No Frills -neuletakki

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin valmis eli Petite Knitin No Frills -neuletakki: pari vuotta sitten ostin tällaisen pörröisen neuletakin hetken mielihalusta enkä ihastuksissani huomannut sen olevan täysin keinokuitua. Siksi se nyppääntyi parissa päivässä käyttökelvottomaksi. Ehkäpä tämä itse tehty kestää aikaa paremmin!

MaarItse - neulontablogi

Neuletakki on kudottu kahdella langalla: toinen on ohjeen mukainen Filcolinan Arwetta (Royal Grape), mutta toisen, mohairlangan, korvasin Cewecin Anisialla (tummanvioletti), koska sitä olin aikaisemmin ties mitä varten ostanut. Niissä molemissa on hieman polyamidia (noin 20%), mutta suurin osa Arwettasta on merinoa ja Anisiassa on puolestaan kidmohairia.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Pitkän neuleen kutominen oli melko puuduttavaa, kunhan alkuun pääsin: oletin tämän alkavan lyhennetyin kerroksin kuten yleensä ylhäältä-alas-mallit, mutta ei. Ensin piti kutoa pelkästään niskan osalta reunaresori, mikä aloitettiin väliaikaisen aloituksen avulla keskeltä niskaa (kuvassa haalea katkoviiva).

Ensin siis kudottiin keskeltä niskaa toinen puoli, minkä jälkeen väliaikainen aloitus purettiin ja toinen puoli kudottiin ensimmäisen tavoin ikään kuin etukappaleen raglansaumaan saakka. Ylhäällä olevassa kuvassa vihreät nuolet kuvaavat alun kutomissuuntia ja sitä niskan resorinauhaa, mistä vasta kerättiin silmukat vartalo-osaa ja hihoja varten.

No Frills -neuletakki Arwetta- ja Anisia-langoista.

Aloitus ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta hämmentävän erilainen, mistä johtuen  hetken yritin pähkäillä, voisiko sen toteuttaa jotenkin helpommin, tutummalla tavalla. Onneksi en alkanut keksimään pyörää uudelleen, sillä nyt, neuletakki valmiina, ymmärrän, että tällä tavoin takki on heti siisti ja viimeistelty ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja! Että kannatti opetella uutta!

Ylhäältä-alas kudottu taskullinen mohairneuletakki

Parasta tässä ohjeessa olikin se, että neuletakki tuli kerrasta valmiiksi eikä se vaatinut mitään viimeistelyjä, kuten esim. reunasilmukoiden keräämistä. Myös ohjeen mitta oli minulle hyvä, sillä se näyttää sopivan ompelemien mekkojeni pituuteen.

Itse ommeltu Poniletti-mekko ja kudottu No Frills -neuletakki

Taskut olisin kuitenkin voinut tehdä hieman ylemmäksi, vaikka toisaalta, nyt niiden alasauma tulee samaan kohtaan, mistä helmaresori alkaa. Näin ne eivät näy päälle päin.

No Frills -neuletakin taskut

Tykkään kovasti neuletakin mutkattamasta mallista, mutta en ole ihan varma osaanko pitää näin ylisuurta neuletakkia, kun siinä ei ole yhtään nappia: herkästi oversize-vaatteiden kanssa koen, vaikka ei olisi mitään syytä (kuten ei ole nytkään), että ne alkavat valumaan epämääräisesti olkapäille.

MaarItse - käsitöitä | valokuviaMutta jos tämä on arjessa toimiva, teen toisenkin, vaaleamman. Tai sitten teen suosiolla seuraavaan muutaman napinläven: pari suurta nappia saattaisi sopia niin tyyliin kuin vahvistamaan tunnetta, että takki ei valu.

Oslo-pipo mohairlangastaOhje oli ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta olisin kaivannut tekstin lisäksi myös piirrosta takista mittoilla, jotta niitä olisi voinut helpommin sorvata tarpeen mukaan jo kutoessa. Hihoista tulikin ensin liian pitkät.

Itse kudotut The Oslo Hat ja No Frills Cardigan by PetiteKnit

Lankaakin tuli ostettua ohjeen mukaan liikaa, sillä molempia niitä jäi kaksi kerää. Puolet noista jämistä on kuitenkin jo tuhottu Oslo-pipoon (juu, en malttanut olla tekemättä kolmatta vielä), mistä tuli aivan ihana. Tosin tämä ei ole niin jämäkkä kuin kaksinkertaisesta Arwettasta kudottu olisi, joten voipi olla, että tämä ihanuus venyy vielä liiaksi… Mutta ihana se ainakin vielä toistaiseksi on! 😀

 


Neulontavinkit

Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂

Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik