Kuva päivässä -projekti

Heinäkuussa 2016 aloitin 365 erilaista päivää- projektini eli halusin ottaa Instagramiin vuoden ajan kuvan päivässä. Tavoitteenani oli näin opetella ottamaan kuvia uudella järkkärilläni. Täysin putkeen kuvien ottaminen ei onnistunut, mutta pienen tauon kautta sain projektini valmiiksi yhtä aikaan blogini täyttäessä vuoden (ensimmäisestä blogivuodesta ja siihen liittyvästä käsityöhaasteesta postasinkin jo kuun alussa). Kaikki kuvat löytyvät Instagramista @maaritseblogi


Aluksi otin kuvia itsekseni, ja se olikin helppoa kamerakammostani huolimatta, koska kesäaikaan kuvauskohteita löytyi vaivatta jo omasta pihapiiristä. Syksyyn mennesssä aiheet alkoivat kuitenkin loppumaan. Sattumalta Instagramista löysin tuolloin fms-yhteisön, joka liittyy Fat Mum Slim– blogin kuva päivässä- valokuvaushaasteeseen. Innostuin siitä niin, että jatkoin projektiani yhdessä muiden kanssa.

linnut

 

Puolivälin vaikeudet

Vaikka sanalistat koukuttivat nopeasti, lokakuusta lähtien kuvien ottaminen muuttui vuoristoradaksi, koska aika ei riittänyt kaikkeen. En olisi kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kävin lähes koko ajan painia itseni kanssa, mitä tehdä.

Helmikuussa kuvien ottamisesta tuli kuitenkin liian raskasta: se häiritsi yllättävän paljon keskittymistäni, koska jo pelkkä ajatus kuvasta, kunkin päivän teemasta ja sen toteuttamisesta, pyöri usein alintajunnassa painolastina, mikä keveni vasta, kun kuva oli otettu ja Instagramiin laitettu. Eivätkä kuvatkaan enää kaksisia olleet, joten kiireessä en enää oppinut mitään, vaan räpsin kuvan sieltä sun täältä pysyäkseni vain haasteessa mukana.

 

Voiko 365-projektissa onnistua?

Alkukesästä jatkoin kuvaamista ja tauon jälkeen se tuntui taas mukavalta. Kesä meni kuten ensimmäinenkin eli leppoisasti, ja vihdoin nyt syksyllä kaikki 365 kuvaa on otettu.

Vuoden kuvausputki ei kuitenkaan onnistunut, ja se hieman harmittaa. Toisaalta ajatus sen onnistumisesta muun elämän ohessa, tuntuu ihan mahdottomalta. Mutta ehkä vielä joskus kokemuksestani viisastuneena voisin onnistuakin. Esimerkiksi:

  • Huomasin, että kuvausrytmissä pysymistä usein auttoi se, että otin päivän kuvan edellisenä päivän valmiiksi. Välillä käytin kyllä vanhempiakin kuvia, mutta pyrin ottamaan ne aina joko samana tai edellisenä päivänä.
  • Jossain vaiheessa ymmärsin tallentaa kuukauden sanalistan puhelimen taustakuvaksi, joten sen löysi tarpeen mukaan vaivatta.
  • Ahdistuin alussa, koska pidin kuvien laadun suhteen rimaa liian korkealla, mutta eihän aina voi onnistua. Ei varsinkaan koko vuotta putkeen!
  • Pelkällä järkkärillä päivittäin kuvaaminen on ihan liian vaivalloista, joten kännykän käyttö olisi ehdotonta. Eli note to myself, että seuraavaa puhelinta ostaessa pitää kiinnittää huomiota kameran ominaisuuksiin. Nykyisessäni on niin huono kamera, että sillä tulee yleensä kelvottoman suttuisia kuvia, joten siitä ei nyt ollut juurikaan apua.
  • Itsekseen kuvan pystyi ottamaan päivän mittaan ihan mistä ja milloin vaan. Mutta kaikella on puolensa ja puolensa… Vaikka valmiit sanalistat luovat omat paineensa kuvien ottamiseen, ihastuin niin fms-yhteisöön kuulumiseen, että suosittelen tällaisia valokuvaushaasteita lämpimästi. Niitä löytyykin Instagramista joka lähtöön, ja niihin voi kukin osallistua omien aikataulujensa mukaan: aina satunnaisista päivistä kuukausiin, jopa vuosiin saakka.

