Pienet tonttupaidat

Jämälangoista voi neuloa ihastuttavia pieniä tonttujen villapuseroita koristeeksi vaikka joulukuuseen tai -korttiin.

Näihin ei hirveästi lankaa tarvi ja ohjeitakin on saatavilla useampia ilmaiseksi.

Nämä minun pikkupuserot neuloin Veera Välimäen ohjeella ”Teeny Tiny Holiday Sweater”. Se on englannin kielinen ohje ja ilmaiseksi ladattavissa Ravelrystä täältä, klik.

Minä tykkäsin tällaisista eleettömistä, mutta erilaisia koristeltuja versiota löydät useampia netin syövereistä esimerkiksi hakusanoilla tiny sweater knitting pattern free.

Koristeiden lisäksi nämä pienet puserot ovat myös nopea ja helppo tapa kokeilla, kuinka neulotaan raglanhihainen pusero ylhäältä-alas sekä harjoitella englanninkielisen ohjeen mukaan neulomista, jos suurempien töiden aloittaminen hirvittää.

Minusta nämä ovat hellyttävän suloisia. ♥

Valkoiset soodakoristeet

Soodataikinasta tein joulukuusen koristeita joitain vuosia sitten.

Soodataikinasta tehdyt koristeet ovat kuin auringonvalossa välkehtivä lumihanki: puhtaan valkoisia ja kimaltelevia.

Soodataikinan ohjeen löydät täältä, klik.

Koristeet muotoilin eri muotoisilla piparkakkumuoteilla. Pinnan kuviot kaulitsin pitsisten muoviliinojen avulla.

Joidenkin koristeiden pitsikuvioita korostin rei’ittämällä ne vielä pienemmillä muoteilla.

Näitä koristeita voi kiinnittä myös joulukortteihin. Silloin pitää kuitenkin huomioida koristeiden kosketus- ja kosteusherkkyys eli nämä menevät kovista iskuista palasiksi ja/tai kosteutta saadessaan mössöksi.

Itse ajattelin jatkojalostaa nämä jonkinlaiseksi joulukranssiksi sisälle, koska olemme luopuneet joulukuusesta: minä en kestä aitoa ja muovisen mennessä rikki, uuden ostaminen ei tuntunut enää merkittävältä tunnelmanluojalta. Kaappiin en kuitenkaan näitä haluaisi jättää, niin mielessä on pyörinyt näiden yhdistäminen joko pyöreään metallikehikkoon tai sopivan vänkkyrään ja sievään oksanpätkään.

Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