Käsityöt

Serene-tunika

by MaarItse1 kommentti artikkeliin Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Käsityöt

Pestyä puuvillaa

by MaarItseLeave a Comment on Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Käsityöt

Silityskalvopallot

by MaarItse4 kommenttia artikkeliin Silityskalvopallot

Erilaisten käsityöhaasteiden kautta olen innostunut miettimään, miten itse tehtyihin vaatteisiin voi lisätä erilaisia yksityiskohtia. Tänä vuonna olen testannut jo applikointia ja koristetikkauksia. Nyt oli silityskalvon vuoro.

Tyylilleni uskollisena lähdin – jälleen kerran – testaamaan uutta ideaa mustaa mustalle ajatuksella. Valmiit pallot löytyivät Leikellen-verkkokaupasta, missä niitä oli irroteltu ja yhdistelty yhteen esimerkiksi lasten kauhakuormakuvien kanssa. Mutta minusta ne sopivat myös vähän varttuneemmalle väelle kokonaisena arkkina paidan rintamukseen. 😉

Mustan joustocollegehupparin kaava on Ommellisen Sporttihuppari, minkä hihoja olen lyhentynyt.

Nyt enää jää jäljelle jännittäminen, pysyykö pallot pesussa paikallaan. Kovin huolellisesti ajan kanssa yritin silitellä ne kiinni, joten toiveikas olen. Kaapista löytyisi muutama muukin kuva, mutta en tohdi niitä vielä kiinnittää ennen kuin näen, miten tämän kävi…

Jalassa minulla on silityskuvalle jatkeeksi pallotrikoosta ommellut housut. Niiden kaava on Style Arcin Sue Palazzo Pant, mitkä kokeilin epäonnisesti ensimmäisen kerran viime kesänä. Ensimmäisistä tuli liian suuret ja haarakoukkuun viikset, joita yritin korjata vähän niin ja näin. Toiset housut tein syksyllä pienemässä koossa ja ne onnistuivat melkoisen hyvin. Ainoastaan vyötärö jäi aavistuksen liian matalaksi, minkä korjasin nyt näin kolmansiin.

Toiset housut syksyllä tein siis DreamCircuksen kukkatrikoosta.

Silloin hihittelin lahkeiden leveydelle, kun niiden sisään mahtuvat kokonaan piiloon 37-kokoinen jalkateräni. Muistan nuoruudestani, jolloin viimeksi näin leveitä lahkeita on tullut pidettyä, että välillä saatoin kaatua, kun kenkä jäi jumiin lahkeen sisälle. Toivon mukaan nyt ei enää niin käy. 😀

Kukallisten housujen kaverina minulla on päälläni musta No Frills-pusero, mikä eittämättä sopii myös uusien pallohousujen kanssa. Pallopusero puolestaan taas sopii yhteen kukkahousujen kanssa, että se yhdisteltävyyden etu näissä tutuissa valinnoissani on. ♥

Käsityöt

EpäkeräKAL

by MaarItseLeave a Comment on EpäkeräKAL

HommaHuoneen Sanne-Maija on järjestänyt yhteisneulonnan ( Knit along eli KAL) epäkeriin liittyen. Tarkemmat kalisteluohjeet löydät joko Hommanhuoneen Instagram– tai FaceBook-tililtä.

Tiivistetysti KAL:n ideana on yhdessä inspiroitua ja neuloa lankajemmoista niitä epämääräisiä yksittäisiä keriä ja vyyhtejä, mitkä ihastuksissa on kotiuttanut, mutta ne ovat jääneet jemmoihin pyörimään joko unohdettuna, riittämättöminä tai vain yksinkertaisesti liian rakkaana aarteena. Neulonta-aikaa on kesäkuun loppuun.

Minun ensimmäinen epäkeräneuleeni on tässä, Petite Knitin Sophie-huivi. Neuloin sen Louizesta ylijääneistä kahdesta Semilla-kerästä: ensin neuloin ohjeen mukaisesti yhden kerän toistaen kahdeksaa kerrosta lisäyksineen ja sitten toisen kerän ohjeen mukaisilla kahdeksalla kerroksella kavennuksineen. Siksi huivini on huomattavasti suurempi, mitä ohjeessa. Lankatiheytenikin oli mitä oli, koska tavoitteena oli tuhota nuo kaksi merinokerää pois.

Huivista tuli mieleen reilun kymmenen vuoden takainen Baktus-villitys. Ainoa ero Baktuksen ja tämän huivin kanssa on i-cord-reunat, jotka tuovat Sophieen hivenen viimeistellympää vaikutelmaa. Mutta muutoin idea on sama eli huivi neulotaan poikittain ja variointimahdollisuudet halutessaan ovat monet.

Muistaakseni tuolloin vuosia sitten tein sellaisen version, missä oli jokin yksinkertainen pitsikuvio joka neljäs tai kuudes kerros.

Pitsin kokeilu kävi mielessä, kun aloitin tekemään toista huivia. Sen neulon puolestaan Poetriasta jääneistä vihreistä merinoista, joita löysin kummallisia nyssyköitä vähän sieltä sun täältä. En tiedä, mitä niistä olen ajatellut alun perin tehdä ja sitte päätynyt purkamaan, mutta kiharaista lankaa löytyi noin 160 grammaa.

Vihreästä huivistani tulee siis tätä ensimmäistä suurempi ja leveämpikin, koska olen tehnyt lisäykset tällä kertaa joka kuudennella kerroksella kahdeksannen sijaan. Lisäksi jätin pitsikokeilut sikseen. Ehkä vuodet tässä välissä – Baktuksesta Sophieen – ovat muuttaneet mieltymyksiäni niin, että enemmän nykyisin puhuttelee mutkaton yksinkertaisuus.

Nämä huiviprojektini ovat ehkä epäkeriä enemmän jämiä, mutta Sanne-Maijan luvalla saan osallistua yhteisneulontaan niillä. Onhan nämä merinot kuitenkin sillä tavalla epämääräisiä, ettei näistä määristä oikein mitään yksinään saa aikaiseksi eivätkä ne kirjoneuleeseenkaan sovellu. Tämä lanka toimii parhaiten pintaneuleessa.

Sellaisia todellisia epäkeriä minulla ei kovin montaa olekaan, koska olen aina ostanut lähes paidallisen verran lankaa ( siis apua, mutta näin olen tehnyt, joten lankavarastoni muistuttavat pientä lankakauppaa). Poikkeuksena ovat yläkuvassa olevat kaksi aarretta. Ehkäpä nyt, kesäkuun loppuun mennessä, taion näistä jotain. Vähän mielessä kutkuttelisi Susanne Sommerin eli Sosun Treelight, mutta sitä varten pitää ostaa vielä kolmas epäkerä. Tuo Sosun huiviohje on siis suunniteltu Jyväskylän Neulefestareita varten sillä silmällä, jos runsauden pulan vuoksi tulee ostettua erilaisia yksittäisiä vyyhtejä. Eli kun ei enää näe metsää puilta. 🙂 Siinä mielessä tämä voisi olla hyvä epäkeräsuunnitelma. Myös siitä syystä, että minäkin olen ostanut nämä lankahuuruissani Neulefestareilta vuonna miekka ja kivi. 😀