Neulefestarit 2018 | Kurssit

maaritse_neulefestarit18_kurssit

Heinäkuun alussa osallistuin toista kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille. Kolmen päivän festarireissuni ei olisi paremmin voinut mennä: aurinkoisessa kesäsäässä tarjolla oli upeita lankoja, hyvää musiikkia, kylmää juomaa sekä ennenkaikkea mahtavaa seuraa, missä yhdessä intoilla käsitöistä. Osallistuin festarimarkkinoiden lisäksi myös kolmelle kurssille, joista kerron tässä postauksessa. Markkinafiilistelystä ja lankatuliaisista julkaisen erillisen postauksen ensi viikolla! 


Neulevalokuvauksen salat

Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli Laine Magazinen tekijöiden, Jonna Hietalan ja Sini Ellenin, valokuvauskurssi. Kurssi kesti neljä tuntia, minkä aikana kävimme läpi teoriaa, otimme kuvia sekä tutustuimme kuvankäsittelyyn.

maaritse_neulevalokuvauskurssi_lystigyarns

Jonnan ja Sinin opetus oli selkeää ja konkreettisesti esimerkein havainnollistettu. He olivat myös helposti lähestyttäviä, joten turhaan etukäteen häpeilin taidottomuuttani. Päinvastoin, he rohkaisivat, kuinka kukin voisi kehittää taitojaan, ottaa seuraavan askeleen omista lähtökohdistaan käsin. Kurssilla sai siis yleisiä vinkkejä ja opetusta, mutta myös henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi silloin, kun lähdimme kurssipaikan lähistölle itse kuvaamaan.

maaritse_neulefestarit18_valokuvauskurssi

Koko kurssin antia on mahdotonta tähän tiivistää, mutta selvää on, että ihan ensimmäiseksi minun tulee panostaa ajallisesti enemmän valokuvaamiseen. Nyt se on jäänyt vähäiseksi käsitöiden vuoksi eikä siten taidotkaan ole karttuneet ja kuvaustyylini on turhauttavaa sattumankauppaa. Jonnan ja Sinin mukaan oikotietä ei kuitenkaan ole eli nyt pitää vain harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Ja lakata tuskailemasta, sillä ilman yritystä ja erehdystä ei tapahdu kehitystä. Ei tässäkään asiassa. 😉

Sano se pistoin

Toinen kurssi, mihin osallistuin, oli Emma Karvosen ja Taito-lehden yhdessä järjestämä ristipistokurssi. Tavoitteena oli tehdä nykyaikainen ristipistotaulu, mitä varten olin miettinyt etukäteen erilaisia ironisia toteamuksia.

Muutin kuitenkin mieleni saadessani eteeni suunnittelupaperin, sillä mieleeni tulvahti näkymä itsestäni talven pimeimpänä ajankohtana, kalpeana ja hiljaisena, riisumassa ulkovaatteita kotimme eteisessä pitkän työpäivän jälkeen. Silloin seinäteksti, että ”Huomenna on uusi (pitkä) päivä” (tai jotain muuta nasevaa) ei ehkä tunnu hauskan ironiselta saati kannustavalta. 😀

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit18

Sain kuitenkin laitettua alulle pienen harjoitustyön, minkä olen mökkeillessä jo kirjonut valmiiksikin.

maaritse_beniceorleave_sanosepistoin_neulefestarit18

Olin aivan unohtanut, kuinka kivoja ristipistotyöt ovat: ihan parasta ajanvietettä kesäkuumalla, kun kutominen eikä ompelu viehätä.

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit

En myöskään muistanut, kuinka ihanaa pintaa näin tulee. Siksi aion tehdä vielä jonkin suuremman työn, mihin kirjoisin jonkin hauskan, aina naurattavan tai ainakin hymyn aiheuttavan lausahduksen, kuten ”Pakko kuunnella Bon Jovia!” (terveisiä asianomaisille 😀 ) muistuttamaan, että on olemassa muutakin kuin vain harmaata arkea.

Briochea silmukka silmukalta

Kolmas kurssini oli Soile Pyhänniskan brioche-kurssi, minne lähdin siksi, että haluan kutoa joskus itsekin jotain niin ihanaa kuin Soilen Lumimarja-huivi. Tuon ihanan mohairlangasta kudotun huivin näin siis Soilen Neulova Narttu -blogissa.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit2018

Mohairlankaa en aloittelijana kuitenkaan halua ensimmäisenä brioche-työnä kutoa, vaan ensin haluan opetella tekniikan hyvin. Siksi päätin lähteä kurssille ja jatkaa harjoittelua kotona kutomalla syksyksi Krysanteemi-kämmekkäät ja -pipon. Kuvissa olevat ovat siis Soilen mallit, ja niihin on saatavilla ilmaiset ohjeet hänen blogistaan.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit18

Jos opin tämän, niin ensi vuonna voin sitten ostaa festareilta langat Lumimarja-huiviin (jos onnistun ohjeen siihen ET-lehdestä saamaan). Kurssin aikana ainakin tekniikka tuntui tulevan tutuksi, vaikka ensin vaatikin hirveän määrän keskittymistä: puhekykykin meni hetkeksi. 🙂 Mutta hitaat toistot tekivät tehtävänsä, ja harjoitustyö alkoi pikkuhiljaa etenemään vaivattomammin.

Alla kuvassa on siis minun harjoitustyöni, lehtikuvio, minkä avulla opeteltiin kaksivärinen aloitus ja lopetus sekä lisäykset ja kavennukset. Yksi virhekin siinä näyttäisi olevan, muttei haittaa: oli tosi kivaa opetella uusi tekniikka. Sillä innolla tulikin surffailtua Ravelryssä, ja Lumimarja-huivin lisäksi nyt niin kovin tahtoisin kutoa myös Susanne Sommerin Shusui Shrugin.

maaritse_neulefestarit18_briochekurssi

Tässä lyhyesti kurssikokemukseni, mutta totuushan on, että minne nämä polut vie, ei vielä tiedä, koska niin paljon opin ja inspiroiduin. Opetus oli siis huikeaa ja myös porukka kursseilla mahtavaa, joten ilmapiiri oli toinen toisilleen tuntemattomien kesken tuttavallista ja sujuvaa: vaikka yksin menin, en yksin ollut, vaan yhdessä muiden mukana. ♥