Käsityöntekijä-opintoni Jyväskylän KSL-opinto- / Taitokeskuksessa etenevät niin, että valitsen työpajavaihtoehtoista ne, mitkä täydentävät osaamistani. Valittu työpaja pääsääntöisesti sisältää lähiopetusta maanantaista keskiviikkoon ja etäopiskelua loppuviikon.
Korujen tekemiseen liittyen olen ottanut osaa muutamaan työpajaan sekä keväällä 2023 lukukauden kestävään, viikonloppuihin sijoittuvaan, korukurssiin. Sen lisäksi olen ns. omalla ajalla käynyt viikonlopun kestäviä aterinkorukursseja, koska intoa on ollut enemmän, mitä on ollut koulun työpajatarjonta.
Ensimmäisellä korukurssille jouduin ikään kuin vahingossa. Se ei todellakaan ollut oma intohimo ja ensimmäisen päivän jälkeen olin ihan ihmeissäni: opettelimme lenkkiketjujen tekemistä ja koin, että opettaja puhuu suomea, mutta en siltikään ymmärrä hänen puhettaan. Se hetki oli hyvä muistutus leipätyönään erityisopettajana työskentelevälle, miltä omista oppilaista voi tuntua, kun kokee, että emmä opi ja onks pakko…
Sitkeys kuitenkin palkittiin oman kunnianhimoni sekä osaavan ja kannustavan opettajani Titta Suutarin, @kidedesing ansioista. Nykyisin ymmärrän jo jotain, mutta niin alussa olen, että joka kerta opin aina jotain uutta. Jos ei muuta, niin ainakin jotain itsestäni. Esimerkiksi hankalin juttu koruissa on se, että en aina tiedä, mitä kaikkea voi tehdä, mitä vaihtoehtoja lopputulemalle on. Tämä sama tuli esille Pakopiste-näyttelyn suunnittelussa, missä lähdettiin liikkeelle yksityiskohdista kokonaisuutta kohti. Minä kun mielellään etenisin toisinpäin, kokonaisuudesta yksityiskohtiin.
Tämän viikon alussa jälleen mieli oli koetuksella, kun osallistuin Jalometalli-työpajaan. Mutta nyt olen jo siinä pisteessä, että koetus on mukavan jännittävää sen sijaan, että olen vain hämmentyneen epävarma. Nyt pystyn suunnittelemaan jo melko itsenäisesti omaa tekemistä työpajalle annettujen tavoitteiden mukaisesti, joita olivat tällä kertaa: tutustuminen kupari/hopealevyn työstötekniikoihin esim. sahaus, poraus, taivutus, levymateriaalista korun valmistus, juotostekniikat ja pinnan kuviointi sekä patinointi ja viimeistelykiillotus/mattaus. Näistä tavoitteista syntyivät kolmet arkikäyttöön sopivat korvakorut, joiden avulla halusin erityisesti harjoitella juottamista. Neliön malliset korvikset sahasin hopealusikan jämästä, muut ovat hopealevystä.
Pinnan patinointia testasin puolestaan hopeisista sokerpihdeistä tehdyillä korvakoruilla, jotka ovat itseasiassa jo parin viikon takainen, ensimmäinen, juotoskokeiluni.
Tällä viikolla täydensin korvakoruja sormuksella sekä patinoin saman sävyiseksi jo viime vuonna valmistuneen hiuskoruun kuuluvan kiinnitystikun.
Lopuksi tein vielä hopeisista lusikanpesistä suuret roikkuvat korvakorut, jotka ovat siinä ja siinä painonsa puolesta, mutta korvissa roikkuessa niiden muotokieli on varsin onnistunut ja sopiva minun kasvonpiirteisiin. Se ei näin tule esille, mutta oletan, että otan näistä käyttökuvia myöhemmin vaatepostausten yhteydessä. Esimerkiksi sormusta olisin niin halunnut teille paikallaan esitellä, mutta viikon pajatyöskentelyn jälkeen käsiäni esitellään lähinnä lapaset kädessä. 😀
