Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.

Ommeltu tuubihuivi

Tämä tuubihuivi syntyi metrin viskoosipalasta.

Mustavalkoisen Farren-viskoosin tilasin alkukesästä Eurokankaalta. Ihastuin kuosiin, mutta olin epävarma kankaan painosta, koska se ei nettisivuilta selvinnyt: halusin tehdä siitä hulmuhelmaisen Mira-mekon, mutta pelkäsin viskoosin olevan liian raskasta. Sillä tilasin sitä aluksi, kokeiltavaksi, vain metrin verran.

Kangas osoittautui hyväksi niin Mira-mekkoon kuin tähän tuubiin. Kankaan leveys, 145 senttimetriä, ei kuitenkaan riittänyt tuubin leveydeksi. Sillä mitalla tuubista olisi tullut yksinkertaisena pidettynä liian suuri tai kaksinkertaisena kiepautettuna kurkkua kuristava.

Riittävät lisäsentit leveyteen tein niin, että esipestyn kankaanpalan lyhensin 70 senttimetriin ja irti leikatut 30 senttimetriä ompelin lisäleveydeksi langansuunnan vastaisesti. Lisäykseni ei erotu tuubista millään tavalla, sillä kuviot peittävät saumat ja kaulallahan ne viimeistään menevät piiloon huivin laskostuessa olkapäille. Eli hyvin tätä on voinut koko syksyn ajan pitää joko takin alla tai sisällä tunikan kanssa.

Lisäykseni jälkeen ompelin tuubin kasaan tämän Eurokankaan ohjeen mukaan, minkä löydät tuosta klik. 🙂

Postauksen kuvissa puseroni ja tuubihuivi näyttävät hieman epäsiisteiltä, sillä viime lauantaina, kuvanotto hetkellä, oli sellainen sumutinpullosade. 🙂 Sellainen sade, mitä ei oikein edes havaitse, mutta pieniä pisaria on kuitenkin kaikkialla. No, kuvat saatiin kyllä otettua, mutta tuo sade vei kaiken lumen, mikä osassa kuvia näkyi. Nyt talvi-ihmisenä toivon kovasti, että saataisiin pian kunnon lumisateet sekä pakkaset. Eikö olisi ihanaa?