Kategoria: Käsityöt

Käsityöt

Ensimmäinen syysmekko

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Ensimmäinen syysmekko

Elokuun aikana tein kaksi syysmekkoa yhdistämällä Ommellisen Mekkotunika- ja Hulmuhelmamekko -kaavoja. Näin siksi, että Mekkotunika istuu minulle yläosastaan niin paljon paremmin kuin Hulmuhelma. Syysmekkoni ovat siis Mekkotunikaa kaikilta muilta osin paitsi helman hulmua ja taskuja. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisen mekkoni, jonka ompelin elokuun ensi metreillä. Toisesta mekosta myöhemmin, niin pysyy postaus kuvineen sopivassa mitassa. 🙂

Mustan version ompelin Ommellisen trikoosta. Leikkasin sen mökillä lattialla ähisten jotenkin sinne päin, mutta silti tuli tosi kiva. Ainoastaan helmaa olisi voinut vähän kaventaa ennen hulmun ompelua, koska mittailuistani huolimatta mekkotunikan helma oli vähän leveämpi, mitä piti. Mutta laiskotti kaiken kiemurtelun jälkeen, niin ompelin ne yhteen siitäkin huolimatta hulmua hieman venyttäen.

Sen tarkkasilmäiset voivat huomatakin saumasta, koska se vetää helmaa pussille.

Pitkän hihan kaavaa lyhensi reippaasti. Lisäksi lyhensi Mekkotunikan helman mittaa jonkin verran, jotta helman mitta kokonaisuudessaan pysyisi sopivana.

Mekosta tuli ihana. Tuolloin tosin ajattelin, että siitä tuli hieman liian pitkä.

Enää en niin ajattele, sillä käytössä tämä on ollut mukava ja oman mielen mukainen. Sitä ajatusta vahvisti toisen version ompelu kukkakuosisesta trikoosta, mitä menin lyhentämään liiaksi, kun nyt tein kaavamuutoksen ihan ajatuksen kanssa viivaimen avulla kotosalla.

Ehkä pitäisi sellainen tarkka työ lopettaa. 😀 Ei tokikaan kukkaversiostakaan susi tullut, mutta vieraan oloinen itselle. Onneksi se äidille kelpaa, niin hänelle sitten.

Mutta palaan tähän kukkamekkoon, kunhan ehdin kuvat editoida. 🙂 Kaunista syksyä kaikkille!

Käsityöt

Glow-mekko

by MaarItse4 kommenttia artikkeliin Glow-mekko

Yritin kiireellä pilata tämän mekon, mutta en onnistunut. 😀 Mekon kaava on Glow MUTCAT Design Houselta ja viskoosi FabriKingiltä.

Kiireessä olin ilmeisesti piirtänyt eripari kokoja, mistä johtuen hihat eivät meinanneet millään istua paikalleen. Myös taskut olivat ihan liian alhaalla, koska olin nipsnaps leikannut hakkimerkit ihan vaan sinne päin syystä ja toisesta, mitä en ymmärrä.

Mekko oli myös liian suuri. Onneksi. Niin oli pakko tehdä suurempi korjausliike ja olla huolellisempi. Eli kiltisti purin yläosan irti valmiista helmasta, piirsin pienemmän koon kaavat ja surauttelin uuden miehustan hihoineen. Tällä kertaa hihatkin istuivat paikalleen mukisematta, mistä hoksasin, että ensimmäisen mekkoversion hihojen täytyi olla jotain ihan muuta, mitä olin ajatellut piirtäväni ja tekeväni…

Tällä kertaa korjasin myös kuosin suoraan: ensimmäisellä kerralla leikkasin etu- ja takakappaleet taitteella, mistä johtuen kolmiot eivät ihan suoraan sitten menneetkään. Liukas kangas karkasi siis leikatessa paikaltaan. Toista kertaa samaa virhettä en tehnyt, vaan piirisin pienemmän koon etu- ja takakappaleet kokonaisena puolikkaan sijaan. Näin sain aseteltua kaavat paremmin kankaalle ja kuosin suorassa pitäminen oli helpompaa.

