Peitetikkikone

Otti monta vuotta, kun ajattelin, että pärjään ihan pelkällä ompelukoneella. Reilu vuosi sitten hankin kuitenkin saumurin, mikä sai ihmettelemään moisia ajatuksia: nyt ajattelen, etten tulisi ilman saumuria toimeen.

kuva 1.

Nyt taisi käydä samoin peitetikkikoneen eli peittarin suhteen: olen ajatellut, että en tarvitse sellaista, koska minulla on aina ollut ompelukone, missä kaksoisneula toimii hyvin. Muutoinkin olen – ainakin ajatuksieni ja kangasvarastoni osalta 😉 – siirtynyt enemmän joustamattomien ompeluun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, yhtäkkiä otin ja ostin peittarin.

Testiajojeni eli muutaman t-paidan ompelun jälkeen voin sanoa, että se on aivan ihana! Miksi en ole tätä aikaisemmin hankkinut! Esimerkiksi on tosi mukava, kun ei tarvitse vaihdella ompelukoneeseen neuloja viimeistelyjä varten. Toisekseen peittari vaikuttaa melko helppokäyttöiseltä langoituksen suhteen sekä kulkee kevyesti kuin unelma. Olen useamman kerran joutunut tarkistamaan, menikö langat poikki tai lähtivätkö ne neulasta, kun se ompelee kuin tyhjää vain. Plussaa on myös hiljainen ääni.

Ostin Jukin MCS-1800 Kirei – peitetikkikoneen, jolla voi ommella erilevyisiä tikkauksia joko kahdella tai kolmella neulalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka huolittelin mustan t-paitani kolmella neulalla. Kuvanotto hetkellä olin tosin jo ottanut keskimmäisen neulan pois, koska toiseen paitaan kokeilin kahden tikin huolittelua kuin kaksoisneulalla konsanaan (alla oleva kuva).

T-paitojen kaavana käytin PuuhakasPajan Eerikaa. Aikaisemmin olen testannut kaavan pitempihihaisena.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan, mikä on istuva kaikilta muilta osin, mutta tämä lyhyt hiha on omaan makuuni liian leveä. Näin leveä näyttää paremmalta käärittynä, missä kaikki printtikankaat puolestaan valkoisen pohjavärinsä vuoksi eivät ole niin edukseen.

Kangas on FabriKingin luomutrikoo Crystal lila. Olen sen joskus saanut Kunkkupussin ostaessani ja sitä oli juuri sopiva pala t-paitaa varten. Jopa niin hyvin, että pystyin kohdistamaan raidat kohdalleen (huom! kohdistin siis raidat, mutta en kuvioita).

kuva 2.
kuva 3.

Ainoat pienet muutokset, mitkä tein kaavaan olivat helman pidentäminen kuusi senttimetriä (sis. kolmen senttimetrin käännevaran) sekä pääntien pieni pyöristys ja syvennys. Muutoin tämä kaava on mielestäni oikein hyvä ja toimiva. Itseasiassa se voipi olla the t-paitakaava, kun noita hihoja vähän säädän.

Toki voisin vielä rintalaskoksen paikkaa tarkentaa, sillä se on vähän liian korkealla minulle. Mutta se näytä vaikuttavan puseron istuvuuteen eikä kuosikankaasta oikein erotukaan, niin saapa nähdä… Ehkä en siihen ryhdy, vaan surruuttelen huoletta näitä peittarin kanssa läjän lisää. 😄


Raitojen kohdistusvinkit:

  • Raidat on helpompi kohdistaa paidan sivusaumoissa, jos piirtää etu- ja takakappaleiden kaavat kokonaisina puolikkaiden sijaan. Eli kaavoja piirtäessä kaavapaperi kannattaa taitaa kaksin kerroin ja asettaa tuo taitos kaavan keskikohtaa osoittavalle pystysuoralle linjalle (keskietu- ja keskitakaviivoille). Näin kaavasta tulee kokonainen ja raitojen suoruutta on leikatessa helpompi tarkistaa sen sijaan, että kangas olisi taitteella.
  • Piirrän kaavoihin yleensä saumanvarat ja käänteet valmiiksi. Se helpottaa varsinkin raitojen kohdistamisessa, kun ne ovat varmuudella molemmissa kappaleissa samat .
  • Koska tässä paidassa on rintalaskos, muuttaa se hieman etukappaleen raidoitusta. Sen vuoksi kohdistin sivusaumojen raidat toisiinsa sopivaksi helmasta lähtien (kuva 1. helman käännevarat ja kuva 2. sivusauma), jotta muotolaskosten vaikutus ei niin näkyisi.
  • Hihojen raidat puolestaan kohdistin takakappaleen avulla niin, että niiden raidoituksista tuli samanlaiset takakappaleen kanssa kainalosaumasta alaspäin (kuva 3.)