auringonlasku

 

 Epäonnistumisesta onnistumiseen

Saavutinko sitten alkuperäisen tavoitteeni eli opinko ottamaan kuvia järkkärillä? Harmikseni en, koska usein kiireessä otin kuvia automaattiasetuksilla, jotta saisin vain päivän kuvan aikaiseksi. Jotta olisin oppinut, olisi minun pitänyt raivata aikataulujani eli esim. luopua käsitöistä, enkä siihen ollut valmis.

Matkan varrella kävi siis niin, että haasteeseen osallistumisesta tuli vähitellen ja huomaamattomasti päätavoite siinä missä alkuperäinen tavoitteeni puolestaan hälveni ja lopulta katosi mielestäni kokonaan. En kuitenkaan ottanut 365:ttä kuvaa turhaan, sillä:

  • Seuraamalla muiden kuvia, sain monia ideoita ja ajatuksia sommittelusta sekä siitä, mitä haluan oppia.
  • Projekti oli kuin jatkuva ympäristöopin tunti. Esimerkiksi tulin selkeästi tietoisemmaksi mm. vuorokauden pituudesta (koska piti kytätä auringonlaskuja ja -nousuja ) sekä vuoden kulusta niin meillä Suomessa kuin muualla. Tunnistan nykyisin myös enemmän eri lintulajeja kuin aikaisemmin.
  • Haastoin itseäni käymään vähän siellä sun täällä ja tekemään vähän sitä sun tätä.   😊
  • Opin joitakin valokuvauskäsitteitä, kuten negative space ja composition. Mitä ne suomeksi olisivat, en osaa sanoa.  🙈 Alla on kuitenkin composition-kuvani, joka valittiin kaikista kuvista (joita oli sinä päivänä lähes 2 000) Fab Four -nelikköön eli kolmen muun kuvan kanssa yhdeksi teeman parhaimmista!

auringonlasku_july_2017

En siis saavuttanut sitä, mitä alunperin tavoittelin, mutta monta muuta asiaa kylläkin. Nyt on kuitenkin aika pitää taukoa valokuvaushaasteista, ja keskittyä enemmän laatuun kuin määrään kuvien ottamisessa. Jospa siten se alkuperäinenkin tavoite tulisi saavutettua!

Joko sinä olet osallistunut johonkin valokuvaushaasteiseen? 

Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Ensimmäinen blogivuosi

Nyt on aika kahvitella, sillä MaarItse-blogi täyttää yhden vuoden! Tarkalleen ensimmäisen postauksen olen tehnyt vuosi sitten syyskuun lopulla, mutta kulissien takana tein töitä jo ennen avauspostausta, joten otan varaslähdön myös juhlintaan. Mitään ihmeempää juhlahumua ei kylläkään ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä, miksi aloitin ja mitä tulevalta odotan. Ensi viikolla postaan vielä tarkemmin ajatuksiani Vuosi väriterapiaa – käsityöhaasteesta sekä loppukuusta 365 erilaista päivää- projektistani. 


Aloitin bloggaamisen vuosia sitten pelkästään käsitöihin keskittyvällä Arkeni aarteet-blogilla. Uusi blogi tuli kuitenkin ajankohtaiseksi, kun käsitöiden rinnalla alotin uuden harrastuksen, valokuvauksen, ja siksi tarvin erilaisen blogipohjan, jotta selkeys säilyisi (blogin alusta voit lukea täältä, klik). Toisekseen uuden blogikodin etsimistä joudutti myös turhautumiseni silloiseen blogiini, jossa postaustahtini oli hyvin epäsäännöllistä. Lisäksi minulle oli riittänyt siihen saakka – usko tai älä – niin sanotusti itselle kirjoittaminen.

