Heinäkuussa 2016 aloitin 365 erilaista päivää- projektini eli halusin ottaa Instagramiin vuoden ajan kuvan päivässä. Tavoitteenani oli näin opetella ottamaan kuvia uudella järkkärilläni. Täysin putkeen kuvien ottaminen ei onnistunut, mutta pienen tauon kautta sain projektini valmiiksi yhtä aikaan blogini täyttäessä vuoden (ensimmäisestä blogivuodesta ja siihen liittyvästä käsityöhaasteesta postasinkin jo kuun alussa). Kaikki kuvat löytyvät Instagramista @maaritseblogi.
Aluksi otin kuvia itsekseni, ja se olikin helppoa kamerakammostani huolimatta, koska kesäaikaan kuvauskohteita löytyi vaivatta jo omasta pihapiiristä. Syksyyn mennesssä aiheet alkoivat kuitenkin loppumaan. Sattumalta Instagramista löysin tuolloin fms-yhteisön, joka liittyy Fat Mum Slim– blogin kuva päivässä- valokuvaushaasteeseen. Innostuin siitä niin, että jatkoin projektiani yhdessä muiden kanssa.
Puolivälin vaikeudet
Vaikka sanalistat koukuttivat nopeasti, lokakuusta lähtien kuvien ottaminen muuttui vuoristoradaksi, koska aika ei riittänyt kaikkeen. En olisi kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten kävin lähes koko ajan painia itseni kanssa, mitä tehdä.
Helmikuussa kuvien ottamisesta tuli kuitenkin liian raskasta: se häiritsi yllättävän paljon keskittymistäni, koska jo pelkkä ajatus kuvasta, kunkin päivän teemasta ja sen toteuttamisesta, pyöri usein alintajunnassa painolastina, mikä keveni vasta, kun kuva oli otettu ja Instagramiin laitettu. Eivätkä kuvatkaan enää kaksisia olleet, joten kiireessä en enää oppinut mitään, vaan räpsin kuvan sieltä sun täältä pysyäkseni vain haasteessa mukana.
Voiko 365-projektissa onnistua?
Alkukesästä jatkoin kuvaamista ja tauon jälkeen se tuntui taas mukavalta. Kesä meni kuten ensimmäinenkin eli leppoisasti, ja vihdoin nyt syksyllä kaikki 365 kuvaa on otettu.
Vuoden kuvausputki ei kuitenkaan onnistunut, ja se hieman harmittaa. Toisaalta ajatus sen onnistumisesta muun elämän ohessa, tuntuu ihan mahdottomalta. Mutta ehkä vielä joskus kokemuksestani viisastuneena voisin onnistuakin. Esimerkiksi:
- Huomasin, että kuvausrytmissä pysymistä usein auttoi se, että otin päivän kuvan edellisenä päivän valmiiksi. Välillä käytin kyllä vanhempiakin kuvia, mutta pyrin ottamaan ne aina joko samana tai edellisenä päivänä.
- Jossain vaiheessa ymmärsin tallentaa kuukauden sanalistan puhelimen taustakuvaksi, joten sen löysi tarpeen mukaan vaivatta.
- Ahdistuin alussa, koska pidin kuvien laadun suhteen rimaa liian korkealla, mutta eihän aina voi onnistua. Ei varsinkaan koko vuotta putkeen!
- Pelkällä järkkärillä päivittäin kuvaaminen on ihan liian vaivalloista, joten kännykän käyttö olisi ehdotonta. Eli note to myself, että seuraavaa puhelinta ostaessa pitää kiinnittää huomiota kameran ominaisuuksiin. Nykyisessäni on niin huono kamera, että sillä tulee yleensä kelvottoman suttuisia kuvia, joten siitä ei nyt ollut juurikaan apua.
- Itsekseen kuvan pystyi ottamaan päivän mittaan ihan mistä ja milloin vaan. Mutta kaikella on puolensa ja puolensa… Vaikka valmiit sanalistat luovat omat paineensa kuvien ottamiseen, ihastuin niin fms-yhteisöön kuulumiseen, että suosittelen tällaisia valokuvaushaasteita lämpimästi. Niitä löytyykin Instagramista joka lähtöön, ja niihin voi kukin osallistua omien aikataulujensa mukaan: aina satunnaisista päivistä kuukausiin, jopa vuosiin saakka.
Epäonnistumisesta onnistumiseen
Saavutinko sitten alkuperäisen tavoitteeni eli opinko ottamaan kuvia järkkärillä? Harmikseni en, koska usein kiireessä otin kuvia automaattiasetuksilla, jotta saisin vain päivän kuvan aikaiseksi. Jotta olisin oppinut, olisi minun pitänyt raivata aikataulujani eli esim. luopua käsitöistä, enkä siihen ollut valmis.
Matkan varrella kävi siis niin, että haasteeseen osallistumisesta tuli vähitellen ja huomaamattomasti päätavoite siinä missä alkuperäinen tavoitteeni puolestaan hälveni ja lopulta katosi mielestäni kokonaan. En kuitenkaan ottanut 365:ttä kuvaa turhaan, sillä:
- Seuraamalla muiden kuvia, sain monia ideoita ja ajatuksia sommittelusta sekä siitä, mitä haluan oppia.
- Projekti oli kuin jatkuva ympäristöopin tunti. Esimerkiksi tulin selkeästi tietoisemmaksi mm. vuorokauden pituudesta (koska piti kytätä auringonlaskuja ja -nousuja ) sekä vuoden kulusta niin meillä Suomessa kuin muualla. Tunnistan nykyisin myös enemmän eri lintulajeja kuin aikaisemmin.
- Haastoin itseäni käymään vähän siellä sun täällä ja tekemään vähän sitä sun tätä. 😊
- Opin joitakin valokuvauskäsitteitä, kuten negative space ja composition. Mitä ne suomeksi olisivat, en osaa sanoa. 🙈 Alla on kuitenkin composition-kuvani, joka valittiin kaikista kuvista (joita oli sinä päivänä lähes 2 000) Fab Four -nelikköön eli kolmen muun kuvan kanssa yhdeksi teeman parhaimmista!
En siis saavuttanut sitä, mitä alunperin tavoittelin, mutta monta muuta asiaa kylläkin. Nyt on kuitenkin aika pitää taukoa valokuvaushaasteista, ja keskittyä enemmän laatuun kuin määrään kuvien ottamisessa. Jospa siten se alkuperäinenkin tavoite tulisi saavutettua!
Joko sinä olet osallistunut johonkin valokuvaushaasteiseen?