Vihreä maaliskuu

Olen mukana Vuosi väriterapiaa-haasteessa, jossa kuukausittain tulee tehdä jokin työ ennalta sovitun värin mukaan. Värilistani sekä aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik

Ensimmäinen vihreä työni on Namedin Talvikki. Pdf oli helppo ja nopea koota, mutta kokovalintani meni ihan metsään, ja puserosta tuli aivan liian suuri.

Pienentämisen suhteen oli taidot loppua kesken, koska ylimääräistä kangasta oli niin paljon, ja toisaalta tietty rentous kuuluu tämän puseron henkeen. Sen säilyttäminen ja yhtäaikainen pienentäminen ei siis ollut minulle helppoa, mutta lopputuloksesta, minun versiostani, tuli ihan ok. 

talvikki1

Korkea kaulus laskoksineen on kyllä kiva ja väri on ihan loistava!

talvikki4

talvikki2

Juuri tämä vihreä oli yksi lempiväreistäni parikymppisenä, ja pidin sitä silloin kyllästymiseen asti. Kahdenkymmenen vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä ja jälleen sitä taas sietää.

Muitakin vihreitä töitä on mielessä, mutta ne saavat hetken odottaa, sillä ajattelin tämän hiihtolomaviikon hyödyntää piirtämällä kaavoja ja leikkaamalla kankaita valmiiksi. Arki-iltoina voin sitten istua suoraan koneelle ilman noita tuiki tärkeitä, mutta niin tappavan tylsiä ompeluvaiheita, eikä ompelu takkua ainakaan niiden vuoksi.

kevätkankaat

Näin homma etenee, ja kangasvarastot tyhjenee. Ainakin luulen niin, vaikka täytyykin tunnustaa – repsahdin, ja tilasin kangasta… Mutta eihän noita kukkia voi vastustaa, eihän 😀 ?

Hiomaton timantti

Miten ne jutut epäonnistuneista käsitöistä menikään, että kuinka niistä oppii, tulee paremmaksi ihmiseksi? Joskus semmoisesta olen lukenut, mutta nyt ei just tule mieleen, mikä hopeareunus epäonnistumiseen olikaan kätketty… Nyt ei siis ole mitenkään jalo ja ylevä olo. Juu ei, sillä tämä ompeluprojekti jäi kutakuinkin Instagramissa nähdyn prosessikaavion neljänteen kohtaan.

screenshot_2017-01-07-13-24-57

Yritin ommella Sew Scoundrelin ohjeiden mukaan timantin puserooni. Tutoriaali oli selkeä, ja onnistuinkin timantin piirtämisessä (tosin liian ylös) ja kankaan leikkaamisessa, mutta ompelu olikin sitten eri juttu.

timanttipaita

No, tulipa kokemusta. Muokkasin timantin vielä uuteen hupparikaavaan, joka ei päälleni oikein istunutkaan: etuosa oli liian leveä ja olkasaumat puolestaan liian kapeat, joten kaavakaan ei taida päästä jatkoon.

timanttisweater

Toisaalta harvoin olen heti ensimmäisen kokeilun jälkeen luovuttanut, että saa nyt nähdä. Vähänhän tuo jäi kyllä kaivelemaan, että asettuisiko olkasaumat paremmin, kun pääntielle ompelisi kaavan mukaisen hupun ja etuosan leveys tekemällä sivusaumoihin kuuluvat taskut. Että muutinko kaavaa nyt sellaiseen suuntaan, mihin se ei taitu… Koska sitä en osaa arvioida vain kaavaa katsomalla, pitää varmaankin kokeilla 🙂 .

Mutta sitä ennen kaivan puikot esille, sillä nyt tarvitaan lohtuneulontaa ♥.

Punainen helmikuu

Olen mukana Vuosi väriterapiaa-haasteessa, jossa kuukausittain tulee tehdä jokin työ ennalta sovitun värin mukaan. Värilistani sekä aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik.  

Helmikuu on punainen, koska ostin joulun aikaan Verson Puodin punaista Paratiisin puutarha-joustofroteeta. Tuolloin en ehtinyt sitä kuitenkaan ompelemaan, mutta päätin ottaa sen työn alle heti, kun se olisi mahdollista. Näin siksi, että olen päättänyt muuttaa kangasvarastoni vaatteiksi ja ompeluhuoneeni varaston sijasta takaisin työtilaksi, joten kaappeihini ei enää yksikään kangas muuta asumaan.

puutarha2

Helmikuulla ja punaisella ei siis mielestäni ole mitään tekemistä toistensa kanssa, kuten ei minulla ja froteellakaan. Tai niin aikaisemmin ajattelin, sillä materiaalina frotee ei ole koskaan innostanut eikä kovin punainen värikään, mutta joulu sai sekoamaan. Punavalkoista kuosia oli siis saatava siitäkin huolimatta, että se oli mielestäni pyyhekangasta.