Raitasukkia

Laittaessani edellisen postauksen sukkia sukkalaatikkooni, huomasin unohtaneeni useammat valmiit parit. Laatikossani on siis jo seitsemän paria, joista tässä nyt muutamat. Loput postaamatta jääneet parit jäivät vielä odottamaan päättelyjä.

Näitä oli melko hankala kuvat: pinkit ovat värinsä mukaisesti niin ärjyt, että suorastaan räjähtivät kameran kennolle ja mustat puolestaan imivät kaiken valon itsensä.

Nämä sukat ovatkin kuin toistensa vastakohdat, mutta molemmat kovin mieluisat: tykkään kovasti noiden eriväristen mustien harmonisista raidoista ja pinkkien värikylläisyydestä.

Mustat palkkiraidalliset sukat neuloin Y-sukista jäämistä jämistä, Väinämöisestä värissä noki sekä mustasta Mondimista. Pinkit ovat puolestaan Väinämöistä ärjyn värissä.

Molemmat sukat neuloin varpaista varteen ns. oman pään mukaan ja tein niihin tiimalasikantapäät. Eli tein ihan vain perussukat reilun kymmenen senttimetrin 2 o, 2 n – joustin varrella.

Tutusta langasta nämä istuvat sukat syntyivät nopeasti ja mutkattomasti. Pinkkien kärkiin tuli tosin kauneusvirheet, kun kesken kaiken aloin neulomaan jokaisen oikean raidan ensimmäisen silmukan kiertäen: ärsyynnyin, kun ensimmäinen silmukka näytti erilaiselta kuin muut. Se näytti siis jotenkin löysemmältä ja leveämmältä. No, temppuni auttoi, raidat muuttuivat tasaisemmiksi, mutta sehän tarkoitti sitä, että myös käsialani muuttui ja kärjet näyttävät muuhun sukan resoriin nähden erilaisilta. Mutta siinäpä näyttävät. 😉 Kukapa näitä kärkiä tulee kenkien läpi näkemään.

Mallitilkkusukat

Neulon usein uutta työtä aloittaessa mallitilkun, koska minulla on tavallista löysempi käsiala. Siitä syystä en yleensä saa aikaiseksi ohjeen mukaista tiheyttä suositellulla puikkokoolla, vaan tarvitsen 0,5-1 mm pienemmät puikot.

Käsialastani johtuen teen mallitilkut mielellään, koska muutoin epäonnistumisen vaara on liian suuri. Erityisesti silloin, jos en ole aikaisemmin kyseisestä langasta neulonut.

Tosin tällä kertaa suunnittelen neuleprojektia vanhasta tuttavastani, Louhittaren Luolan Väinämöisestä. En kuitenkaan ole siitä koskaan neulonut kovinkaan tiheää kirjoneuletta. Mallitilkku tuli siis tehdä. LIsäksi tuleva projektini neulotaan ylhäältä-alas eli pyörönä, joten keksin testata neuletiheyttäni neulomalla pienet kirjoneulesukat. Näin nämä käytännölliset mallitilkkunikin on neulottu pyörönä tason sijaan, kuten tuleva puseroni.

Nämä sukat ovat siis Väiskiä väreissä hopea ja ärjy. Neuloin ne varpaista varteen looppaamalla mukaillen Leymys-sukan ohjetta.

Kuvio on sama kuin aikaisemmin neulomassani JoJo-neuletakissa, koska seuraavaksi aion neuloa Anna Johannan Juxtaposition-puseron alla olevilla väreillä. Kirjassa tuo sama kuvio toistuu ihanan seesteisen mustaharmaavalkoisena, mutta minä ihastuin näihin väreihin vahingon kautta: alkukeväästä huomasin, kuinka ihanasti Väisikin värit, magneta, bystantti ja ärjy, sopivat taivaansiniseen Lettlopiini. Väinämöisestä löytyikin sama sävy, lemmikki. Sitten piti vielä keksiä jokin neulemalli, mihin näitä värejä käyttäisi. Siihen rakoon sopivasti ilmestyikin Anna Johannan Onnensäikeitä-kirja…

Että tällaisia suunnitelmia. Mutta kuinka ahkera mallitilkun tikuttaja sinä olet vai elätkö vaarallisesti ja neulot suorilta menemään? 🙂 Oli miten oli, niin hyviä vinkkejä sen tekemiseen sekä kiertämiseen löytyy mm. Kotikutoisesti-blogista otsikolla Hyvä, paha mallitilkku.

