Otti monta vuotta, kun ajattelin, että pärjään ihan pelkällä ompelukoneella. Reilu vuosi sitten hankin kuitenkin saumurin, mikä sai ihmettelemään moisia ajatuksia: nyt ajattelen, etten tulisi ilman saumuria toimeen.
Nyt taisi käydä samoin peitetikkikoneen eli peittarin suhteen: olen ajatellut, että en tarvitse sellaista, koska minulla on aina ollut ompelukone, missä kaksoisneula toimii hyvin. Muutoinkin olen – ainakin ajatuksieni ja kangasvarastoni osalta 😉 – siirtynyt enemmän joustamattomien ompeluun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, yhtäkkiä otin ja ostin peittarin.
Testiajojeni eli muutaman t-paidan ompelun jälkeen voin sanoa, että se on aivan ihana! Miksi en ole tätä aikaisemmin hankkinut! Esimerkiksi on tosi mukava, kun ei tarvitse vaihdella ompelukoneeseen neuloja viimeistelyjä varten. Toisekseen peittari vaikuttaa melko helppokäyttöiseltä langoituksen suhteen sekä kulkee kevyesti kuin unelma. Olen useamman kerran joutunut tarkistamaan, menikö langat poikki tai lähtivätkö ne neulasta, kun se ompelee kuin tyhjää vain. Plussaa on myös hiljainen ääni.
Ostin Jukin MCS-1800 Kirei – peitetikkikoneen, jolla voi ommella erilevyisiä tikkauksia joko kahdella tai kolmella neulalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka huolittelin mustan t-paitani kolmella neulalla. Kuvanotto hetkellä olin tosin jo ottanut keskimmäisen neulan pois, koska toiseen paitaan kokeilin kahden tikin huolittelua kuin kaksoisneulalla konsanaan (alla oleva kuva).
T-paitojen kaavana käytin PuuhakasPajan Eerikaa. Aikaisemmin olen testannut kaavan pitempihihaisena.
Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan, mikä on istuva kaikilta muilta osin, mutta tämä lyhyt hiha on omaan makuuni liian leveä. Näin leveä näyttää paremmalta käärittynä, missä kaikki printtikankaat puolestaan valkoisen pohjavärinsä vuoksi eivät ole niin edukseen.
Kangas on FabriKingin luomutrikoo Crystal lila. Olen sen joskus saanut Kunkkupussin ostaessani ja sitä oli juuri sopiva pala t-paitaa varten. Jopa niin hyvin, että pystyin kohdistamaan raidat kohdalleen (huom! kohdistin siis raidat, mutta en kuvioita).
Ainoat pienet muutokset, mitkä tein kaavaan olivat helman pidentäminen kuusi senttimetriä (sis. kolmen senttimetrin käännevaran) sekä pääntien pieni pyöristys ja syvennys. Muutoin tämä kaava on mielestäni oikein hyvä ja toimiva. Itseasiassa se voipi olla the t-paitakaava, kun noita hihoja vähän säädän.
Toki voisin vielä rintalaskoksen paikkaa tarkentaa, sillä se on vähän liian korkealla minulle. Mutta se näytä vaikuttavan puseron istuvuuteen eikä kuosikankaasta oikein erotukaan, niin saapa nähdä… Ehkä en siihen ryhdy, vaan surruuttelen huoletta näitä peittarin kanssa läjän lisää. 😄
Raitojen kohdistusvinkit:
- Raidat on helpompi kohdistaa paidan sivusaumoissa, jos piirtää etu- ja takakappaleiden kaavat kokonaisina puolikkaiden sijaan. Eli kaavoja piirtäessä kaavapaperi kannattaa taitaa kaksin kerroin ja asettaa tuo taitos kaavan keskikohtaa osoittavalle pystysuoralle linjalle (keskietu- ja keskitakaviivoille). Näin kaavasta tulee kokonainen ja raitojen suoruutta on leikatessa helpompi tarkistaa sen sijaan, että kangas olisi taitteella.
- Piirrän kaavoihin yleensä saumanvarat ja käänteet valmiiksi. Se helpottaa varsinkin raitojen kohdistamisessa, kun ne ovat varmuudella molemmissa kappaleissa samat .
- Koska tässä paidassa on rintalaskos, muuttaa se hieman etukappaleen raidoitusta. Sen vuoksi kohdistin sivusaumojen raidat toisiinsa sopivaksi helmasta lähtien (kuva 1. helman käännevarat ja kuva 2. sivusauma), jotta muotolaskosten vaikutus ei niin näkyisi.
- Hihojen raidat puolestaan kohdistin takakappaleen avulla niin, että niiden raidoituksista tuli samanlaiset takakappaleen kanssa kainalosaumasta alaspäin (kuva 3.)
