Loma-ajan bloggausviikko

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat ja vierailijat niin täällä blogissa kuin Facebookissa. Teidän runsaiden vierailujen vuoksi päätin hieman raottaa harrasteblogini kulisseja Kototeon haasteen mukaisesti. Taustalla usein tapahtuu paljon, mutta vain murto-osa näkyy täällä. Näin on erityisesti nyt loma-aikaan, kun pelkälle ajatustyölle on jo niin paljon enemmän aikaa kuin arkena. Siksi tämä pitkä postaus ei taida olla realistinen viikkokuvaus harrastamiseni suhteen, vaikka olin lähes koko viikon mökillä ja muutakin kesäohjelmaa ilmeni, mutta silti, syksyllä tuskin ehtisin näin moneen. Pitääkin sitten palata asiaan uudemman kerran, mutta vielä ainakin pari viikkoa, näillä mennään! 😀


Maanantaina virkkasin loppuun perjantaina Jyväskylän Kesän Neulefestareilla aloitetun harjoitustyön, popcorn-virkkaustyön. Aloitin sen Molla Millsin kurssilla, mitä varten olin ostanut etukäteen langat, mutta unohdin ne festareille lähtiessäni kotiin, joten jouduin paikan päältä ostamaan uudet langat.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Nyt kotiin jääneet langat odottavat vuoroaan, ja mielen päällä pyörii ajatus laukusta… Hmmm, joka tapauksessa oli idea mikä tahansa, kannattaisi se laittaa pian alulle, koska harjoitustyön avulla käsiala on tasoittunut ja kuviovirkkaus näyttää nyt hyvältä.

Tiistai oli bloggaamisen suhteen vaisu päivä, koska Uunimies piti viedä kotiin loppuviikon töitten vuoksi. Mökillä pakkaamisen ohessa en ehtinyt kuin räpsiä kuvia aina sieltä sun täältä. Kaiken touhun keskellä pyöri toki koko ajan oma päänsisäinen käsityökanavani, että miten laukkuni niistä kotiin jääneistä puuvillalangoista toteuttaisinkaan…

kirjosiepon_poikanen

Keskiviikkona takaisin mökille lähtiessä mietin, että mitä käsitöitä otan mukaan eli minkä tekemiseen ahtaassa ja hämärässä jaksaisin keskittyä. Siitä syystä hylkäsin yhden pitkään to do-listalla olleen laskospuseron, koska ohje oli jo niin pitkä, että en edes sitä jaksanut lukea loppuun asti eli ei, jääkööt kotiin ja yhä haaveeksi. Loppuviimein otin mukaan Ommellisen aniliiinin Anemonen ja pari keskeneräistä työtä. Eiköhän näillä pärjäisi loppuviikon.

sunset_july_17

Mökille asettumisen jälkeen kävin läpi viime päivinä otettuja kuvia sekä tilasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan. Siis sen ihka ensimmäisen, vaikka viime päivinä julkaistiin jo neljäs kirja. Kaikki Virkkurit ovat hyviä – ja niin varmasti uusinkin – mutta ensimmäisessä olisi ohje suunnitelmallani laukkuprojektille, joka oli kirkastunut viime päivien aikana. Toki se olisi kirjastostakin ollut, mutta en nyt malta jonottaa. Odottaessa pian tasainen kuviovirkkauskäsialakin katoaisi. 😉 Tilasin myös lisää puuvillalankaa ja ergonomisen Clover-virkkuukoukun.

