Neulottu tonttulakki

”Joulutervehdysten” päälle neuloin tonttulakkeja lämmittämään.

Olin omasta mielestäni tallentanut monta ohjetta pienen tonttulakin neulomiseen, mutta pah ja pöh, nyt en löytänyt niistä ainuttakaan. Sohlasin sitten ohjeen omasta päästä.

Lankana minulla oli fingering-vahvuisia jämiä ja 2 mm pyöröpuikot. Minullahan on löysä käsiala, niin 2,5 mm puikot voisivat olla normaalikäsialan omaaville sopivammat.

Neuloin lakin looppaamalla alhaalta-ylöspäin 1 o, 1 n -joustinneuleella aloittaen. Aloitussilmukoita oli yhteensä 28 eli 14 per puikko. Joustinneuletta tein alkuun kuusi kerrosta ja sen jälkeen sileää neuletta niin kauan, että lakin korkeus oli aloitusreunasta noin 4 cm.

Sen jälkeen aloitin kavennukset eli neuloin kaksi yhteen kerroksen alussa sekä lopussa kaksi yhteen takareunoistaan. Näin jatkoin, kunnes silmukoita oli jäljellä enää neljä. Näistä kolme neuloin yhteen ja kahdella viimeisellä tein ylivetokavennuksen. Jätin pitkän hännän, minkä avulla sain ommeltua kulkusen kiinni.

Näin kavenneltuna lakista ei ihan parhaan mahdollisen mallinen tullut. Olisi ollut järkevämpi kaventaa harvemmin kuin joka kerros, mutta tasaisemmin esimerkiksi neljässä eri kohdassa. Sillä tavoin lakki saattaisi näyttäisi paremmalta kaikista kulmista eikä vain sivulta päin. Mutta pikku vikoja… 😀 Huomenna tonttuillaan lisää.

Pakettilintu

Koen kovin vaikeaksi ostaa lahjapaperia. Mielestäni se on niin turhaa, kun maailma on paperia täynnä ja lahjat on paketoituna vain hetken. Toki, ovathan ne lahjat sieviä sen pienen hetken, mutta yritän kuitenkin välttää lahjapaperin ostamista ja tuunata lahjapaketit kierrätyksen henkeen kaikesta kotoa löytyvästä. Yritän tehdä sieviä paketteja näinkin, toisinaan onnistuen ja toisiaan en.

Tänä vuonna paketteja sulostuttamaan tein paperilintuja, joiden ohjeeseen sattumalta Pinterestissä törmäsin. Aivan varma en ohjeen alkuperästä ole, mutta ainakin se oli ladannut nimimerkki Julis_Home. Ohje on siis video, jonne pääset tästä, klik.

Lintu on periaatteessa vain paperinen solmu, jonka toinen pää saksitaan kaartaen pääksi ja toinen pää halkaistaan pyrstöksi.

Minun lintuihini materiaali löytyi vuoden 2017 Marimekon mainoslehtisestä. Siinä oli kivoja printtejä niin onnekkaasti, että osalle tuli valkoiset pyrstöt. Niihin voisi kirjoittaa lahjansaajan nimen. Osasta taas tuli hienon kaksivärisiä, kun paperin molemmin puolin oli kahta eri printtiä. Paperisuikaleitteni koko oli noin 2,5 cm *24 cm.

Esimerkiksi linnuilla peittelin jo kertaalleen postin tuoman ja hieman kolhiintuneen paketin.

Teippasin paketin takaisin kiinni washiteipillä ja kuumaliimalla liimasin linnut aikaisemman lähettäjän laittamien teipin päiden päälle.

Nimi vielä puuttuu. Ajattelin sen mustalla tussilla kirjoittaa toisen linnun pyrstöön. Pienesti ja siististi. 🙂

Myös tämä kierrätyspussi saa mustavalkoisen linnun kylkeensä. Ajatuksenani on kääntää pussin suuta, rei’ittää mustalle nyörille reiät ja liimata lintu rusetin kylkeen kiinni.

Vielä lintuja eli paketointihommia riittää… 😉

Rusettiponnarit

Kesällä ompelin yhdelle pienelle Merenneidolle hupparin vaaleanpunaisesta Poniletti-trikoosta, minkä jämiä yritin tuhota vielä tekemällä hupparin mukaan rusettiponnareita.

Rusettiponnarin ilmainen ohje löytyy esimerkiksi Sormustin-blogista täältä, klik. Samasta postauksesta löytyy ohje ja kaava myös rusettipantaan, vink vink.

Näiden tekemisen suhtaan suurin vaiva taisi olla oikean väristen kuminauhojen etsiminen: pari kauppareissua piti tehdä ennen kuin vaaleanpunaisia löytyi. 🙂 En vaan halunnut näiden söpöyttä rikkoa valkoisilla saati mustilla hiusrenksuilla.

Näitä pitäisi kyllä tehdä omiakin kutreja sulostuttamaan. Kai ne näyttäisivät lempivärissänikin, kokonaan mustana, yhtä söpöltä. 😀 😀

Kaavapainot

Heh! Tekaisin edellisten postausten jämistä vielä kaavapainoja Suuri Käsityölehden kaavalla ( 2/2019).

Näihin tuhosin myös lämpövanun jämiä silitysrullan ja -kinkun jäljiltä ompelemalla kolmiot pyramidin pohjalle ryhtiä antamaan.

Sisälle laitoin täytteeksi painoraetta ja vanua.

Ainut sopiva nauha, mitkä sopi hullunkuriseen kuosiin, oli vaaleanpunainen ricrac-nauha. Tulipa sillekin käyttöä. 🙂

Ricrac oli alkuun aika hankalan oloista käsitellä (kovaa kuin mikä) ja ensimmäiset töyhtöt menivät vähän sivu suun, mutta hauskan näköisiä ne ovat joka tapauksessa sekä toimivat niin kuin pitääkin eli helpottavat kaavalle asettelua.

😀