Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.
Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄
Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.
Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.
Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.
Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.
Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.
Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:
Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.
Hyvää pääsiäistä!
♥