Torstai oli varsin touhukas blogipäivä. Korjasin vihdoin ja viimein neulostakin pääntien, joka on alun alkaen istunut olalta huonosti ja siten jäänyt pitämättä. Heh, korjaamisen meni noin viisi minuuttia ja sen suunnitteluun lähes kaksi vuotta… Istuvuudesta ei vieläkään ihan priimaa tullut, mutta lopputulos kuitenkin menettelee, ja takista tuli niin hyvä kuin suoralla kaitaleella voi tulla. Pääasia on, että nyt sitä kehtaa pitää.

neulostakki_nosh

Illan päälle leikkasin vielä mekon ja ompelin sen viimeistelyjä vaille valmiiksi.

ommellinen_anemone_aniliini_ottobre_relax_mekko

Lisäksi  kirjoitin luonnosta 365 erilaista päivää -projektiini liittyen, koska tänään oli 300. kuvauspäivä. Loppukiri herätti ajatuksia siitä, mikä on toiminut ja mikä ei. Lueskelin myös muiden blogeja, joista parasta antia oli ehdottomasti Sannan jutut-blogin Uskalla rakastaa arkeasi-postaus.

Joidenkin blogien kohdalla harmittelin, että en voinut komentoida, jättää puumerkkiä käynnistäni, koska kommenttikenttien profiileista puuttuivat nimi/url-osoite- ja/tai anonyymi -vaihtoehdot. Niiden avulla voin siis kommentoida esim. Blogger-blogeja, koska jostain syystä WordPress-vaihtoehto ei niissä toimi. Kommentoinnin rajallisuus onkin ainut harmi tässä WP-blogissani, ja se saa kaipaamaan entistä Blogger-tiliäni, missä valtavirta blogeista tuntuu olevan.

Lueskelin myös Facebookin puolelta Blogisiskojeni pohdintaa tunnisteiden käytöstä, ja hetken murehdin jo vuoden vaihdetta oman blogini kategoria-otsikoinnin osalta. Selkeyden vuoksi olen siis luokitellut postaukset tunnisteiden lisäksi eri kategorioihin, joista osa liittyy vahvasti vain tähän meneillään olevaan vuoteen. Mitä kummaa teen niille vuoden vaihtuessa? Selkeys katoaa, jos joka vuosi nostan esille tuolla tavoin teemoja, jotka ovat käytössä lähinnä vain yhden vuoden ajan. Eih, siitä seuraa sillisalaatti, joten jotain pitää loppuvuoden aikana keksiä!

Perjantaina viimeistelin mekon, ja hain Uunimiehen asemalta mökkiseuraukseni. Siksi unohdin, että kuudelta illalla alkoi Verson Puodin heinäkuun ompelukerho. Iiiks! Muistin sen vasta illalla saunassa, mutta pyyhe päällä, saunanraikkaana, ehdin kuitenkin vielä mukaan. Tälläkin kertaa ompelukerhossa on mahtava idea eli tavoitteena on 100 paitaa Puodista. Heti alkoi jännittämään, että millainenhan minun kuosini tulee olemaan, siis se yksi sadan kuosin joukosta.

Lauantaina kesä yllätti eli suunnitelmat meni tuosta noin vain ihan uusiksi ja käsitöitä, Instagramia yms. en ehtinyt, koska tuli muita menoja.

raviliput

Sunnuntaina jälleen vein Uunimiehen kotiin, ja mietin taas seuraavaa mökkiviikkoa varten mukaan otettavia käsitöitä. Ilokseni Virkkuri-kirja, uusi virkkuukoukku ja langat olivat tulleet.

virkkuri_1_kuviovirkkaus_limupussi

Lisäksi Anemone-mekosta tuli niin hyvä, että päätin tehtailla syksyä varten muutaman mekon lisää. Niitä varten vaatekaapistani 😉 tuli otettua mukaan jo melko harmaita kankaita, mutta sellainenhan on jo tuo merikin: harmaa ja syksyinen. Toivottavasti tulisi vielä kuitenkin edes muutama aurinkoinen päivä! 

purjevene


Kulissien taakse pääset kurkistamaan myös näissä blogeissa:

 

Neulefestareilla

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestivaaleilla: aamupäivän olin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla ja iltapäivällä osallistuin Molla Millssin popcorn-virkkauskurssille. Yritin tähän postaukseen tiivistää festaripäiväni, mutta en siinä onnistunut, vaikka olin jättävinäni pois paljon kuvia ja tekstiäkin. Siksi postailen festareista vielä ainakin virkkauskurssin osalta, kunhan saan kurssityöni valmiiksi. Siitä tulee muuten aivan ihana, mitä ovat myös langat, joita ostin!