Erityisesti tuosta tekemättömyydestä, paikalleen jämähtämisestä, sain siis tarpeekseni: tuli tarve toimia ja toteuttaa sekä syntyi halu liittyä muiden bloggaajien joukkoon. Uusi blogi ja sen nimi syntyikin tuossa tilanteessa hieman uhmaakkaasti minä itse– mentaliteetillä, mutta toki se viittaa eritoten nimeeni ja itse tehtyyn, sillä siitähän tässä MaarItse-harrasteblogissani on kyse.

Miten vuosi sitten on mennyt? Oikein hyvin, sillä nyt postaustahti on ollut melko hyvä, käsityöt ovat edenneet sekä taidot karttuneet ja tietokone pursuaa valokuvista. Tähän pääsemistä ovat auttaneet erityisesti blogihaasteeni, koska onnistuakseen niissä minun on ollut pakko aikatauluttaa ja asettaa harrastuksille aikaisempaa tarkempia tavoitteita. Käsitöiden osalta olen siis ottanut osaa Vuosi väriterapiaa– haasteeseen ja valokuvauksen, 365 erilaista päivää– projektini osalta, Instagramissa #fmskuvapäivässä-haasteeseen.

Myös vuorovaikutus on lisääntynyt jo pelkästään haasteiden myötä, mutta niiden lisäksi olen rohkeammin tutustunut ja kommentoinut eri blogeja sekä FB:n käsityö- ja blogiryhmiä. Innostuneena tein jopa MaarItse-blogin omat FB-sivut ja lisäilin tänne blogiinkin muutaman somenappulan seuraamisen helpottamiseksi.

Suurin muutos vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut omassa asenteessani bloggausta kohtaan: aikaisemmin ajattelin, että bloggaus on ikään kuin käsityöharrastukseni sivutuote eikä itsessään harrastus. Jälkikäteen ajattelutapani tuntuu nurinkuriselta, että ajattelin saavani haaveitteni mukaisen, visuaalisesti kauniin blogin ikään kuin itsekseen vain käsitöitä tekemällä. Hah, eihän se niin mene. Jatkossa aionkin opetella bloggaamiseen liittyviä taitoja siinä missä käsitöihin ja valokuvaamiseen liittyviä. Hurja on suunnitelmani, sillä kaikkiin kolmeen liittyy niin paljon kaikkea, mutta hyvin innossani olen!

MaarItse_eka_blogivuosi

Lämmin kiitos Sinulle, joka olet hetken tai jopa pitemmän retken jakanut tätä innostusta kanssani!

Tavataan pian uudestaan ♥ 

Loma-ajan bloggausviikko

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat ja vierailijat niin täällä blogissa kuin Facebookissa. Teidän runsaiden vierailujen vuoksi päätin hieman raottaa harrasteblogini kulisseja Kototeon haasteen mukaisesti. Taustalla usein tapahtuu paljon, mutta vain murto-osa näkyy täällä. Näin on erityisesti nyt loma-aikaan, kun pelkälle ajatustyölle on jo niin paljon enemmän aikaa kuin arkena. Siksi tämä pitkä postaus ei taida olla realistinen viikkokuvaus harrastamiseni suhteen, vaikka olin lähes koko viikon mökillä ja muutakin kesäohjelmaa ilmeni, mutta silti, syksyllä tuskin ehtisin näin moneen. Pitääkin sitten palata asiaan uudemman kerran, mutta vielä ainakin pari viikkoa, näillä mennään! 😀


Maanantaina virkkasin loppuun perjantaina Jyväskylän Kesän Neulefestareilla aloitetun harjoitustyön, popcorn-virkkaustyön. Aloitin sen Molla Millsin kurssilla, mitä varten olin ostanut etukäteen langat, mutta unohdin ne festareille lähtiessäni kotiin, joten jouduin paikan päältä ostamaan uudet langat.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Nyt kotiin jääneet langat odottavat vuoroaan, ja mielen päällä pyörii ajatus laukusta… Hmmm, joka tapauksessa oli idea mikä tahansa, kannattaisi se laittaa pian alulle, koska harjoitustyön avulla käsiala on tasoittunut ja kuviovirkkaus näyttää nyt hyvältä.

