Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.
Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.
Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.
Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.
Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.
Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.
Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.
Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂
Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.
Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.
Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.
Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.
Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.
Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂
Olen todella hyvä kieltäytymään kaikenlaisista tilaustöistä kaikkien muiden kanssa, mutta tietyt pienet ihmiset ovat heikko kohtani. Sen vuoksi huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että raivoneulon kaiken muiden arjen kuperkeikkojen keskellä Harry Potter -teemaisia neuleita yhdelle tammikuun synttärisankarille.
Jee! Ehdin ja onnistuin, vaikka mitään valmista ohjetta ei ollut. Sopivat Rohkelikon väriset langatkin löysin helposti Menitalta, jonka sivuilta kannattaa käydä myös värejä ihastelemassa, koska hämärässä otetuissa kuvissani viininpunainen väri ei taida toistua ihan oikein. Lanka on siis Sandnes Garnin konepestävää ja pehmeää Smart-lankaa väreissä okra (2527)ja viininpunainen (4065). Mukava oli huomata, että tuo viininpunainen sopi talviseen väriviuhkaani eli vink vink!, jos olet talvi ja viininpunaista lankaa halajat…
Kaulahuivissa on 60 silmukkaa ja neuloin sen pyörönä. Yhden raidan korkeus on aina 25 kerrosta ja raitoja on yhteensä 17, joilla pituutta huiville tuli ilman hapsuja noin 160 senttimetriä. Tuohon pituuteen päädyin selailemalla useampia lasten, noin 10-vuotiaiden, kaulahuiviohjeita, joista hahmottelin jonkinlaisen keskiarvon päässäni. En siis tiedä yhtään, onko tämä mitta käytännössä toimiva. Yritin kuitenkin tehdä ennemmin liian pitkän kuin lyhyen, jotta tarvittaessa on riittävästi solmimis- ja kieputteluvaraa. Tyhjästä kun on paha nyhjästä!
Viimeistelin kaulahuivin kiinnisilitettävällä merkillä ja hapsuilla. Pottereiden mukaan hapsujen olisi pitänyt olla vuorotellen punaisia ja keltaisia, mutta huomasin kesken tylsääkin tylsemmän kaulahuiviputken neulomisen, että olin arvioinut langanmenekin reilusti yläkanttiin: olin ostanut viisi kerää kutakin väriä, josta vain puolet vaikutti uppoavan huiviin. Siksi piristin itseäni neulomalla kesken huivin teon palmikkopipon, millaisen olin jossain mainoksessa nähnyt, kun valmista huiviohjetta haeskelin.
Heh, kesken huivin teon otin ja kulutin siis kaiken ylimääräisen punaisen langan pipoon, joten hapsuista oli tehtävä pelkästään keltaiset. Mutta näin sain lähes kaiken langan kulumaan: puolesta lankakilosta jäljellä jäi vain keltaista lankaa puolitoista kerää. Eli pipo meni noin 200 grammaa punaista (ja ripaus keltaista) sekä kaulahuiviin yhteensä noin 225 grammaa lankaa.
Pipollekaan minulla ei ollut valmista ohjetta eikä mitään ymmärrystä, minkä kokoisia päitä lapsilla on. Rohkenin kuitenkin kokeilla, koska ajattelin palmikkopipon joustavan sopivasti pään kuin pään mukaan. Neuloin pipoon myös kahdeksan senttimetriä korkean 2o, 2 n -reunajoustimen, niin siinä on melko hyvä kääntövara, jos sen korkeus tuntuu liialliselta.
Joustinneuleen neuloin puolinumeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon, mutta silmukoita oli alusta lähtien koko ajan 108 silmukkaa. Yhdellä kuviokerralla oli leveyttä 12 silmukkaa (2 oikein, 2 nurin, kuuden silmukan palmikko joka kuudes kerros, 2 nurin), mitkä toistuivat pipon ympäri yhdeksän kertaa. Päälaen kavennukset aloitin, kun pipolla oli käännetystä reunasta mitattuna noin 17 senttimetriä. Periaatteessa kavensin joka toinen kerros vähän sieltä sun täältä. Ainoastaan 2 oikean silmukan raidat jätin rauhaan, koska niiden kaventaminen muutti pipon ilmettä suuntaan, mistä en pitänyt. Yhden kerran jouduin siis purkamaan. 🙂
Kaikesta epävarmuudestani huolimatta loppujen lopuksi minussakin taitaa olla vähän velhon vikaa, kun palautteen mukaan synttärisankari oli näistä ikionnellinen. ♥
Neulontavinkit:
Hapsujen mittaan ja kiinnittämiseen ohjevideo löytyy täältä, klik.
Tupsun kiinnitän napin avulla, niin sen saa otettua tarvittaessa esim. pesun yhteydessä pois.
Hyvä vinkin siistiin värin vaihtoon joustinneuletta raidoittaessa löydät täältä Neulemedia-blogista. Alla olevassa kuvassa näkyy joustimen nurjapuoli, mikä on melko sekavan näköinen, mutta päällipuoli sen sijaan on siisti kuin mikä. Jos tämä raidoitusvinkki ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan, sillä näin saat hyvin helposti siistimmät ja viimeistellymmät raidat esimerkiksi villasukan varsiin.
”Joulutervehdysten” päälle neuloin tonttulakkeja lämmittämään.
Olin omasta mielestäni tallentanut monta ohjetta pienen tonttulakin neulomiseen, mutta pah ja pöh, nyt en löytänyt niistä ainuttakaan. Sohlasin sitten ohjeen omasta päästä.
Lankana minulla oli fingering-vahvuisia jämiä ja 2 mm pyöröpuikot. Minullahan on löysä käsiala, niin 2,5 mm puikot voisivat olla normaalikäsialan omaaville sopivammat.
Neuloin lakin looppaamalla alhaalta-ylöspäin 1 o, 1 n -joustinneuleella aloittaen. Aloitussilmukoita oli yhteensä 28 eli 14 per puikko. Joustinneuletta tein alkuun kuusi kerrosta ja sen jälkeen sileää neuletta niin kauan, että lakin korkeus oli aloitusreunasta noin 4 cm.
Sen jälkeen aloitin kavennukset eli neuloin kaksi yhteen kerroksen alussa sekä lopussa kaksi yhteen takareunoistaan. Näin jatkoin, kunnes silmukoita oli jäljellä enää neljä. Näistä kolme neuloin yhteen ja kahdella viimeisellä tein ylivetokavennuksen. Jätin pitkän hännän, minkä avulla sain ommeltua kulkusen kiinni.
Näin kavenneltuna lakista ei ihan parhaan mahdollisen mallinen tullut. Olisi ollut järkevämpi kaventaa harvemmin kuin joka kerros, mutta tasaisemmin esimerkiksi neljässä eri kohdassa. Sillä tavoin lakki saattaisi näyttäisi paremmalta kaikista kulmista eikä vain sivulta päin. Mutta pikku vikoja… 😀 Huomenna tonttuillaan lisää.