Jyväskylään lähdin mökiltä Pohjois-Pohjanmaalta jo aamuviiden aikaan, jotta olisin markkinoilla ensimmäisten joukossa hypistelemässä lankoja ja tutustumassa rauhassa itse Toivolan Vanhaan Pihaan.

toivolan_vanha_piha_portti_hannikaisenkatu

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_piha_manalanpaja

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_pihan_kauppa

jyvaskylan_neulefestarit_titityyn_porstua

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_pihan_markkinat

jyvaskylan_neulefestarit_markkinat

jyvaskylan_neulefestarit_lankavyyhtipino

Markkinapaikka oli yllätyksekseni melko iso, ja myyjiä mahtui tuolle käsityöläispihalle paljon. Siitä johtuen ostelu lähti hieman lapasesta, mutta kerrankin pääsin hypistelemään lankoja tietokoneen näytöltä tirkistelyn sijaan.

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta_ostettua

Mitä näistä langoistani teen, en vielä tiedä. Metrejä on kuitenkin niin paljon, että niistä voi tehdä melkein mitä vaan. Olisihan markkinoilla ollut paljon muutakin, esim. ilmeisen trendijuttuja ovat sockblankit eli sukkalankut, mutta jätin ne nyt kuitenkin ostamatta, koska tosiaan haluan tehdä jotain sukkaa suurempaa.

Aamupäivä meni siis niin Toivolan Vanhan Pihan kaupoissa kuin markkina-alueella, mutta iltapäivällä oli Mollan popcorn-virkkauskurssin vuoro Jyväskylän Kaupungintalolla. Kurssi sujui juuri kuten olin ajatellutkin: oli ihana olla muiden käsitöistä innostuneiden mukana, jännittyneen iloisena uuden oppimisesta. Ja Molla on vaan niin super! Suosittelen. ♥

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills_popcornvirkkaus

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills_popcornvirkkauskurssi

Kotimatkalle suuntasinkin hymyissä suin, eikä hymy hyytynyt vielä takaisin mökille päästyänikään, vaikka päivä oli ollut pitkä. Kerta kaikkiaan ihana päivä ja ihana kesä! Nämä on niitä hetkiä, joiden avulla sitten arkenakin jaksaa…

jyvaskylan_neulefestarit_kotiinpaluu_joutsenperhe

Mitä kesätapahtumia sinä suosittelisit pitkän talven varalle?

 

Kesäkuun kuvia

Kesäkuun ajan olen osallistunut jälkeen Fat Mum Slim-blogin valokuvaushaasteeseen. Tämän päivän kuvan numero on 288, että monta kuvaa on jo takana, mutta ihan riittävästi edessäkin. Ihan putkeenhan kuvien ottaminen ei ole onnistunut, vaan kevättalvella 365 erilaista päivää-projektini vaati pienen hengähdystauon muun arjen keskellä, mutta nyt jälleen – mukana ollaan!

Tässä tämän kuukauden suosituimpia:

IMG_20170630_133413_347

Tauosta huolimatta tavoitteenani on yhä ottaa ne 365 kuvaa, ja luulen, että senkin jälkeen jatkan näiden sanalistojen kuvaamista ainakin silloin tällöin, koska tästä on tullut hauska tapa, josta en voi ajatella luopuvani. Varsinkin, kun tätä ei ota liian vakavasti, että päivä sinne sun tänne… 

Heinäkuun lista näyttää tältä:

Screenshot_2017-06-26-11-15-06~2

Lista näyttää huisin hauskalta, mitä aina ei ole voinut sanoa. Esimerkiksi heinäkuun aikana ei ole kuin yhtenä päivänä kestoinhokkiteemani eli ruokateema (#yum!). Senkin ajattelin luovasti kiertää. 😉 Kuinka sen tein, niin se näkyy juurikin tänään Instagramissa @maaritso.