Tiistai oli bloggaamisen suhteen vaisu päivä, koska Uunimies piti viedä kotiin loppuviikon töitten vuoksi. Mökillä pakkaamisen ohessa en ehtinyt kuin räpsiä kuvia aina sieltä sun täältä. Kaiken touhun keskellä pyöri toki koko ajan oma päänsisäinen käsityökanavani, että miten laukkuni niistä kotiin jääneistä puuvillalangoista toteuttaisinkaan…

kirjosiepon_poikanen

Keskiviikkona takaisin mökille lähtiessä mietin, että mitä käsitöitä otan mukaan eli minkä tekemiseen ahtaassa ja hämärässä jaksaisin keskittyä. Siitä syystä hylkäsin yhden pitkään to do-listalla olleen laskospuseron, koska ohje oli jo niin pitkä, että en edes sitä jaksanut lukea loppuun asti eli ei, jääkööt kotiin ja yhä haaveeksi. Loppuviimein otin mukaan Ommellisen aniliiinin Anemonen ja pari keskeneräistä työtä. Eiköhän näillä pärjäisi loppuviikon.

sunset_july_17

Mökille asettumisen jälkeen kävin läpi viime päivinä otettuja kuvia sekä tilasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan. Siis sen ihka ensimmäisen, vaikka viime päivinä julkaistiin jo neljäs kirja. Kaikki Virkkurit ovat hyviä – ja niin varmasti uusinkin – mutta ensimmäisessä olisi ohje suunnitelmallani laukkuprojektille, joka oli kirkastunut viime päivien aikana. Toki se olisi kirjastostakin ollut, mutta en nyt malta jonottaa. Odottaessa pian tasainen kuviovirkkauskäsialakin katoaisi. 😉 Tilasin myös lisää puuvillalankaa ja ergonomisen Clover-virkkuukoukun.

Torstai oli varsin touhukas blogipäivä. Korjasin vihdoin ja viimein neulostakin pääntien, joka on alun alkaen istunut olalta huonosti ja siten jäänyt pitämättä. Heh, korjaamisen meni noin viisi minuuttia ja sen suunnitteluun lähes kaksi vuotta… Istuvuudesta ei vieläkään ihan priimaa tullut, mutta lopputulos kuitenkin menettelee, ja takista tuli niin hyvä kuin suoralla kaitaleella voi tulla. Pääasia on, että nyt sitä kehtaa pitää.

neulostakki_nosh

Illan päälle leikkasin vielä mekon ja ompelin sen viimeistelyjä vaille valmiiksi.

ommellinen_anemone_aniliini_ottobre_relax_mekko

Lisäksi  kirjoitin luonnosta 365 erilaista päivää -projektiini liittyen, koska tänään oli 300. kuvauspäivä. Loppukiri herätti ajatuksia siitä, mikä on toiminut ja mikä ei. Lueskelin myös muiden blogeja, joista parasta antia oli ehdottomasti Sannan jutut-blogin Uskalla rakastaa arkeasi-postaus.

Joidenkin blogien kohdalla harmittelin, että en voinut komentoida, jättää puumerkkiä käynnistäni, koska kommenttikenttien profiileista puuttuivat nimi/url-osoite- ja/tai anonyymi -vaihtoehdot. Niiden avulla voin siis kommentoida esim. Blogger-blogeja, koska jostain syystä WordPress-vaihtoehto ei niissä toimi. Kommentoinnin rajallisuus onkin ainut harmi tässä WP-blogissani, ja se saa kaipaamaan entistä Blogger-tiliäni, missä valtavirta blogeista tuntuu olevan.