Jo tehtyä helmaosaa lyhensin yläosastaan kuusi senttiä, niin taskut asettuivat oikealle kohdalla ja helman mitta muuttui alkuperäisestä mitasta minulle sopivammaksi nilkkapituudeksi.

Että sellaista pientä säätöä tuli tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta. Hihoihin vielä lisäsin kuminauhat, vaikka ne ovat kaikista hihaversioista kapeimmat. Kuminauhan kanssa ne on vaan niin helppo nykäistä ylöspäin kyynärtaipaleelle, kun siltä tuntuu.

Lopputulos on ihanan kevyt, mutta pukeva. ♥ Ja tämä sopii niiiiiiin monen neuleeni kanssa, niin lyhyempien kuin pitempien neuletakeista puhumattakaan!

Mekon kuvauspäivänä sudenkorentoja lensi ympärillä huimia määriä. En malttanut olla laittamatta niitä tähän postaukseen. Onhan nuo pienet siivekkäät yhtäaikaisesti ihan karmeita karvoineen päivineen ja kuitenkin niin lumoavia herkkine siipineen. Lopussa on vielä muutama mekkokuvakin.

Käsityöt

Topista mekoksi

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Topista mekoksi

Edellisen postauksen Misurinan alla minulla oli mekko, josta en ajatellut postata. Ajatuksissani oli tehdä toinen pienempi ja tehdä postaus vasta sen jälkeen, koska tätä ensimmäistä piti tuunata melko paljon pienemmäksi. Mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että en ehdi tälle kesälle enää toista ommella. Kiinnostusta mekkoa kohtaan on kuitenkin ollut, niin ta-daa tässäpä tämä.

Tuunasin mekon Helen’s Closetin Reynols toppi- ja mekkokaavasta, minkä mukaan topin ja mekon helmat olisivat suoria. Tässä minä käytin topin kaavasta vain yläosaa: kaavassa oli merkkiviiva, mistä toppia oli mahdollista joko lyhentää tai pidentää, niin siitä viivasta katkaisin kaavan, ompelin mekon yläosan, vuoritin sen ja kiinnitin alareunaan rypytetyn helmaosan.

Helmaosassa on kolme frillaa, mitkä ei kovin hyvin erotu kirjavan kuosin vuoksi. Kaksi ensimmäistä on noin 30 cm ja alin 40 cm korkea. Minulle, noin 160 senttiselle, näin tuli hyvän mittainen helma. Käännevaraa tosin oli niukasti, kun en halunnut yhtään mitasta verottaa, niin yhdellä sentillä piti pärjätä. 🙂 Frillojen leveydet sovelsin niitä leikatessa kankaan leveyteen sopivaksi, jotta ei tulisi hukkapaloja.

Mekkokangas on viime vuoden ostos Leni Pepunkt -nettikaupasta.

Päädyin tähän kaavaan, koska tykkäsin leveistä olkaimista ja korkealle nousevasta etukappaleesta niin takaa kuin edestä. Tykkään, että liivit olkaimineen peittyvät kesä kuumallakin. Nyt alla oleva toppi tekee vähän raskaan vaikutelman, mutta kun oli niin kolea keli, että en kyennyt ilman sitä olemaan. Mutta periaatteessa tämä toimisi siis myös liivimekon tavoin.