Mikä sana sinusta olisi kaikista hauskin/inhottavin toteuttaa?

Pinkki kesäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini olivat pinkki ja vaaleanpunainen. 


Mä ooon _niin_ lomalla! Käsitöitä on tullut tehtyä, ja monenlaista kuperkeikkaa suuntaan jos toiseen, mutta blogiin asti ei oikein mikään ole ehtinyt. Nyt kävi siis niin, että pinkkien töiden postaaminen siirtyy ensi kuulle, valkoiselle heinäkuulle.

Vain muutama vaaleanpunainen neule ehti siis tänne asti kesäkuun aikana, vaikka olenkin tehnyt pinkin Hide Away-hupparin sekä muutamat leggarit ja kesken on vielä vadelman värinen pontso…

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Vaaleanpunainen villatakki Seitsemästä veljeksestä, klik.

muitaihania_kaulahuivi

Muitaihania-kaulahuivi, klik.

Koska mä oon niin lomalla 😀 , postailen jossain vaiheessa nuo pinkit työt, mutta mitähän muuta sitten… Ei jaksa oikein suunnitella sen pitempään kuin, että mitä syötäis ja milloin lämmittäis saunan.

kesäkuu_auringonlasku_lokki_kivi

Onko kesä sotkenut sinun alustavia suunnitelmia hyvällä tavalla? Toivottavasti on. ♥

Vaaleanpunainen villatakki

Taistelin pitkän aikaa tätä ruusunpunaista lankaa vastaan, ja ihan turhaan. Joulun aikaan se oli alennuksessa Novitan verkkokaupassa, niin tilasin sitä siltä seisomalta, silmääkän räpäyttämättä, ilman ainuttakaan harkitsevaa tai epäilevää ajatusta.

Aloitin villatakin kutomisen Novitan ylhäältä-alas-ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi muokkasin ohjetta vähän joka käänteessä.

Kaulusen tein lyhennetyin kierroksin, jotta se olisi takaa etuosaa korkeampi. Muutoin tahtoo tulla sellainen fiilis, että on nuttu nurinpäin päällä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_kaulus

Harteikkaana saan yleensä aina kutoa yläosan pitämmäksi kuin ohjeessa. Niin tein nytkin. Ilokseni raglansaumat olivat kuitenkin juuri oikeissa kohdissa eli ohjeen mukainen silmukkajako toimii minulla. Ja sehän tietenkin parantaa istuvuutta ja ehkäisee kainalopussien syntymistä. Inhoan niitä yli kaiken.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_ylhaalta_alas

Kapealanteisena jätin osan helmalisäyksistä pois. Lisäksi kavensin muutaman silmukan ennen helman ainaoikeaareunusta, jotta se laskeutuisi paremmin. Niin A-mallista tuli enemmän maatuskamallinen. Kudoin villatakkiin myös valesaumat sekä päällitaskut.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_valesauma

Lopputuloksesta ensimäisenä ajattelin, että voi veljet, olikohan tämä nyt ihan loppuun asti ajateltu. Väri on ihana, mutta en ole varma tykkäänkö siitä näin suurena pintana. En aio tätä kuitenkaan purkkaakaan, koska sinällään takissa ole mitään vikaa, vaikka onhan se kooltaan aika reilu. Ehkä kuitenkin vielä tuunaan sitä, sillä mielestäni jotain särmää tähän supertyttömäiseen takkiin pitäisi saada. Ehkä jonkinlaiset yksinkertaiset sashiko-kirjontamallit voisivat  toimia, vai mitä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Oletko sinä hullaantunut vaaleanpunaiseen?

Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Noiden muistojen innoittamana tein siis rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!