Kankaan saatuani, mieleeni siitä tuli kuitenkin enemmin juhannus kuin joulu. Siis sellaiset kesäillat, kun kaipaa suojaa päivän paahtuneelle iholle. Tai sateella, kun ilma nopeasti viilenee. Tai kylmän merituulen yllättäessä pyöräretkellä… Näin siis itseni kauniina kesäpäivänä viilettämässä farkkushorteissa ja tästä tehdyssä puserossa hiukset tuulessa hulmuten.

puutarha1

Lähdin toteuttamaan tuota mielikuvaa, ja mallina toimi vanha ostopusero. Minä onneton menin suoristamaan sivusaumoja hieman, minkä vuoksi puserosta tuli vähän säkkimäinen. Äh, ei siis mennyt kuin strömsössä, mutta en jaksanut enää purkaa, koska kavennuksen myötä myös taskuja olisi pitänyt muokata. Siinä vaiheessa olin jo päivän taistellut liian reilun pääntien kanssa, joten laitoin ratkojan laatikkoon ja tyydyin tähän.

puutarha3

Kangas on kuitenkin aivan ihana: tykkään mahdottoman paljon froteen elävästä ja hieman rouheasta pinnasta. Päällä se on kevyttä, ja ommellessa helppo käsitellä, että tämän työn myötä ainakin froteekammoni on voitettu!

puutarha4

Maaliskuu tulee olemaan punaisen vastaväri eli vihreä. Kaapistani löytyy ainakin havunvihreä joustocollege, josta pitäisi jotain taikoa, niin kaappini tyhjenisi taas vähän. Ja muutakin vailennusta olen suunnittelut, vaikka punaisia ei minulla tämän enempää olekaan. Kuukautta ei siis tarvitse seuraavaa postausta odottaa, vaan luulen palavaani asiaan jo ensi viikolla, koska raidallinen trikoo ja Bowline Sweater -kaava polttelee… Mukavaa viikonloppua kaikille!

Bowline Sweater – kokeilu

Olen jokseenkin sanaton, kun sain tehtyä tämän Instagramissa nähdyn puseron. Kyseessä on siis uusiseelantilaisen Papercut  Patternsin  Bowline Sweater.

greybow3

Pusero oli yllättävän helppo ja nopea tehdä: lauantaina ompeluun meni vain pari tuntia, kun olin viikolla valmiiksi kaavan koonnut ja kankaastakin osat leikanut.

Puserosta tuli täydellinen, vaikka tekovaiheessa epäilin vähän kaikkea. Esimerkiksi kangasvalintani, harmaa viskoositrikoo mietitytti: valitsin sen, koska se oli halpa tarjouskangas, joten sen raaskin saksia, vaikka epäilinkin sen olevan liian laskeutuvaa ja valuvaa kauluksen solmun kannalta.

greybow2

Myös pääntien huolittelu epäilytti, koska yleensä sen olen tehnyt kaitaleella, jonka pituus on ollut 70-80% pääntien pituudesta. Tässä kaitale oli yhtä pitkä kuin itse pääntie, joten pelkäsin sen löpöttävän. Jälleen väärin.

Pääntie huoliteltiin lähes ensimmäisenä eikä vasta loppuvaiheessa, mikä oli mukavaa vaihtelua. Siten hiha- ja sivusaumojen ompelun jälkeen jäljellä olivat enää helman ja hihansuiden viimeistelyt. Niidenkin epäilin jäävän liian väljiksi, mutta ei – hyvät tuli. Hihat ovat liian pitkät tosin, mutta mielestäni ylipitkät hihat sopivat etuosan laskoksiin, kun ylimääräinen kangas ruttaantuu ranteisiin.

greybow

Suunnittelin tekeväni vielä kaksi samanlaista, mustan ja valkomustan. Sitten, kun olen toipunut siitä, että onnistuin näin hyvin. Sitten, kun pystyn tekemään jotain muutakin kuin vain istumaan hiljaa tyytyväisenä hymyillen.


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan tammikuun värini on harmaa, joten tämä työ sopii myös vuoden kestävän käsityöhaasteen teemaan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.