Kaikkinensa muutin yläosaa (toppikaavan lyhentämisen lisäksi) niin, että suoristin takasaumaa. Siinä olisi ollut kaareva linja, jotta toppiin tai mekkoon ei tulisi selkäpussia. Lisäksi kavensin sitä sivusaumoista useamman sentin ja lyhensin olkaimia noin kuusi senttiä. Näillä muutoksilla sain aikaiseksi hyvän istuvuuden, ettei mitään ylimääräisiä vilku. 😉

Mekosta on moneksi, satoi tai pastoi. ♥

Käsityöt

Misurina

by MaarItseLeave a Comment on Misurina

Olen neulonut niin monta Caitlin Hunterin mallia, että voin huoletta todeta hänen olevan lempisuunnittelijani. Hänen malleissaan on muun muassa tietynlaista selkeää rytmiä, mikä miellyttää minua.

Näin on tässä hänen suunnitelmassaan Misurina-paidassa, vaikka ensin ihmettelin pääntiellä olevaa pitsineuletta. Että mitä turhaa krumeluuria! Mutta loppujen lopuksi se istuu siihen kuin nenä päähän: ilman pitsiosuutta graaffinen kukkakuvio ei olisi niin täydellinen.

Neuloin paitani silkkilangoista, mikä oli hieman uhkarohkea teko, koska silkkilanka ei ole paras mahdollinen kirjoneuleeseen. Kovin tarkkana langanjuoksujen kanssa saikin olla, jotta kuvio asettuisi. Pohjavärini on BC Garnin Tussah Tweediä värissä valtameri ja musta kuvioväri on Lana Gatton Silkyä.

Kaarrokkeen kuviot onnistuivat hyvin, kun tein ne rauhassa ja huolella. Myös Tussah Tweed -lanka oli onnistumisen suhteen armeliasta: mustat langanjuoksut nousivat paikoittain liikasi esille, mutta onneksi pohjalangan eläväinen väri nyppyineen lopulta peitti ne joukkoonsa. Luulin, että esille nouseminen johtui silkkilangasta, mutta Jyväskylän neulefestareilla minua moikkasi toinen Misurinan neulonut, jota harmitti minun tavoin palmikoiden kohdalla esiin tulevat langanjuoksut. Kuulin, että Tässä mallissa se on ollut haaste vähän yhdellä ja toisella, minkä monet ovat ratkaisseet jättämällä tekemättä langan sitomiset. Siinä suhteessa silkkilanka kohdallani toimi siis paremmin mitä olisi voinut ajatella, koska ne eivät ole loppujen lopuksi silmiin pistävät eli varsinkaan ei-neulovat ei niitä huomaa.

Silkkilangan joustamattomuuden vuoksi tein helmaan pienen halkion neulomalla lopusta noin viisi senttiä tasona edes-takaisin kaventaen muutamin kerran halkion molemmin puolin. Halkioon ja helmaan tein i-cord-reunat sekä nauhat, millä ajattelin sääteleväni helman venymistä.

Ajatukseni oli ihan hyvä, mutta ei ehkä käytännössä niin toimiva eikä sieväkään kuin ajattelin. Helma venähti viimeistelypesussa hieman liian pitkäksi. Luulen, että halkion olisi pitänyt olla myös suurempi, jotta se olisi toiminut mielikuvieni mukaisesti. Mutta epäonnistuneessa halkiossa on kuitenkin etunsa, sillä käytännössä silkkinen joustinreuna olisi varmaankin levennyt tätäkin epäsiistimmäksi. Että tällä mennään.

Ja on siis jo menty. Paita oli muun muassa Jyväskylän Neulefestareilla päällä, kuten sen kaveriksi ommeltu festarimekko. Mekkokaava on muokattu Helen’s Closetin Reynolds toppi- ja mekkokaavasta. Kangas on puolestaan vuoden vanha viskoosiostos saksalaisesta nettikaupasta, minkä nimeä en juuri nyt muista millään. 😬 Mekkoon palaan myöhemmin, kun teen toisen: pitää kokeilla vielä yhtä kokoa pienempänä, koska tämän yläosa joudin kaventamaan melkoisesti vähän sieltä sun täältä ja olkaimiakin lyhentämään kuutisen senttimetriä eli melko reilu oli, vaikka valitsin koon rinnanympäryksen mukaan.