Lueskelin myös Facebookin puolelta Blogisiskojeni pohdintaa tunnisteiden käytöstä, ja hetken murehdin jo vuoden vaihdetta oman blogini kategoria-otsikoinnin osalta. Selkeyden vuoksi olen siis luokitellut postaukset tunnisteiden lisäksi eri kategorioihin, joista osa liittyy vahvasti vain tähän meneillään olevaan vuoteen. Mitä kummaa teen niille vuoden vaihtuessa? Selkeys katoaa, jos joka vuosi nostan esille tuolla tavoin teemoja, jotka ovat käytössä lähinnä vain yhden vuoden ajan. Eih, siitä seuraa sillisalaatti, joten jotain pitää loppuvuoden aikana keksiä!

Perjantaina viimeistelin mekon, ja hain Uunimiehen asemalta mökkiseuraukseni. Siksi unohdin, että kuudelta illalla alkoi Verson Puodin heinäkuun ompelukerho. Iiiks! Muistin sen vasta illalla saunassa, mutta pyyhe päällä, saunanraikkaana, ehdin kuitenkin vielä mukaan. Tälläkin kertaa ompelukerhossa on mahtava idea eli tavoitteena on 100 paitaa Puodista. Heti alkoi jännittämään, että millainenhan minun kuosini tulee olemaan, siis se yksi sadan kuosin joukosta.

Lauantaina kesä yllätti eli suunnitelmat meni tuosta noin vain ihan uusiksi ja käsitöitä, Instagramia yms. en ehtinyt, koska tuli muita menoja.

raviliput

Sunnuntaina jälleen vein Uunimiehen kotiin, ja mietin taas seuraavaa mökkiviikkoa varten mukaan otettavia käsitöitä. Ilokseni Virkkuri-kirja, uusi virkkuukoukku ja langat olivat tulleet.

virkkuri_1_kuviovirkkaus_limupussi

Lisäksi Anemone-mekosta tuli niin hyvä, että päätin tehtailla syksyä varten muutaman mekon lisää. Niitä varten vaatekaapistani 😉 tuli otettua mukaan jo melko harmaita kankaita, mutta sellainenhan on jo tuo merikin: harmaa ja syksyinen. Toivottavasti tulisi vielä kuitenkin edes muutama aurinkoinen päivä! 

purjevene


Kulissien taakse pääset kurkistamaan myös näissä blogeissa:

 

Lomasuunnitelmia

Toukokuussa on ihana seurata lapsia, kuinka he odottavat jännittyneinä tulevan kesän seikkailuja. Se taianomainen tunne tarttuu, vaikka itsellä viimeiset viikot menee tiukasti töihin keskittyen. Kiireen vuoksi omien lomasuunnitelmien aika onkin yleensä vasta sitten, kun suvivirsi on laulettu ja muutama päivä henkeä vedetty eli nyt.

Toki kesäkäsitöitä olen suunnitellut jo vuoden vaihteessa lähtiessäni mukaan Vuosi väriterapiaa-haasteeseen eli jatkan kesän ajan kaappien konmaritusta kankaista ja muista tilpehööreistä tuon blogihaasteen merkeissä.

virkkukoukkunen_taulu_miul_on_ompelunssa

Kovasti kyllä tulevan perjantain Kankaiden yö-tapahtuma houkuttelee, mutta yritän pysyä kovana. Jospa työhuoneen siivous motivoisi pysymään ostolakossa. 😉 Ja lohdutuksesi Verson Puodin Ompelukerho-paketti näyttää lähteneen, joten ihan ilman kangaspakettia en minäkään jää.

Kesäkuu meneekin varmaan ommellen, mutta heinäkuussa aion virkata: osallistun ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille Molla Millsin popcornvirkkauskurssille. Popcornvirkkaus on entuudestaan jo tuttua puuhaa, mutta ennen kaikkea odotan sitä inspiroivaa fiilistä ja tunnelmaa, mitä yhteisen asian äärellä jaetaan.

