Kässäopinnot

Bloggaustahtini on melkoisesti hidastunut aikaisemmasta, jolloin postasin yleensä kerran viikossa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ehkä kerran kuukaudessa on realistisempi.

Syynä hitauteen on muun muassa kesän alussa aloittamani käsityöopinnot Jyväskylässä. Kässäopintoja suoritan siis työnohessa, miten lomat yms. sellaiset antavat myöten ja ehkäpä joku päivä ihan päiväopiskelijanikin. Haaveitahan olla pitää!

Opintoni nimike on taideteollisuusalan ammattitutkinto, käsityöntekijä. Olen vielä opintojeni suhteen hyvin alkutekijöissään, mutta ajatuksistani ne ovat lohkaisseet suuren palan. Esimerkiksi tällä hetkellä olen tehnyt kesätehtäviä, joihin liittyvät kokeileva kudonta sekä suomalaiset perinnetekniikat. Alkukesästä puolestaan vietin Jyväskylästä useamman viikon paikan päällä. Tuolloin tutustuin yleisesti opintojeni sisältöihin sekä opiskelupaikkaani, Jyväskylän Kivääritehtaaseen.

Alkukesästä osana opintoja tein Canvalla ylläolevan esityksen opinnoistani. Se oli mahdollista upottaa tähän postaukseen, mutta se ei valitettavasti toimi niin hyvin, miten sen Canvassa suunnittelin. Ainakaan lopun videonpätkä valokuvistani ei näy. Mutta siinä on kuitenkin hyvin esitetty, mitä opintoni ovat sekä minun esittelyäni, harrastuneisuuttani sekä toiveita opintojeni sisällöille. Toki huomioikaa, että esityksen olen tehnyt opintojeni ensimmäisellä viikolla, joten muutoksia näihin suunnitelmiin tulee melkoisen varmasti. Eli pidätän oikeudet muutoksiin. 🙂

Opintoihin liittyy myös yrittäjyys-näkökulma, mikä on aiheuttanut monenlaista ajatustyötä. Vähän päänvaivaa siksi, etten koe olevani oikein yrittäjähenkinen, mutta toisaalta siksi, että mielen on vallannut monen monituiset neule-ideat. Niiden työstäminen vaikuttaa vievän paljon aikaa, mistä johtuen uutta postattavaa tänne blogiinkaan ei enää niin tiuhaan synny, kun aika menee tikutellessa erilaisia mallitilkkuja. Jonkinlaisen pienen myyntikojun tulen siis vielä laittamaan pystyyn opintojeni edetessä, mutta nämä hankkeet etenevät hitaasti ja varmasti, kuten nykyinen postaustahtini. 🙂 Mutta postailen kuitenkin, koska pitäähän uusia vaatteitakin välillä ommella ja toivottavasti opinnotkin etenevät niin, että pääsen teille oppimaani esittämään. Eli vi hörs! Ha det så bra!

Sadie-tunika

Voi kääk! Postaustaukoni venähti niin pitkäksi, että piti ihan muistella, miten näitä postauksia tehtiinkään. 😀 Yksi syy taukooni on ollut kesäkuussa aloittamani käsityöntekijä-opintoni. Siksi takana on noin monen monta keskeneräistä reissukäsityötä, uutta asiaa ja ihmistä sekä noin 3 000 ajettua kilometriä. Opintoihini palaan myöhemmin, mutta nyt ensin muutama sana ja kuva ompelukerhoni viimeisimmästä haasteesta, tuplaharson ompelusta.

Olen usean vuoden hillonnut kaapissani harmaata tuplaharsoa eli double gauzea. Se on jäänyt odottamaan inspiraatiota, sillä suuresta suosiostaan huolimatta, tämä ei ole minun lempparimatskua. En pidä sen paksuudesta, vaikka se keveää ja ilmavaa kesäkangasta onkin.

En myöskään ole kovin innostunut tämän kankaan käsittelystä, vaikka moni muu on sen helppoutta kiitellyt. Eihän tämä tokikaan mitään ohutta ja liukasta ole, mutta päänvaivaa minulle tuottaa nuo rypyt ja niiden mahdollinen siliäminen kesken ompelun. Se voi muuttaa mittasuhteita niin, ettei esimerkiksi alavarat tai hihat enää sovikaan paikalleen ilman sorvaamista. Sitä voi toki yrittää välttää sillä, että pesee ja silittää kankaan etukäteen.

Tämän tunikan kohdalla ompelu kuitenkin tällä kertaa onnistui ihan suosiolla kankaan puolesta. Mallia piti pääntieltä muokata, koska se oli liian suuri. Se ei ollut mikään suuren suuri muutos, sillä ratkoin vain taakse tarkoitetun nappihalkion pois ja ompelin keskisauman ylös asti hieman reilummalla saumanvaralla. Ja hyvin sujahtaa päälle näinkin, napittomana. Toki ratkominen oli ärsyttävää ja sohlasin kaikenlaista muutenkin, kun tätä yötä myöten ompelin. Ratkoja oli siis omista töpeistä johtuen valitettavan tarpeellinen kapistus, vaikka sinällään malli ei ollut vaikea.

Kaava on Style Arc:n Sadie Tunic. Kaavaan alkuperäisesti kuuluisi taakse pääntielle nappihalkio, mutta sen siis jätin pois. Pääntie ja helma huolitellaan alavaralla. Hihoissa on kivana yksityiskohtana solmut ja helmassa sivuhalkiot. Istuvuutta parantaa rintalaskokset. Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan ja hyvä tuli. Ainoastaan helma on minusta ehkä vähän liian pitkä tai sitten se on vaan yksinkertaisesti tylsä, että siihen pitää jotakin miettiä…

Mutta ihan onnistunut fiilis tästä tuli kaiken kaikkiaan. Varsinkin, kun olen tämän kaavan testaamista kauan suunnitellut. Tällä kertaa muistin jopa ommella ompelumerkkejä mukaan, jotta työ olisi viimeistellympi. Niiden sanoma sopiikin tilanteeseen enemmän kuin hyvin: sain korjattua kaikki virheeni ja osallistuttua haasteeseen. Yay!

Aikaisemmista tuplaharsokokemuksista johtuen en edes yrittänyt tehdä pääntien ja helman alavaroja samasta kankaasta. En ole siinä koskaan onnistunut tuplaharson paksuuden vuoksi, niin tein ne suosiolla eri kankaasta. Alavarojen materiaali on Pure Waste:n harmaata palttinaa.

Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva juhannuksen mökkielämästä. Joutsenien ja oravan jälkeen löydät listattuna minun vinkkini tuplaharson ompeluun. Nähdään! ♥


Ompeluvinkit tuplaharsolle:

  • Pese ja silitä tuplaharso ennen ompelua. Se helpottaa kankaan käsittelyä ja oikean kokoisen vaatteen ompelua.
  • Tuplaharsosta ei voi ommella mitään kovin istuvaa, koska se on nimensä mukaisesti harsomaista. Näin ollen istuvissa malleissa uhkana on saumojen periksi antaminen. Valitse siis kaava, jossa on reilusti väljyyttä. Siten vältät saumojen irvistämisen sekä polvi- ja kyynärpussien muodostumisen.
  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Pääntien voi huolitella myös kanttinauhalla (kuten mekossani täällä, klik). Kanttinauhaa voi tehdä myös tulpaharsosta itsestään purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, mikä sellaisenaan se on liian paksua kanttaamiseen.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.