Hertta-pusero

Testasin viikonloppuna ompelukerhoni mukana Ainoan uutta naisten kaavaa, jossa on useampi pusero- ja mekkovaihtoehto. Varsin monipuolinen kaava, tykkään!

Itsellä meni kokeiluun pitkähihainen pusero. Mekko pitkillä hihoillakin mietitytti, mutta olen jo niin monta Maikki-mekkoa tehnyt, että jätin sen ajatuksen nyt tällä kertaa sikseen.

Omasta jemmoistani kaivoin Ommekuplan Pineapple-trikoon: ei ehkä täysin minun värinen kangas, mutta kuosi on huippu! Siksi en ole tätä halunnut leikellä, mutta mikään muu kangas ei vaan puhutellut juuri nyt. Usein myös kaavakokeilut onnistuvat varsinaista työtä paremmin, niin otin riskin. Tätä onneksi löytyy jemmoistani myös niin paljon, ettei kaikki tähän edes kulunut. Vielä siis vaalittavaa riittää ja riskin ottaminenkin kannatti, sillä tästähän tuli varsin kiva pusero.

En kovin tarkkaan lukenut ohjeita, mutta monta sivua niitä luonnollisesti oli, kun kaavassa on monta toteutusmahdollisuutta. Lähinnä luin, kuinka hihan rypytykset framilonilla tulisi tehdä, koska sitä en ole juurikaan aikaisemmin käyttänyt ja ne vähäisetkin kokemukset ovat olleet huonoja. Eikä se mennyt tälläkään kerralla putkeen: sain aikaiseksi vain sutta ja sekundaa, niin ompelin lopulta avuksi perinteiset rypytyslangat. Se on työläämpi vaihtoehto, mutta toisaalta hihansuissa ei ole rypytettävää kovinkaan paljon. Eli se ei ollut mikään suuren suuri työ ja sitä paitsi minun kohdalla se vaikuttaa olevan ainoa toimiva tapa. 😀

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan. Muokkasin kaavaa kuitenkin niin, että nostin vyötärön kapeimman kohdan pari senttiä ylemmäs. Hieman ommellessa oikaisin myös sivusauman kaarevuutta vyötäröltä helmaa kohti. Silti pusero niin sivuista kuin selän puolelta vähän pussittaa. En kuitenkaan kavennut sivusaumoista enempää, koska kohdistin kuviot niiden(kin) osalta. En siis halunnut sitä vaivaa menettää. Toisekseen istuvuutta pitäisi minun kohdalla parantaa ompelemalla joko muotoiltu keskitakasauma tai muotolaskokset rangan molemmin puolin. Kokemuksesta siis tiedän, että sivusaumoista kaventaminen ei poista ylimääräistä väljyyttä, vaikka sitä siellä vaikuttaa olevan. Todellisuudessa sitä tarvitaan etupuolelle rinnoille ja vatsalle, mutta ei niinkään takakappaleeseen suoran selkäni vuoksi.

Siitä on vain niin kauan kuin viimeksi olen ommellut tämän mallisia vaatteita, etten muistanut, että minulle takakappaleen on hyvä olla vähän kapeampi kuin etukappaleen. Eikä sitä väljyyttä nyt tässä paidassa niin paljon ole, että sitä olisi haitaksi asti. Enemmän se yleensä haittaa mekkoja ommellessa, jolloin takakappaleen väljyys työntää mekon helman eteenpäin telttamaisesti.

Eli tätä puseroa en ainakaan tämän enempää tuunaile, jotta kuvio takakappaleessa pysyy ehyenä ja sivusauman kohdistukset kohdallaan. Takakappaleen hienosäädön voin tehdä sitten seuraaviin…

Vyötärön nostamisen lisäksi huolittelin myös pääntien omalla tavalla: hankin vasta sellaisen pienen apuvälineen, millä tehdä kanttinauhaa, niin kokeilin sitä. Tuli jotain uuttakin siis kokeiltua, sillä pusero itsessäänhän oli melko peruspertsaompelua. Mainittava vielä siis on, että puseron pituudet ovat tosiaan myös kaavan mukaisesti ja ainakin minulle niin hihojen kuin helman osalta varsin sopivat.

Tämä kangas ja malli sopivat kyllä hyvin yhteen. ♥ Lisää kuvia tämän kaavan testauksesta löydät Instagramista #sewprisebyainoa. Itse kaava tulee myyntiin lähiaikoina.