Sivu 3

Delocalized Bag

17.9.202317.9.2023by MaarItseLeave a Comment

Kässäopintoihini liittyen ompelin äärettömän taitavan Marja Niemen kuusikulmaisen Delocalized-laukun, jonka kaava on Tauko-lehden numero 8:ssa.

Laukun tekeminen – hyvin hyvin tiivistetysti kerrottuna – liittyi kesätehtävään, jossa piti tutustua suomalaiseen käsityöperinteeseen ja toteuttaa jokin oma juttu tutustumisen pohjalta. Minä päädyin tähän laukkuun toteuttamalla ns. nykynaisen irtotaskun: siinä missä aikaisemmin naiset kuljettivat mukanaan kukkaroa tai avainta, nykyään tilaa pitää olla enemmän ainakin kännykän tai kahden verran. 🙂 Ainakin työpäivien ajan.

Näin suoraviivaista ei tokikaan tehtävän tekeminen ollut, että tuosta noin vain tekaisin laukun. Sen lisäksi vierailin mm. Suomen vanhimmassa museossa, Pakkahuoneen museossa, missä tutustuin vanhoihin käsityöperinteisiin ja -tapoihin. Tutustuin myös kansallispukuperinteisiin ennen ja nyt sekä erilaisiin kirjontatapoihin aina merkkausliinoista rekipeittoihin.

Tehtävälläni kokonaisuudessaan oli mittaa 20 sivua, minkä tähän nyt tiivistän mutkat suoraksi -tyylillä, että TADAA! Tällainen siitä tuli! 😀

Kaikki muu materiaali löytyi omasta kaapista paitsi mustanharmaat kolmion malliset hihnankannattimet ja lukot, mitkä tilasin Prymiltä. Laukun päälliskangas on ohutta canvas-kangasta, kovikkeena käytin 3 mm (oletan, kun en enää muista paksuutta) silitettävää laukkuhuopaa (silitin ne niin päällis- kuin vuorikankaaseen parempaa tukea tuomaan) ja vuori on jokin vanha jemma kuten myös hopea-musta-kuvioitu hihnanauha. Myös metallivetoketju oli ostettu farkkujen ompelua varten kauan kauan sitten… Eli entisaikojen mukaisesti kirjailin (koneella tosin) työhön nimikirjaimeni vuosilukuineen, mutta käytin myös sitä, mitä kaapista löysin.

Lopputulos on niin ihana. Laukku on osoittautunut kuukauden koekäytön jälkeen todella hyväksi irtotaskuksi niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kun tein sen vielä kaikesta kaapista löytyvästä, niin se sopii erinomaisesti monien vaatteitteni kanssa. Eikä erikoisesta muodostaa huolimatta tämän laukun tekeminen ollut edes vaikea. Suosittelen! ♥

Käsityöt

Vuokko ja Veljenpaita

10.9.2023by MaarItseLeave a Comment

Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.

Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).

Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.

Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂

Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.

Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.

Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂

Käsityöt

#neulefaktahaaste

3.9.2023by MaarItseLeave a Comment

Instagramin puolella sain neulehaasteen, minkä idea on jakaa viisi neulefaktaa itsestä. Haaste on lähtöisin @ajatuksianni:lta. Minä sain puolestaan haasteen @HommaHuone:lta, kiitos siitä! 😍

Minä en haasta ketään erityisesti, koska haaste on tainnut jo monet kiertää. Eli kuka innostuu ja haluaa mukaan, Instagramista löytyy muiden postauksia #neulefaktahaaste-hastagilla. Samalla hashtagilla voit heittäytyä omien faktojen kera mukaan.

