Käsin kirjailtu

Testasin viikonloppuna Style Arcin Montana-mekkokaavan lisäosia, joiden ansiosta mekkoon sai tehtyä v-pääntien ja maltilliset hihat. Valitsemani lisäosat olivat siis pääntienosalta c ja hihojen 1.

Siinä samalla harjoittelin myös kirjomista eli mekon selkämykseen tein Jennifer Cardenas Riggsin Kirjonta nyt -kirjasta Valvova silmä -mallin.

Kirjontamalli oli vaikein, mitä olen ikinä tehnyt. Se onnistui melko hyvin ja sen tekemiseen meni melko tarkalleen kirjan arvioitu kymmenen tunnin tekoaika, vaikka vähän yksinkertaistin mallia sekä muutamassa kohdin käytin helpompia pistoja. Silti opin muutamia uusia pistoja vanhojen lisäksi sekä roppakaupalla kärsivällisyyttä. Ainoastaan värit olisivat mielestäni voineet olla toisenlaiset, mutta muliinilankajemmani olivat rajalliset ja niillä mentiin.

Myös mekko onnistui kohtuullisen hyvin. Kangasvalintani ei tainnut olla paras mahdollinen tähän, minkä vuoksi hihat hieman olkapäiltä pussittavat. Harteikkaana pyrin välttämään sitä, mutta kankaani oli nyt vaan liian jäykkää. Sen vuoksi mekon istuvuutta parantavat hihanpyöriön maltilliset rypytykset näkyvät päälle päin. Sehän ei ole siis tarkoitus, vaan niiden pitäisi ns. sulautua näkymättämäksi. Ainakin oletan niin, että viskoosista tehtynä näin kävisi. Minun kankaani oli mustaa palttinkangasta / Pure Waste.

Tosin en ole varma, miten hihojen pitäisi istua, sillä Style Arcin ompeluohjeet ovat usein hyvin vaillinaiset tai puuttuvat kokonaan kuten nyt. Kaava-arkillakaan ei ollut mitään merkintää rypytyksen tarpeellisuudesta, mutta ilman niitä en olisi saanut hihaa istumaan paikalleen. Eikä kaavan mallikuvassa ollut puhvihihoja, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että rypytykset pyöriöllä tarvitaan istuvuuden vuoksi, mutta ompelun jälkeen ne eivät näy, mutta ne antavat tarvittavan väljyyden käsivarsien liikkumiselle. Tai jotain. 😀

Joka tapauksessa ompeluohjeiden niukkuuden tai puuttumisen vuoksi en voi suositella tämän kaavafirman kaavoja ihan aloittelijoille, jos et sitten pelkää ottaa haastetta vastaan. Toki poikkeuksiakin heidän valikoimissaan on eli joihinkin kaavoihin löytyy jopa ompeluvideoita, mutta pääsääntöisesti kokemukseni mukaan heidän ohjeet on yksinkertaistettu ja tiivistetty niin tehokkaasti, että niiden avulla ompelu on lähinnä heittäytymistä. 😉

Mutta palatakseni takaisin kirjontaan, niin tällä kertaa jopa nurja puoli näyttää melko siistiltä. Aikaisemmin en näin hyvin ole onnistunut, mutta nyt panostin ja tein rauhallisesti aloitukset ja päättelyt. Aikaisemminhan olen kirjonut peace-merkin huppariin ja t-paitaan sekä pullopostia tunikan taskuun.

Syksy on mielestäni nyt parhaimmillaan, niin en malttanut olla ottamatta monen monta fiilistelykuvaa.

Viimeiseksi fiilistelykuva sylin täyttävästä Bio Shetland -kasasta, mistä pitäisi tulla minulle värikkäin kirjoneuletakki ikinä!

Katinka jacquard-kankaasta

Kesällä ompelukerhossani oli useamman viikon kestänyt ompeluhaaste, mikä omalta kohdaltani jäi puolitiehen koronan vuoksi. Suunnitelmat olivat toki suorittajaluonteeni mukaisesti valtavat, mutta sairastamisen pitkittyessä ne jäivät – suurin osa – leikattuna odottamaan parempia ompeluaikoja. Jotain sain kuitenkin ihan valmiiksi asti, joista yritän postailla tulevien viikkojen aikana ( tosin koronan jälkitaudit yhä hidastavat oloa ja eloa kaikin puolin 😖).

Yksi valmistuneista on tämä PuuhakasPajan Katinka-neulostakki. Kangas on jacquardia, minkä ostin itselleni ns. lahjaksi keväällä kesälomalle jäätyäni ranskalaisesta Églantine & Zoé -nettikaupasta. Ihastuin siihen, että kankaan langoista 72 % on kierrätettyjä. Myös vihreäsävyinen väritys oli niin mieleinen, että halusin kangasta, vaikka siinä on talvityypille sopimatonta lämpimän sävyistä kuparilankaa kuteessa.

Isommista kuvista nuo kimaltelevat kuparilangat eivät tule oikein esille, mutta lähikuvissa auringonpaiste saa raidat loistamaan.