Valokuvaus kuuluu olennaisena osana kesään. Kuvauskohteet eivät ainakaan loppu kesken! Kesäkuun alusta lähtien olenkin jälleen herätellyt kuva päivässä projektiani henkiin Istagramin puolella (@maaritseblogi).

oranssi_auringonlasku

Valokuvaamisen tekee helpoksi meren läheisyys niin kotona kuin mökillä. Tänä kesänä en kuitenkaan tyydy vain kuvaamiseen, vaan aion asiaan paneutua nettikurssin avulla sekä pystytän oman näyttelyn kotiini, sillä alkuviikosta Ikeasta tuli ostettua Uunimiehen mukaan miljoona taulukehystä. Siitä se hauskuus syntyy, kun niitä nakutellaan seinälle. 😀

Suuret eivät ole siis suunnitelmani, vaan nautin pienistä arjen hetkistä, kuten aikaisista aamuista, päikkäreistä riipputuolissa, aamukahvista terassilla, siivoamisesta, ulkoilusta… Ennen kaikkea siitä, että ei tarvitse niin aikatauluttaa! 

Uuden vuoden suunnitelmia

Ensi vuonna osallistun Miran Sirpukan solmuissa -blogin Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, missä kuukausittain tulee toteuttaa etukäteen valittujen värien mukainen käsityö. Omalta osaltani tämä haaste tulee olemaan jokseenkin vanhan toistoa, koska vuosi sitten innostuin HommaHuoneen Vuosi värien kanssa -haasteesta. Harmittavasti siinä haasteessa en kuitenkaan onnistunut niin hyvin kuin alunperin suunnittelin: loppujen lopuksi osallisuuteni kutistui pariin kolmeen kuukauteen kokonaisen vuoden sijasta.

bloggaajankalenteri

Värit kuitenkin yhä innostavat ja kiinnostavat, eivätkä varastot ole tyhjentyneet, joten värihaaste motivoi kovasti vieläkin. Heh, ja onhan nyt se aika vuodesta, kun mielen täyttää toiveikkuus, ja lupauksia tehdään lähes kaiken mahdollisen ja mahdottoman suhteen. Nyt siis nautin täysin hullaantuneena tästä uuden vuoden aloittamisesta, ja otan haasteen ilolla vastaan, vaikka tiedostankin, että tämä huumaava mahtipontisuus saattaa karista vielä arjen asettuessa uomiinsa. Mutta sitä murehdin sitten, kun näkee käykö niin, ja jos käy, niin missä määrin… Ja toisaalta, kuluneen vuoden aikana opin ainakin sen, että minun ei ole järkevää joka kuukausi kokeilla uutta kaavaa. Silloin tekemisesstä katoaa rentous, aikaa ei riitä mihinkään muuhun elämään eikä haastekaan sillä tavoin hampaita purren etene.

vklo2017

Tulevan haasteen suhteen jokaisen tulee miettiä ja ilmoittaa kuukausivärinsä etukäteen ennen vuoden vaihdetta. Minä aloitin värien suunnitelun sillä, että kävin nopeasti läpi kangas- ja lankavarastoni ja sen jälkeen mietin, että mitkä materiaalit mahdollisesti soveltuvat mihinkin vuodenaikaan mm. paksuutensa tai jonkun muun ominaisuutensa vuoksi. Näin päädyin seuraaviin väreihin:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Haasteen tarkemmat ohjeet ja muut siihen osallistuvat blogit on siis nähtävissä Sirpukan solmuissa -blogissa. Huisin jännää \o/! Ja tämähän on siis vain käsityöhaasteni. Valokuvauksen suhteen ainakin 365 erilaista päivää eli vuoden kestävä valokuvausprojektini jatkuu kesään saakka, sillä sen suhteen olen puolessa välissä. Ja vielähän tässä ehtii suunnitelmaan vaikka mitä… 😉 Mitäs te muut olette ”päänne menoksi” ajatelleet?