Minun viisi neulefaktaa:

Hankalin vaihe neulonnassa on minulle se hetki, kun pitää odottaa valmiin neuleen kuivumista viimeistelypesun jälkeen. Odottavan aika todellakin on pitkä. 😀 Pipot ja sukat yleensä maltan jättää rauhaan, kuivumaan kokonaan, mutta puserot on eri asia. Niitä on usein pitänyt puolimärkinä jo kokeilla, kuinka ihana tulikaan tehtyä. 😅
Olen oppinut neulomaan jo ennen kouluun menoa. Siksi se on yhä minulle luontevin käsityötekniikka ja pystyn sorvaamaan valmiita ohjeita aika mutkattomasti omien mieltymyksieni mukaisiksi.
En ole aikaisemmin ajatellut suunnitella itse neuleohjeita, mutta sitä olen harjoitellut kaikessa hiljaisuudessa aloitettuani taideteollisuusalan ammatti-opinnot työni ohessa. Ideoita on ihan hirveästi, mutta niiden todeksi saattaminen ohjeeksi asti on vielä kovin vaikean oloista. Jospa hiljaa hyvää tulee….
Tykkään neuloa ennemmin ohuista langoista kuin paksuista. Tällä hetkellä suosikki on rustiikkinen Bio Shetland.
Taidan useimmiten neuloa mustaa, harmaata tai vihreää, mutta suosin niiden lisäksi muitakin talvi-värejä. Olen siis väritykseltäni talvi, minkä mukaan tykkään valita värit, jotta niin ompelemani kuin neulomani vaatteet sopivat toinen toisiinsa. Totisen mustan ja harmaan lisäksi värikarttani sisältää myös useampia kirkkaita värejä, joita on tullut ihan kohtuu hyvin hamstarattuakin. 😀

Käsityöt

Ensimmäinen syysmekko

27.8.202328.8.2023by MaarItse2 kommenttia

Elokuun aikana tein kaksi syysmekkoa yhdistämällä Ommellisen Mekkotunika- ja Hulmuhelmamekko -kaavoja. Näin siksi, että Mekkotunika istuu minulle yläosastaan niin paljon paremmin kuin Hulmuhelma. Syysmekkoni ovat siis Mekkotunikaa kaikilta muilta osin paitsi helman hulmua ja taskuja. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisen mekkoni, jonka ompelin elokuun ensi metreillä. Toisesta mekosta myöhemmin, niin pysyy postaus kuvineen sopivassa mitassa. 🙂

Mustan version ompelin Ommellisen trikoosta. Leikkasin sen mökillä lattialla ähisten jotenkin sinne päin, mutta silti tuli tosi kiva. Ainoastaan helmaa olisi voinut vähän kaventaa ennen hulmun ompelua, koska mittailuistani huolimatta mekkotunikan helma oli vähän leveämpi, mitä piti. Mutta laiskotti kaiken kiemurtelun jälkeen, niin ompelin ne yhteen siitäkin huolimatta hulmua hieman venyttäen.

Sen tarkkasilmäiset voivat huomatakin saumasta, koska se vetää helmaa pussille.

Pitkän hihan kaavaa lyhensi reippaasti. Lisäksi lyhensi Mekkotunikan helman mittaa jonkin verran, jotta helman mitta kokonaisuudessaan pysyisi sopivana.

Mekosta tuli ihana. Tuolloin tosin ajattelin, että siitä tuli hieman liian pitkä.

Enää en niin ajattele, sillä käytössä tämä on ollut mukava ja oman mielen mukainen. Sitä ajatusta vahvisti toisen version ompelu kukkakuosisesta trikoosta, mitä menin lyhentämään liiaksi, kun nyt tein kaavamuutoksen ihan ajatuksen kanssa viivaimen avulla kotosalla.

Ehkä pitäisi sellainen tarkka työ lopettaa. 😀 Ei tokikaan kukkaversiostakaan susi tullut, mutta vieraan oloinen itselle. Onneksi se äidille kelpaa, niin hänelle sitten.

Mutta palaan tähän kukkamekkoon, kunhan ehdin kuvat editoida. 🙂 Kaunista syksyä kaikkille!