Kangas oli alkuihastukseeni verrattuna pienoinen pettymys. Usein tietokoneen näytöllä värit eivät toistu oikein, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kysymys. Pettymyksen aiheena oli kankaan tuntuma: paksuudesta, täkkimäisyydestä ja tönkköydestä johtuen siitä tuli mieleen enemmän verhoilukankaat kuin vaatetuskankaat. Oletin siis kankaan olevan ohuempaa ja laskeutuvampaa, koska nettikaupassa siitä oli ommeltu malliksi esim. korkeavyötäröiset shortsit laskoksilla. Hämmentävää.

Itse yritin miettiä mallia, missä ei ainakaan laskoksia olisi, vaan pikemmin jotain hyvin yksinkertaista. Toisekseen mallin piti olla sellainen, missä paksuus olisi edukseen. Kolmanneksi mietin, mikä vaatekappale ei joudu kovin suurelle kulutukselle eikä altistu jatkuvalle pesulle, sillä ne kimaltelevat kuparilangat vaikuttavat valitettavan herkästi löystyvän ja nousevan epäsiististi kankaan pinnalle nypyiksi. Näillä kriteereillä päädyin siis Katinka-takkiin. Sitä voisin pitää syksyn viilenevillä keleillä ja talven tullen paukkupakkasilla sisällä.

Kaikista hyvistä puolista huolimatta, Katinkan ompelu tästä kankaasta vaati heittäytymistä, sillä siinä on useampi moninkertainen sauma ommeltavana. Esimerkiksi taskujen kohdalla sivusaumoissa jo itsestään paksu kangas on nelinkertaisena ja reunakaitaleen puolella jopa kuusinkertaisena. Myös Katinkan kapeiden hihojen toimivuus mietitytti kankaani joustamattomuuden ja paksuuden vuoksi. Niitä hieman levensinkin, mutta valitettavasti en riittävästi.

Hihat olisivat siis saaneet olla vielä hieman reilummat kauttaaltaan, mutta muutoin – jopa paksujen kohtien – ompelu onnistui. Hihatkin menevät tuollaisinaan (ja mentävä onkin, kun kangasta ei ollut enempää 😉 ), mutta takin alle ei mahdu mitään, missä on reilummat hihat.

Onneksi sekään ei ole ongelma, sillä minultahan löytyy jo valmiina siihen yhdisteltäväksi muun muassa Ommellisen kapeahihainen Lea-tunika, Kamoon-mekko ja Mekkotunika. 🙂


Ompeluvinkki:

  • Jotta ompelemani vaatteet sopivat toinen toisiinsa eli ne tulevat käyttöön eikä hyllyjen täytteeksi, yritän miettiä aina ennen ompeluprojektiin ryhtymistä, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uuden kuosi ja vaatteen voisi yhdistää.
  • Pyrin miettimään ainakin kolme vanhaa vaatetta yhdistelmien pohjaksi. Tämän kikan kuulin Seamwork Radion englanninkielisistä podcastisista. En enää muista varmuudella, missä jaksossa kyseinen vinkki mainittiin, mutta oletan sen tulevan esille jaksossa 35 How to Use the Rule of Three Outfits. Suosittelen aiheeseen liittyen myös 87. How Can I Get More Wear Out of the Things I Sew? -jakson kuuntelua.
  • Ja löytyy tuolta monta muutakin hyvää podcastia ompeluharrastukseen liittyen, että vink vink, suuntaa sinne siis, jos ompelusanasto taittuu myös englanniksi. Itse ajattelin seuraavaksi täällä kotona sairauslomalla ollessa kuunnella jakson 101., kuinka siivota ompelutila 15 minuutissa. 😅

Mekkotunika ja Katinka

PuuhakasPajan kaavoista löytyy minulle useampi sopiva ilman sen suurempia muutoksia. Muun muassa olen ommellut useamman Pinja-hupparin. Myös Ulpu-treenishortsit haluaisin tehdä monen monessa värissä. Samaan listaan voin liittää myös tämän viimeisimmän kokeilun, Katinka-neulostakin.

Ompelin Katinkan Mereenin Kasvot-neuloksesta, mikä toimii erittäin hyvin tässä mallissa. Myös neuloksen leikkaaminen ja käsittely oli helppoa lukuun ottamatta paksuimpia kohtia (kuten mm. taskut), mitkä saivat koneeni vähän kiukuttelemaan. Ei mitään suuren suurta, mutta vauhtia piti hidastaa ja tarkistaa, että ompeleesta tuli varmasti pitävä. Testiversion teinkin joustocollegesta (postaan sen myöhemmin), mikä kaikin puolin sujui koneen kun koneen alla.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan. Hihat ovat ainoastaan käänteen verran liian pitkät, mutta ne on helppo kääntää halutessaan sisälle päin. Leveän käänteen vuoksi ne pysyykin hyvin lyhyeksi käännettyinä.

