silmukoita 108. Resorin olen kutonut kolmosen puikoille tai jopa vielä pienemmillä, jotta siitä tulee napakka.
  • Viimeisellä resorikierroksella olen vaihtanut suuremmat puikot ja lisännyt 28 silmukkaa. Nuo 136 silmukkaa ovat olleet sopivat tällä langalla ja käsialallani minun 56 senttiseen päähäni.
  • Teitpä sitten minkä tahansa pipo-ohjeen mukaan, ota huomioon, että kuvion vuoksi silmukkamäärän tulee olla kahdeksalla jaollinen. 

MaarItse-neulontablogi

  • Kun puhun kolmioista, tarkoitan kärki alaspäin olevia kolmioita eli niitä, mitkä tehdään kuviovärillä. Nämä kuviovärillä kudottavat silmukat olen merkinnut ruudukkoon rastilla ja tyhjät tarkoittavat puolestaan pohjaväriä.
  • Yhden kolmion leveys on siis kahdeksan silmukkaa (sininen laatikko), joita toistetaan. Tosin itse alotin niin pipon kuin lapasten kuvioinnin kolmion kärjestä eli piirroksen alusta, vihreästä ruudusta.
  • Toiset kolmiot eli piponi vadelman väriset kolmiot kudotaan ikään kuin ensimmäisten kolmioiden väliin (pinkki laatikko). Kolmansien kolmioiden kärjet tulevat puolestaan samaan kohtaan kuin ensimmäisten ja neljänsien samaan kohtaan kuin toisten ja niin edelleen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

  • Ennen päälaen kavennuksia pipollani on kaikkineen noin 19 cm korkeutta.
  • Aloittaessani kavennukset, lopetin kirjoneuleen ja kudoin loppuosan pohjavärillä.
  • Kavensin joka toinen kerros kutomalla joka toisen ja kolmannen yhteen eli yksi oikein, kaksi oikein yhteen, yksi oikein, kaksi oikein yhteen….
  • Huomioi, että kavennukset tein melko jyrkästi, lähes kaikki kerralla -tyyliin, jotta kuvio jatkuisi mahdollisimman korkealle. Siksi pipon päälaki rypyttyy kovasti ja se on malliltaan hieman kanttinen. Tällainen malli sopii minun päähäni hyvin, mutta vaatii ehdottomasti tupsun päälaelle. Muutoin pipo näyttää mielestäni kömpelöltä pannumyssyltä. 😉

MaarItse-käsityöblogi

  • Jos haluat pyöreämmän ja sileämmän päälaen, tee toisin kuin minä eli aloita kavennukset aikaisemmin ja tee niitä harvemmin.
  • Tupsuni halkaisija on noin 6 cm.

MaarItse

  • Lapaseni ovat peruslapaset aukkopeukolla. Lapasten kutomiseen hyvä ohje löytyy muun muassa Novitan Neulekoulusta täältä, YouTubesta.
  • Minun lapasessa kolmioita on yhteensä seitsemän eli 3 ½ kolmiota per puoli, joten yhdessä lapasessa on silmukoita yhteensä 56 (14 silmukkaa per puikko). Kolmiot aloitin kuten pipossakin yllä olevan piirroksen alusta, kolmion kärjestä, vihreästä ruudusta.

#maaritsekolmiot

#maaritsekolmiot

MaarItse-neulontablogi

Kutomisiin ♥