Tässä on ihanan isot taskut ja muutenkin tykkään takin mittasuhteista. Hihat eivät ole kovinkaan leveät, joten tämä ei mahdu trendikkäiden leveiden hihojen päälle. Mutta Ommellisen Mekkotunikan päälle menee, minkä ompelin mustana juurikin siitä syystä, että se sopii sitten vähän kaiken kanssa yhteen.

Tässäkin on taskut. ♥

Mustan trikoo olen myös ostanut Ommelliselta, mikä pehmeydeltään sopii hyvin tähän malliin. Istuvuutta mekkoon tuo myös selän keskisauma, mikä on muotoiltu ja mitä luonnollisestikin voi tarvittaessa muotoilla lisää, jos selkäosa pussittaa. Omalla kohdalla muutokset suuntaan jos toiseen eivät olleet tarpeen.

Tämä mekko on sellainen mutkaton kesävaate, mitä voi käyttää pitkälle syksyyn neuletakin kanssa (kuten esim. JoJon tai Kurun). Niin, ja onhan kohta juhannuskin, tuo viileimmistä viilein keskikesän juhla. 😂

Luottopaita ja Lea-tunika

Ompeluinnostus on tällä hetkellä huipussaan! Kesäisten ompelusten sijaan mielessä on jostain syystä lähinnä ensi syksy ja kesäloman jälkeinen töihin paluu. Sellaisten perusvaatteiden sorvaus.

Yllä on kuva Ommellisen Luottopaidasta, testiversiosta, minkä ompelin jo tammikuussa. Ompelin sen selkään alikeompeluna timantin, koska osallistuin tuolla kokeilulla mustaa mustalla -ompeluhaasteeseen. Alikeompelu onnistui, mutta paidasta tuli liian hitusen liian pieni. Toisaalta pinkeä paita on juuri omiaan neuleiden alle aluspaidaksi, mutta tuolloin selän kuvio luonnollisestikaan näy mihinkään. Mutta tulipahan kokemusta.

Pääsiäisen aikaan kokeilin paitakaavaa uudemman kerran. Tällä kertaa tyrin toisella tapaa, sillä onnistuin 😉 tekemään reiän valmiiksi leikattuun takakappaleeseen ratkojalla, kun siivosin käsityötavaroitani kasaan. Reikä ei ollut suuren suuri, mutta korjattavahan se oli.

Peitin reiän kirjomalla takakappaleen keskelle jo aikaisemminkin tekemäni rauhanmerkin Kirjontajuttuja-kirjasta. Sinne se peukalon kynsilakan alle jäi.

Paikkaus eli kirjontajälkeni onnistui aika hyvin, mutta sitten langanpätkiä leikatessani, paitaa viimeistellessäni, leikkasin palkeenkielen sivusauman viereen. Voi vietävä, kun meinasi pää haljeta! 🙂 Siinä vaiheessa oli selvää, että pusero ei vieläkään ollut riittävän iso minun makuuni. Niin kiristi valmiiksi jo päätä kaikki ne edelliset kuperkeikat, mitkä olin tehnyt, niin tämäkin vielä.

Paineet pään sisällä hellitti, kun muistin oikotien onneen eli keinonahkamerkit. Että paidassa on nyt sellainenkin ja paita on ainakin valmis, vaikka ei välttämättä käyttöön pääsekään. 😀

Hihaan olin ommellut heti ompelumerkin, minkä siististi viimeistelin nurjalle puolelle peittarin ompeleella. Sen vuoksi tein ensin tikkauksen melko lähelle hihansuun reunaa. Tein vielä kauemmaksi toisen tikkauksen, koska muistin, että tässä mallissa on melko leveä käänne juuri sitä varten, että hihansuun voi siististi tarvittaessa kääntää. Että ilman tuota toista, kauempaa tikkausta, menettäisin kääntövaran. Viimeistelin sitten myös helman ja pääntien samalla yhtenäisellä tyylillä.

Toinen pääsiäisen testaukseni oli Ommellisen Lea-tunika. Tässä koko oli heti kerrasta sopiva.

Mitäpä tästä sanoa muuta kuin hyvä on! Kuvassa tunika ei ole ehkä niin edukseen, mitä se a-mallisena minulle on (näyttää tuossa melko suoralta). Lisäksi trikooni oli ehkä hitusen liian jämäkkää tähän malliin, minkä vuoksi yläosa on hieman peltisen oloinen. Mutta sekään – kuten huono kuvakaan – ei ole kaavan vika, vaan minun ja kuvaajani moka.

Taskut on ihanan syvät ja ne tulevat hauskasti ikään kuin kylkien jatkoksi. Olen myös testannut useamman neuleen kanssa, niin hyvin sujuu alle.

Tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla ehkä ehdin esittelemään tämän viikonlopun ompelukseni, mitkä liittyvät Kirjan ja ruusun päivä -ompeluhaasteeseen. Siihen haasteeseen sain liitettyä myös työpaikan tulevat naamiaiset ja kaikki tykötarpeet löytyivät vielä omista jemmoista. Nähdään! 🙂